Tervatti (26.11.2014 - 26.01.2019)
© VRL-01080
|
♕ KRJ-I (102,75 p.)
♕ SV-II (55,8 p.) |
Tervatti on yleisesti ottaen hyväntahtoinen ja lauhkea suomenhevosori, eikä tämän antama ensivaikutelma petä. Vatti-ori tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, eikä tämä osaa ajatella kenestäkään mitään pahaa. Ori antaa myös virheet nopeasti anteeksi, eikä tämä suutu esimerkiksi myöhästyneestä aamuruoasta odottelusta. Isästään poiketen Vatti kulkee myös taluttaessa nätisti ihmisen vierellä myös pelkällä riimulla ja narulla, eikä vilkaisekaan muita oreja äkäisesti. Tammoja ori saattaa toki katsella sillä silmällä, muttei kuitenkaan niiden takia lähde rynnimään vaan köpöttelee nätisti ihmisiä kuunnellen.
Ratsastaessa Vatti ei ole mikään virtapiikki, ja tämän liikkuminen on paljolti ratsastaja kiinni. Jos ratsastaja ei viitsi käskeä hevosta kunnolla, antaa heti periksi tai ei muuten vain osaa olla riittävän tomera, on ori erittäin taitava kääntämään tilanteen edukseen ja ottamaan lunkisti. Laiskotellessaan ori kyseenalaistaa kaikki ratsastajan avut hidastelemalla ja kokeilemalla, onko nyt aivan pakko tehdä mitä käsketään. Kunhan Vatille näyttää mistä tuulee, osaa ori yllättää positiivisesti. Jos orin saamttomuudesta haluaa jotakin positiivista keksiä, niin ainakaan tämä hevonen ei lähde käsistä vaikka mitä tapahtuisi. Vatti soveltuukin myös kokemattomille ratsastajille varmajalkaisuutensa ansiosta.
Vatin työmotivaatio ei ole sidoksissa lajiin, vaan tämä toimii samanlaisella asenteella lajista riippumatta. Esteillä oria saa ajaa melko kovastikin eteenpäin, jotta hypyt lähtisivät edes jokseenkin terävästi. Vatti on herkkä kieltämään esteille liian laiskojen lähestymisien takia, mutta muuten tämä on rohkea hevonen, joka ei pelkää erikoisempiakaan esteitä. Maastossa ja maastoesteillä Vatista löytyy normaalia enemmän liikettä, mutta tämä pysyy yhä helposti käsissä. Kouluratsastuksessa ori tylsistyy nopeasti samojen liikkeiden toistoihin, joten tälle täytyy keksiä riittävän monipuolisia harjoituksia mielenkiinnon säilyttämiseksi. Orin suvusta löytyy myös lännenratsastuksen taitajia, ja myös Vatti on perehtynyt lajiin. Westernin alalaijeista ori taitaa parhaiten ratsastuslajit, joissa nopeudella ei ole niin väliä.
Hoitaessa Vatti ei aiheuta ongelmia kuin silloin, kun tämä on haistanut hoitajan taskuissa olevat makupalat ja tuuppii tätä herkut saadakseen. Muutoin ori tönöttää paikoillaan kuin liimattuna, mutta kaviot saa kuitenkin helposti puhdistettua. Ori ei hermostu pitkistäkään puunaushetkistä, joten tämän kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Suitset ja satulan saa kepeästi paikoilleen, vaikka vyötä vastaan ori saattaakin parilla ensimmäisellä kiristyskerralla koittaa pullistella. Kuten jo mainittiin, talutus sujuu tämän hevosen kanssa jouhevasti, eikä siitä tarvitse ottaa stressiä.
Automatkat sujuvat Vatin kanssa ilman murheen kryyniä, mutta autoon saaminen on sitten toinen juttu. Ori jumiutuu usein lastausrampille, eikä liiku siitä mihinkään pitkään toviin. Vaikka orille ei ole lastauksessa tai automatkojen aikana sattunut mitään, haluaa tämä jokaikinen kerta autoon mennessään tutkia kopin ennen sinne astumista. Ennen Vatti saattoi tuijottaa trailerin sisään puolikin tuntia liikkumatta mihinkään, mutta nykyään autoon päästään viimeistään kymmenen minuutin jälkeen. Kisapaikan vilinä ei Vattia häiritse, vaan tämä tykkää käyttää suoritusta edeltävän ajan nukkumiseen. Suoritusta ennen ori on hyvä lämmitellä oikeasti kunnolla, tai kehään astelee puoliunessa kulkeva, ryhditön ja jalkojaan laahaava hevonen.
