Virallinen nimi | Mörkövaaran Vennikko | Painotus | Yleispainotteinen |
Kutsumanimi | Venni | Koulutus | heA, re80cm |
Syntynyt & ikä | 20.08.2014, ikä alhaalla | Väri & säkä | Vaaleanrautias, 158cm |
Rekisterinumero | VH14-018-1413 | Omistaja | Pierre (VRL-10531) |
Rotu & skp | Suomenhevonen, tamma | Kasvattaja | Mörkövaara |
Saavutukset:
-Luonnekuvaus
Mörkövaaran Vennikko on kuin pieni sylivauva, joka saattaa olla arka ja sisäänpäin kääntynyt pelottavissa tilanteissa. Tamma hakee turvaa tutuista kaksi- ja nelijalkaisista, ja hellyydenpuuskissaan se saattaa koittaa jopa kiivetä syliin. Vennikko on herkkä säikkymään ja säpsähtelemään etenkin yllättäviä ääniä, ja se saattaakin kulkea varpaillaan pitkän tovin yllättävän tilanteen jälkeen. Mitään tamma ei kuitenkaan ryntää karkuun, ainoastaan jämähtää paikoilleen ja hieman kuulostelee tilannetta. Ratsastaja saakin olla varsinainen mestari, jos hän tippuu Vennin selästä sen säikähtäessä jotakin. Ratsastaessa tamma liikkuu usein varsin ryhdittömästi, ellei ratsastaja hoksaa patistella aavistuksen laiskaa hevosta eteenpäin, mutta ensimmäisen tai vähintään toisen huomautuksen jälkeen se ottaa itseään niskasta kiinni, ja yrittää parhaansa.
Kuvagalleria
Sukutaulu
i. Railan Vilinteri sh, rt, 158cm KRJ-II |
ii. Railan Villitys sh, trn, 158cm, evm |
iii. Villi-Hermanni sh, rn, 156cm, evm | iie. Tumma-Elo sh, m, 155cm, evm |
ie. Hurrin Aamu sh, rt, 152cm, evm |
iei. Hurrikaani sh, rt, 156cm, evm |
iee. Nar-Sissi sh, rt, 150cm, evm | ||
e. Ulpusenni sh, vrt, 157cm |
ei. Hiskikilpi sh, vrt, 168cm, evm |
eii. Aito-Hiski sh, vrt, 164cm, evm |
eie. Esikko sh, rt, 155cm, evm | ee. Ulpumelja sh, trt, 162cm, evm |
eei. Meijjari sh, trt, 164cm, evm |
eee. Unnaliina sh, vrt, 158cm, evm |
ii. Railan Villitys on Vilin tavoin Raila Hirvosen kasvattama suomenhevosori, joka nytemmin viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään. Nuorena "Vallusta" kaavailtiin esteratsua sen ollessa niin kapasiteetikas hyppääjä, parhaimmillaan se suoriutui 120cm radasta puhtaasti. Ahkera kilpaileminen sai kuitenkin jo pian orin jalat oireilemaan ja siksi hyppääjän unelmat saivat jäädä. Tämän jälkeen Vallulla alettiin kilpailemaan muiden lajien parissa, pääasiassa kouluratsastusta ja valjakkoajoja helpoissa luokissa. Kyseisistä lajeista Vallu kahmikin kymmenen vuoden aikana melkoisen saaliin sijoituksia. Railan Villitys oli väritykseltään tummanruunikko kera 158 senttimetrin säkäkorkeuden. Pojan rakenteessa ei kauheasti ollut kehumista vaikka Vallu muutoin söpö olikin, takakorkeus ja lyhyt kaula tekivät siitä astetta oudomman näköisen. Luonteeltaan Vallu oli hyvin tarmokas ja ihmisille erittäin mukava ja siksi se soveltuikin hyvin kilpakäyttöön. Jälkeläisiä Vallu on saanut kuusi kappaletta, joille se on periyttänyt mukavaa luonnettaan ja potentiaalia lajiin kuin lajiin.