Ratsastaessa Vatti ei ole mikään virtapiikki, ja tämän liikkuminen on paljolti ratsastaja kiinni. Jos ratsastaja ei viitsi käskeä hevosta kunnolla, antaa heti periksi tai ei muuten vain osaa olla riittävän tomera, on ori erittäin taitava kääntämään tilanteen edukseen ja ottamaan lunkisti. Laiskotellessaan ori kyseenalaistaa kaikki ratsastajan avut hidastelemalla ja kokeilemalla, onko nyt aivan pakko tehdä mitä käsketään. Kunhan Vatille näyttää mistä tuulee, osaa ori yllättää positiivisesti. Jos orin saamttomuudesta haluaa jotakin positiivista keksiä, niin ainakaan tämä hevonen ei lähde käsistä vaikka mitä tapahtuisi. Vatti soveltuukin myös kokemattomille ratsastajille varmajalkaisuutensa ansiosta.
Vatin työmotivaatio ei ole sidoksissa lajiin, vaan tämä toimii samanlaisella asenteella lajista riippumatta. Esteillä oria saa ajaa melko kovastikin eteenpäin, jotta hypyt lähtisivät edes jokseenkin terävästi. Vatti on herkkä kieltämään esteille liian laiskojen lähestymisien takia, mutta muuten tämä on rohkea hevonen, joka ei pelkää erikoisempiakaan esteitä. Maastossa ja maastoesteillä Vatista löytyy normaalia enemmän liikettä, mutta tämä pysyy yhä helposti käsissä. Kouluratsastuksessa ori tylsistyy nopeasti samojen liikkeiden toistoihin, joten tälle täytyy keksiä riittävän monipuolisia harjoituksia mielenkiinnon säilyttämiseksi. Orin suvusta löytyy myös lännenratsastuksen taitajia, ja myös Vatti on perehtynyt lajiin. Westernin alalaijeista ori taitaa parhaiten ratsastuslajit, joissa nopeudella ei ole niin väliä.
Hoitaessa Vatti ei aiheuta ongelmia kuin silloin, kun tämä on haistanut hoitajan taskuissa olevat makupalat ja tuuppii tätä herkut saadakseen. Muutoin ori tönöttää paikoillaan kuin liimattuna, mutta kaviot saa kuitenkin helposti puhdistettua. Ori ei hermostu pitkistäkään puunaushetkistä, joten tämän kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Suitset ja satulan saa kepeästi paikoilleen, vaikka vyötä vastaan ori saattaakin parilla ensimmäisellä kiristyskerralla koittaa pullistella. Kuten jo mainittiin, talutus sujuu tämän hevosen kanssa jouhevasti, eikä siitä tarvitse ottaa stressiä.
Automatkat sujuvat Vatin kanssa ilman murheen kryyniä, mutta autoon saaminen on sitten toinen juttu. Ori jumiutuu usein lastausrampille, eikä liiku siitä mihinkään pitkään toviin. Vaikka orille ei ole lastauksessa tai automatkojen aikana sattunut mitään, haluaa tämä jokaikinen kerta autoon mennessään tutkia kopin ennen sinne astumista. Ennen Vatti saattoi tuijottaa trailerin sisään puolikin tuntia liikkumatta mihinkään, mutta nykyään autoon päästään viimeistään kymmenen minuutin jälkeen. Kisapaikan vilinä ei Vattia häiritse, vaan tämä tykkää käyttää suoritusta edeltävän ajan nukkumiseen. Suoritusta ennen ori on hyvä lämmitellä oikeasti kunnolla, tai kehään astelee puoliunessa kulkeva, ryhditön ja jalkojaan laahaava hevonen.