iii. Villi-Hermanni oli nimensäkin mukaisesti hieman hankalampi ja rauhattomampi suomenhevosori, se kyllä loi jokaiseen hetkeen jännitystä hoitajalleen. Yleispainotteinen Hermanni oli nuorempana aktiivisessa kilpakäytössä, sillä kilpailtiin niin koulu-, este- kuin myös kenttäkilpailuissa. Menestystä Hermanni niitti eniten kouluratsastuksessa, jossa sillä kilpailtiin peräti vaativa b luokissa asti. Ratsastuskilpailujen ohella Hermannia nähtiin myös jonkin verran näyttelykehissä, joissa se myös menestyi sopusuhtaisen ja upean rakenteensa vuoksi hyvin. Väritykseltään Hermanni oli komea ruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi vajaat 156 senttiä. Mahtavan kouluradoilla menestyksen myötä Hermanni oli aikoinaan erittäin tunnettu ja haluttu jalostusori, ja siitä kertoo sen useat kymmenet jälkeläiset. Hermannin jälkeläiset ovat pärjänneet isänsä tavoin kilparadoilla hienosti ja osa on myös menestynyt näyttelykehissäkin. Villi-Hermanni oli koko elämänsä kasvattajansa siskon omistuksessa, kunnes 24 vuotiaana ori pääsi laukkailemaan vihreimmille laitumille vanhuuden oireiden vuoksi.
iie. Tumma-Elo oli Susanna Väänäsen kasvattama suomenhevostamma, joka oli koko pitkän elämänsä harrasteratsun virassa eri lapsiperheillä. "Tummis" oli luonteeltaan mitä ihanteellisin, se oli hyvin rauhallinen ja ihmisrakas hevonen, ja näin soveltui myös aloittelijoiden käsiin. Sen yritteliäs luonne mahdollisti monen lapsen oppimisen ratsastuksen saloihin. Kouluratsastuksessa se taittoi helppo b luokan ja rataesteillä kipusi puhtaasti 90 senttiin asti. Paikallisissa ratsastuskoulujen pikkukilpailuista Tummista nähtiin lasten kanssa jonkin verran, mutta suurempaa menestystä tamma ei radoilla niittänyt. Kuten hyvärakenteisen Tummiksen nimestäkin voi jo päätellä, oli se väritykseltään upea musta ja säkäkorkeutta se omasi noin 155 senttiä. Myöhemmällä iällä Tummista käytettiin kolme kertaa siitokseen saaden kolme hienoa orijälkeläistä. Jälkeläisilleen Tummis periytti upeita liikkeitään, joita kilparadoilla on myöhemmin saatu ihailla. 26 vuotiaana Tummiksen ikä alkoi jo painaa ja siksi tamma päästettiin kesällä kivuista omalla kotilaitumellaan.
ie. Hurrin Aamu on oikein mukavaluontoinen vanha suomenhevostamma, jolla on takanaan melkoisen paljon seikkailuja. Aamu vaihteli etenkin nuoremalla iällä tiuhaan tahtiin kotia, kukaan kun ei tuntunut saavan siihen kontaktia eikä se tuntunut olevaan kenenkään oma hevonen. Vasta 11-vuotiaana tamma löysi itselleen päättäväisen omistajan, joka lähti kouluttamaan tammasta kilparatsua. Aamu omasi hyvin potentiaalia koulu- ja esteratsastukseen, joiden parissa se myöhemmin kilpailikin helppo a ja 100cm tasoilla. Toisissa estekilpailuissaan Aamun jalka kuitenkin alkoi jo reistailemaan ja tästä alkoikin melkoinen leikkauksien pyörre. Tamman useampaa jalkaa leikattiin moneen otteeseen ja siksi sitä jouduttiin paljon myös kuntouttamaan. 16 vuoden ikäisenä Aamu pääsi jälleen kilpailemaan ja sen jälkeen saikin melkoisen paljon mainetta ja kunniaa voittaessaan useita tärkeitä kilpailuja. Tällä rautiaalla tähtipäällä säkäkorkeutta on 152 senttiä, että mikään kovin suuri suomenhevonen Aamu ei ole. Kilpauransa jälkeen Aamu sai kaksi ihastuttavaa jälkeläistä, ori- ja tammavarsan. Aamun jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin kilparadoilla samoilla tasoilla kuin emänsä. Nytemmin tamma viettelee ansaittuja eläkepäiviään edelleen saman omistajan hoivissa.
iei. Hurrikaani oli hyvin tulinen ja rauhaton ori, joka vaati melkoisen topakkaa ja varmaotteista käsittelyä pysyäkseen hoitajansa hallinnassa. Koska Hurrikaanilla on ravisuku, kaavailtiin myös siitä alunperin menestyvää juoksijaa. Laukkaherkkyytensä vuoksi orista ei kuitenkaan siihen hommaan ollut ja siksi siitä lähdettiin kouluttamaan ratsua. Ratsuna Hurrikaani oli tarmokas mutta erittäin vaativa, eikä sitä missään nimessä ollut helppo kouluttaa. Hiljalleen Hurrikaani alkoi kuitenkin päästä jyvälle ratsunhommasta ja niin se saatiin koulutettua helppo a tasolle saakka. Kyseisen luokan parissa sillä starttailtiin kilpailuissa melkoisen tiheään tahtiin ja kohtuullisen hyviä prosenttejä Hurrikaani keräsikin. Mitään suurempaa menestystä se ei kuitenkaan kilparadoilla koskaan kerännyt. Rautias Hurrikaani oli väritykseltään rautias kera läsipään ja säkäkorkeutta sillä oli noin 156 senttiä. Jalostukseen Hurrikaania käytettiin vanhemmalla iällä muutamaan otteeseen ja hienoja jälkeläisiä Hurrikaani jättikin jälkeensä. 21 vuoden iässä Hurrikaani loukkasi jalkansa niin pahasti, että sen parhaaksi nähtiin laittaa poika laukkailemaan hevosten taivaaseen.
iee. Nar-Sissi, eli tutummin pelkkä Sissi, oli kaunis rautias suomenhevostamma, joka omasi säkäkorkeutta noin 150 senttiä. Sissi eli koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, joka kilpailutti sitä vähän jokaisen lajin parissa sekä käytti jalostukseen. Mukavaluontoinen Sissi oli ratsastettaessa erittäin nöyrä ja yhteistyökykyinen, ja se näkyi hyvin myös kilparadoilla ja sitä myöten menestyksessä. Kouluratsastuksessa Sissi taittoi luokat helppo a tasolle saakka ja rataesteillä sillä kilpailtiin 80cm luokkia korkeimmillaan. Myös näyttelyissä Sissi pyörähti muutamaan otteeseen, menestystä hienon rakenteen ansiosta tulikin muutaman bis-sijoituksen verran. Mikään kisatykki Sissi ei kuitenkaan ollut, sillä kilpailtiin lajissa kuin lajissa rauhalliseen tahtiin sen mukaan mitä tamman terveys siihen mahdollisuuden antoi. Jälkeläisiä Sissi sai elämänsä aikana viisi kappaletta, kolme tammaa ja kaksi oria. Jokainen Sissin jälkeläisistä pääsi ainakin muutamaan otteeseen starttaamaan kilparadoilla ja tekemään tuloksia este- ja koulukilpailuissa. Tamma lopetettiin 23 vuotiaana pitkään vaivanneeseen jalkavikaan.
ei. Hiskikilpi oli oikea lempeä jättiläinen - hyväluontoisella vaaleanrautiaalla orilla säkäkorkeutta kun löytyi reiluun 168 senttiin asti. Hyvän rakenteen lisäksi Hiskikilven suuri koko aikoinaan toi sille menestystä näyttelykehissä, joissa se on lukuisan monta kertaa palkittu BIS sijoituksilla. Näyttelykehien ohella oria nähtiin parin vuoden aikana tiuhaan tahtiin koulu- ja estekilpailuissa, keskimäärin helpoissa koululuokissa ja rataesteillä 90cm korkeuksilla. Ori menestyi eritoten lukuisten voittojen kera esteillä, mutta myös koulussa sen hienot lentävät liikkeet huomattiin. Kilpailujen ohella Hiskikilpi toimi halutun siitosorin virassa, löytyyhän siltä jälkeläisiäkin toistakymmentä kappaletta. Nytemmin on huomattu, että ori periytti jälkeläsilleen rehellistä hyppytyyliä ja hyvää luonnetta. Hiskikilpi asui lähes koko elämänsä kasvattajansa hoivissa, mutta viimeiset vuodet se vietti eläkeläispariskunnan pihan koristeena. Ori lopetettiin jatkuviin vanhuuden oireisiin 25 vuoden ikäisenä.
eii. Aito-Hiski oli Henri Pulkkisen kasvattama ori, josta kaavailtiin nuorena menestyvää ravihevosta. Heti kärryt peräänsä saatuaan kuitenkin huomattiin, että tämä hevonen ei tulisi menestymään mitenkään laukkaherkkyytensä vuoksi. Siten Hiski myytiin kuuden vuoden ikäisenä ratsukouluttajalle, joka teki tästä hienon ratsuhevosen: orilla nimittäin kisattiin reilua vuotta myöhemmin va b ja 100cm luokkia. Yhtään hassumpi kilpahevonen kun Hiski ei ollut, se sijoittui lähes jokatoisessa osallistumassaan kilpailussa. Hiski oli luonteeltaan hyvin tarmokas ja virkeä hevonen, ei välttämättä mikään lasten poni, mutta ei mikään hirviökään. Takakorkean ja melko epäsymmetrisen rakenteen omaava ori oli väritykseltään vaalean rautias kera piirtopään ja 164 senttimetrin säkäkorkeuden. Vanhempana Hiski astui muutaman paikallisen tamman, jättäen jälkeensä siis kolme hienoa, kilpakykyistä orijälkeläistä. Hiski menehtyi yllättäen 19 vuoden ikäisenä ilmeisesti suoliongelmaan.
eie. Esikko oli niin perinteinen vanhanajan suomenhevostamma kuin olla ja voi: luonteeltaan se oli rauhallinen ja totteleva, ja ulkonäkökin sopi muottiin. Kohtuullisen hyvärakenteinen Esikko kun oli väritykseltään puhtaan rautias ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 155cm. Hyväluontoinen tamma muutti kasvattajansa Aarne Heikkisen hoivista myöhemmin lapsiperheeseen, jossa sitä käytettiin niin peltotöissä kuin myös harrasteratsuna. Esikko taittoi kouluratsastuksessa helppo b luokan ja rataesteitä tällä hypättiin tiedettävästi 70cm asti. Joka kesä tammalla käytiin seurakilpailuissa kisaamassa molempien lajien parissa, ja muutamat voitot ja muut sijoitukset siltä löytyykin. Perheessä oltiin kiinnostuneita hevosten kasvatuksesta ja siksi Esikkoa käytettiinkin siitokseen kolmen jälkeläisen verran. Tamma periytti jälkeläisilleen eritoten loistavaa, suomenhevoselle tyypillistä luonnettaan. Esikko täytyi harmillisesti lopettaa vanhuuden oireisiin sen ollessa 21 vuotias.
ee. Ulpumelja, tutummin pelkkä Melja, on nytemmin jo ansaittuja eläkepäiviään viettelä tammamamma. Melja on Seija Kanervan kasvattama ja omistama suomenhevostamma, joka on ollut koko elämänsä aktiivisessa kilpa- ja jalostuskäytössä. Hyvän suvun omaavasta tammasta odotettiin jo nuorena hyvää kilpahevosta, ja niinhän myös kävi. Meljalla kierrettiin yli kymmenen vuoden ajan koulu- ja estekisoja, tasoilla helppo a ja 80cm. Tuona aikana se kerkesikin kahmia melkoiset määrät palkintoja matkaansa: molemmista lajeista löytyy useita kymmeniä sijoituksia. Kilpailujen ohella Meljaa käytettiin paljon siitokseen, asuuhan se suomenhevossiittolassa. Tummanrautias, 162 senttinen tamma on jättänyt jälkeensä kuusi jälkeläistä, jotka perivät emältään hyvää kilpakykyä ja oppivaista luonnetta. Todella, todella kiltti ja ihastuttava Melja kärsii tällä hetkellä kroonisesta jalkavaivasta, joka voi vuoden sisään koitua tamman kohtaloksi.
eei. Meijjari oli oikean maalaistalon kasvattama ja omistama suomenhevosori, joka teki paljon töitä peltohevosena ja puskaratsuna. Meijjari ei ollut missään vaiheessa elämäänsä mikään kisatykki tai haluttu jalostusori, se oli nimenomaan rennossa käytössä. Luonteeltaan ori ei ollut mikään ihastuttava ja sellainen, jota olisi halunnut päivät pitkät paijailla - se nimittäin osasi käyttää hampaitaan ja tarvittaessa potkiakin. Ärhäkän luonteensa vuoksi Meijjari kuitenkin toimi hyvin peltotöissä ja se jaksoikin vetää painavia koneita perässään. Ratsastuksessa ori oli sitä kuuluisaa puska ö tasoa, eli mitään muuta kuin kaasun ja jarrun se ei omannut. Jykevärakenteinen Meijjari omasi säkäkorkeutta 164cm ja väritykseltään se oli komea tummanrautias kera sukkajalkojen. Oria käytettiin kolme kertaa jalostukseen, mutta kaksi tammoista loi varsansa ja täten Meijjarille syntyi vain yksi elävä jälkeläinen, Ulpumelja. Meijjari sai mitä ilmeisemmin sydänkohtauksen peltotöissä ollessaan 20 vuoden ikäisenä.
eee. Unnaliina oli Roosa Mielosen kasvattama ja omistama suomenhevostamma, joka painottui esteratsastukseen. Jo nuorena hevosena Unnaliinan kapasiteetti rataesteille huomattiin ja täten treenaaminen tuotti tulosta niin, että viiden vuoden iässä tammalla startattiin 120cm luokkia. Hyppytekniikka oli siis erinomainen, eikä kukaan suomenhevostamma vetänyt tällöin vertoja Unnaliinalle. Muutamissa koulukisoissakin tamma pyörähti helppo b luokissa, joista mukaan lähtikin parit sijoitukset. Ratsastuskilpailujen ohella Unnaliinaan saattoi törmätä näyttelykehissä, joissa se pärjäsi kohtalaisesti. Muutoin vaaleanrautias, 158 senttinen tamma oli nätti, mutta kaula oli melko olematon ja siksi menestystä ei kehissä juurikaan tullut. Luonteeltaan tamma oli hieman haastava, se ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta taitavalla käsittelijällä se oli kuitenkin sulaa vahaa. Jälkeläisiä Unnaliina sai elämänsä aikana kaksi kappaletta, joista molemmat olivat suloisia tammavarsoja. Unnaliina lopetettiin vanhuuden oireisiin olessaan peräti 26 vuotias.
© kasvattaja, kiitos!
Jälkeläiset
Sukupuoli & nimi | Syntynyt | Isä | Omistaja |
o. Mortteeri | 20.02.2016 | Sointuvan Mortti | Kadotetut Suomenhevoset |
r. Pärren Varro | 07.02.2015 | Taikakuun Reissumies | Trullinummi |
Kilpailukalenteri
VSR (sijoituksia 00 kpl, cup-sijoituksia 05 kpl)31.07.2015 kenttä-cup (Kutsu), 2. harraste, 2/2331.01.2015 kenttä-cup (Kutsu), 2. harraste, 3/21 31.01.2015 valjakko-cup (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 2/20 (p) 30.09.2014 valjakko-cup (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 1/25 (p) 30.09.2014 kenttä-cup (Kutsu), 2. harraste, 4/20 KRJ (sijoituksia 29 kpl, cup-sijoituksia 00 kpl)01.11.2014 (Kutsu), 4. heA, 6/5028.10.2014 (Kutsu), 5. heB, 4/40 26.10.2014 (Kutsu), 6. heB, 6/50 24.10.2014 (Kutsu), 6. heB, 3/50 21.10.2014 (Kutsu), 5. heB, 3/50 18.10.2014 (Kutsu), 2. heB, 4/30 17.10.2014 (Kutsu), 2. heB, 3/30 12.10.2014 (Kutsu), 1. heA, 2/30 08.10.2014 (Kutsu), 2. heA, 2/30 08.10.2014 (Kutsu), 1. heA, 3/30 05.10.2014 (Kutsu), 2. heB, 1/30 03.10.2014 (Kutsu), 3. heB, 6/50 01.10.2014 (Kutsu), 3. heB, 5/50 25.09.2014 (Kutsu), 1. heA, 4/30 19.09.2014 (Kutsu), 3. heB, 6/40 18.09.2014 (Kutsu), 4. heB, 6/40 18.09.2014 (Kutsu), 1. heB, 7/50 16.09.2014 (Kutsu), 1. heB, 2/50 15.09.2014 (Kutsu), 2. heA, 3/50 15.09.2014 (Kutsu), 1. heB, 1/100 11.09.2014 (Kutsu), 3. heA, 3/30 11.09.2014 (Kutsu), 3. heB, 1/40 08.09.2014 (Kutsu), 4. heA, 5/30 05.09.2014 (Kutsu), 4. heB, 1/40 04.09.2014 (Kutsu), 3. heA, 3/30 03.09.2014 (Kutsu), 4. heA, 1/30 03.09.2014 (Kutsu), 3. heB, 1/40 31.08.2014 (Kutsu), 4. heB, 6/40 31.08.2014 (Kutsu), 3. heB, 4/40 VVJ (sijoituksia 09 kpl, cup-sijoituksia 00 kpl)01.12.2014 (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 5/26 (p)23.11.2014 (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 1/25 (p) 21.11.2014 (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 1/25 (p) 19.11.2014 (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 3/25 (p) 18.11.2014 (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 2/25 (p) 20.09.2014 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 4/30 (y) 18.09.2014 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 5/30 (y) 14.09.2014 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 5/30 (y) 11.09.2014 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 2/30 (y) |
ERJ (sijoituksia 25 kpl, cup-sijoituksia 01 kpl)04.02.2015 (Kutsu), 4. 80cm, 1/5001.01.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 3/33 19.10.2014 (Kutsu), 2. 80cm, 2/30 18.10.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 5/30 16.10.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 5/30 16.10.2014 (Kutsu), 2. 70cm, 2/30 12.10.2014 (Kutsu), 2. 70cm, 3/30 10.10.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 3/30 09.10.2014 (Kutsu), 2. 70cm, 1/30 08.10.2014 (Kutsu), 2. 80cm, 3/30 07.10.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 1/30 05.10.2014 (Kutsu), 2. 70cm, 3/30 27.09.2014 (Kutsu), 2. 80cm, 3/30 23.09.2014 (Kutsu), 2. 80cm, 5/30 22.09.2014 (Kutsu), 4. 80cm, 3/50 21.09.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 4/32 20.09.2014 (Kutsu), 2. 80cm, 4/30 18.09.2014 (Kutsu), 4. 80cm, 5/50 18.09.2014 (Kutsu), 2. 80cm, 4/30 17.09.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 3/30 16.09.2014 (Kutsu), 2. 80cm, 4/30 16.09.2014 (Kutsu), 4. 80cm, 6/40 13.09.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 4/40 12.09.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 5/30 09.09.2014 (Kutsu), 1. 80cm, 5/40 31.05.2015 ERJ-cup (Kutsu), 6. 80cm, 15/157 KERJ (sijoituksia 20 kpl, cup-sijoituksia 01 kpl)09.06.2015 (Kutsu), 1. harraste, 4/4004.06.2015 (Kutsu), 1. harraste, 1/40 12.01.2015 (Kutsu), 1. harraste, 2/9 11.01.2015 (Kutsu), 1. harraste, 1/9 09.01.2015 (Kutsu), 1. harraste, 2/9 05.01.2015 (Kutsu), 1. harraste, 1/22 05.01.2015 (Kutsu), 2. harraste, 5/27 03.01.2015 (Kutsu), 1. harraste, 2/9 28.12.2014 (Kutsu), 1. harraste, 4/29 23.12.2014 (Kutsu), 1. harraste, 2/29 14.12.2014 (Kutsu), 2. harraste, 3/26 13.12.2014 (Kutsu), 2. harraste, 5/26 30.11.2014 (Kutsu), 1. harraste, 4/35 26.11.2014 (Kutsu), 1. harraste, 1/35 07.11.2014 (Kutsu), 1. harraste, 6/40 16.10.2014 (Kutsu), 1. harraste, 5/41 12.10.2014 (Kutsu), 1. harraste, 2/18 16.09.2014 (Kutsu), 1. harraste, 1/30 09.09.2014 (Kutsu), 1. harraste, 2/30 31.05.2015 KERJ-cup (Kutsu), 2. harraste, 7/68 |
Päiväkirja ja valmennukset
23.03.2016 - Estevalmennus, valmentajana tvisha
Pierre ja Venni saapuivat tänään estevalmennukseen Mörkövaaraan, jota odotinkin suurella mielenkiinnolla, sillä kyseisestä ratsukosta en ollut vähään aikaan kuullut mitään. Vaaleanrautias tamma tepasteli kentälle rauhallisena, mutta selkeästi vähän epäilevänä, Pierren höpöttäessä samalla selässä viimeisen puolen vuoden kuulumisia. Ratsukko sai rueta kuitenkin samantien napakasti hommiin, ratsastaja sai taivutella ratsuaan eri askellajeissa ja laittaa sen tekemään kunnolla töitä. Venni liikkui melko nopeasti hyvässä raamissa eteenpäin, kuunnellen samalla ratsastajan ohjeita huolellisesti, jonka myötä he saivat ottaa muutamat lämmittelyhypyt.
Yhteistyön pelittäessä lähdimme jatkamaan kentälle rakentamani esteradan pariin, jossa oli seitsemän erilaista estettä 60-80cm korkeuksilla. Tänään kävimme läpi siis esteradan hyppäämistä, pitäen silmällä erityisesti huolellisia lähestymisiä ja tasaista radalla etenemistä. Pierre sai ennen radalle siirtymistä työstää Vennillä hyvän, tasapainoisen laukan, jonka jälkeen he saivat rueta itsenäisesti suorittamaan rataa. Venni näytti jo ensimmäisellä kierroksella todella hyvältä, se reagoi vahvasti Pierren apuihin ja liikkui tasaisen varmasti eteenpäin. Ajoittain ratsukon välille tosin syntyi pientä epäselvyyttä lähestymisissä, jolloin tamma herkästi juoksi esteen ohitse, mikäli Pierre ei ollut tarpeeksi hereillä selässä. Näin ollen ratsastaja sai keskittyä huolellisemmin erityisesti lähestymisissä ja käyttää tällöin napakasti apuja, jotta kaikki sujui kuin oppikirjan mukaan. Sarjaesteet olivat ehdottomasti tämän ratsukon vahvin osa-alue, Pierre osasi todella hyvin laskea Vennille sopivat askeleet esteiden välille, joten niiden parissa ei ollut yhden yhtä ongelmaa. Vaikka jo alussa Pierren ja Vennin meno näytti hyvältä, parani se jatkuvasti loppua kohden niin, että loppujen lopuksi minulla ei ollut enää heille mitään sanottavaa.
Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme lopettelemaan ja siirtymään itsenäisesti loppuverkan pariin, jonka Pierre ja Venni saivat suorittaa itsenäisesti. Tamma liikkui tässä vaiheessa jo vähän hitaammalla temmolla eteenpäin, joten siitä selkeästi huomasi, että reipas työskentely alkoi jo menoa hieman painamaan. Kuten vähän alkuun jo aavistelinkin, oli tämänpäiväinen valmennus tälle tiimille todella helppo juttu. Venni on taitava ja nöyrä estehevonen, joka teki koko ajan täysin niin kuin tältä pyydettiin. Ajoittain huonot pätkät laitetaan siis Pierren piikkiin, joka olisi voinut keskittyä myös itse asiaan, eikä esimerkiksi pälättämiseen.
23.11.2015 - Estevalmennus, valmentajana tvisha
Pierre ja Vennikko saapuivat hyvissä ajoin valmennukseeni, joten he saivat samantien rueta lämmittelemään omaan tahtiin. Venni tuntui ajoittain vähän säpsyvän maneesin huminaa ja muiden ratsukoiden läsnäoloa, mutta rentouduttuaan jännitys kaikkosi ja meno alkoi näyttämään hyvältä. Ratsukon tehdessä veryyttelyä laukassa, annoin heille luvan ylittää muutamat vajaat 60cm esteet lämmittelyhypyiksi. Venni kiihdytti tasaisesti tahtiaan esteille ja hyppäsi melkoisella kaarella niiden ylitse, samaan aikaan kun Pierre vasta haki hyvää tuntumaa selässä.
Ratsukon löytäessä hyvän tahdin ja tasaisen tuntuman, lähdimme hyppäämään kentälle rakennettua esterataa. Tänään kävimme lävitse aivan perinteisiä pystyesteitä ratana, joilla oli korkeutta 70-80cm. Esteet olivat sijoiteltu siten, että esteille lähestyttäessä tuli aina erilaista lähestymistä: oli helpompaa ja vähän haastavampaa. Kun Pierre sai luvan lähteä hyppäämään esteitä, hän ohjasi hevostaan päättäväisesti esteeltä toiselle ja antoi hyvin pidätteitä vähän väliä. Venni tahtoi ajoittain kiihdyttää tahtiaan turhankin reippaaksi lähestymisissä, jolloin myös hypyt olivat teknisesti hieman hutaistuja. Lisäksi tamma painoi vähän sisäpohjetta vastaan ja näin ollen kovassa vauhdissa tuppasi kaatumaan sisälle päin. Nämä virheet kun korjattiin, niin hypyt sujuivat vain toistaan paremmin ilman sen kummoisempaa ongelmaa. Välillä Pierre sai kuitenkin itse vähän hahmotella lähestymisiään paremmin, sillä muutaman kerran ratsastaja käänsi turhan tiukasti esteelle, jolloin myös puomit tippuivat alas. Ratsukon ylittäessä esteet puhtaasti pariin kertaan, oli hyvä siirtyä lopettelemaan.
Loppuverkassa Vennillä oli edelleen paljolti virtaa jäljellä, joten Pierre sai huoletta pyytää sitä ravissa eteen ja taivutella hyvin. Tamman liikkuessa astetta rauhallisemmin ja ollessa hyvin kuulolla avuille, saivat he siirtyä käyntiin ja lopettaa työskentelyn. Venni oli tänään oikein virkeällä tuulella, joka näkyi myös ajoittain hypyissä, mutta hyvin Pierre sai hevosensa malttamaan mielensä. Välillä tamma myös kaipasi reippaampia apuja selässä, jolloin ratsastaja tuki hevostaan hienosti ja kannusti tätä ylittämään esteet.