i. Kadotettu Tentetti sh, tprt, 153cm SV-I, Premier |
ii. Sakastin Renium sph, rt, 142cm KTK-III, SV-I |
iii. Hiskin Riskipeli sph, rt, 141cm Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-II | iie. Höynäytetty sph, rt, 143cm |
ie. Mörkövaaran Tulisielu sh, trt, 159cm SV-II |
iei. Himalaja sh, prt, 161cm |
iee. Tummavieno sh, m, 157cm | ||
e. Huimatuuli sh, prt, 160cm KTK-III |
ei. Fokkeri sh, rt, 162cm |
eii. Fokker sh, rt, 163cm |
eie. Ilokko sh, prt, 159cm | ee. Harmin Humi-Tutti sh, rt, 149cm |
eei. Pervo-Erkki sh |
eee. Iltarusko sh, rt |
o. Kadon Affekti (s. 01.03.2018) tammasta Hillitön Halipula
o. Hengenvaaran Vakosamettihousu (s. 24.11.2015) tammasta Känkkäränkkä HV
t. Jahtivahti (s. 20.01.2015) tammasta Antoisan Jaatina
o. Hengenvaaran Vakosamettihousu (s. 24.11.2015) tammasta Känkkäränkkä HV
t. Jahtivahti (s. 20.01.2015) tammasta Antoisan Jaatina
KRJ kouluratsastus (40 sijoitusta) / ke: Helppo A
14.09.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 4/40
12.09.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 3/40 11.09.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 2/40 11.09.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 3/40 10.09.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 2/40 07.09.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 3/40 06.09.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 6/40 06.09.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 5/40 03.09.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 5/40 02.09.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 5/40 26.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 2/30 24.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 1/30 23.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 1/30 22.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 4/30 20.08.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 2/30 18.08.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 5/30 15.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 3/30 15.08.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 5/30 13.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 4/30 12.08.2015 (Kutsu), 1. helppo B, 5/30 |
12.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 4/30
11.08.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 2/30 11.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 3/30 11.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 4/30 11.08.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 5/30 11.08.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 2/30 11.08.2015 (Kutsu), 1. helppo B, 5/30 09.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 2/30 09.08.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 4/30 07.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 5/30 07.08.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 3/30 07.08.2015 (Kutsu), 1. helppo B, 2/30 06.08.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 5/30 05.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 5/30 05.08.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 4/30 05.08.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 5/30 02.08.2015 (Kutsu), 1. helppo A, 4/30 01.08.2015 (Kutsu), 1. helppo B, 2/30 01.08.2015 (Kutsu), 2. helppo A, 4/40 30.07.2015 (Kutsu), 3. helppo A, 1/30 |
ERJ esteratsastus (28 sijoitusta) / re: 90 cm
20.09.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 4/40
19.09.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 2/40 17.09.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 3/40 16.09.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 3/40 13.09.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 6/40 07.09.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 5/40 27.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 2/30 23.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 3/30 22.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 3/30 22.08.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 2/30 20.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 1/30 20.08.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 5/30 19.08.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 3/30 16.08.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 3/30 |
16.08.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 3/30
15.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 5/30 15.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 6/40 14.08.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 1/30 14.08.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 3/30 12.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 5/30 12.08.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 4/30 12.08.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 1/40 12.08.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 1/40 11.08.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 2/30 08.08.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 5/30 06.08.2015 (Kutsu), 1. 80cm, 2/30 02.08.2015 (Kutsu), 1. 90cm, 4/30 30.07.2015 (Kutsu), 2. 90cm, 3/30 |
VVJ valjakkoajo (20 sijoitusta) / va: Noviisi yhdistetty
05.12.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 4/40 (y)
28.11.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 5/40 (y) 24.11.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 1/40 (y) 23.11.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 1/40 (y) 18.10.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 4/30 (y) 14.10.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 3/30 (y) 11.10.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 1/30 (y) 13.09.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 4/40 (y) 12.09.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 1/40 (y) 10.09.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 5/40 (y) |
09.09.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 3/40 (y)
06.09.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 2/40 (y) 03.09.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 2/6 (p) 27.08.2015 (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 3/18 (p) 21.08.2015 (Kutsu), 4. noviisi yhdistetty, 4/18 (p) 21.08.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 3/16 (p) 15.08.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 2/10 (y) 12.08.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 2/10 (y) 11.08.2015 (Kutsu), 2. noviisi yhdistetty, 2/10 (y) 04.08.2015 (Kutsu), 1. noviisi yhdistetty, 2/18 (p) |
KERJ kenttäratsastus (20 sijoitusta) / ke: Tutustumisluokka
17.10.2015 (Kutsu), 3. tutustumis, 1/13
15.10.2015 (Kutsu), 3. tutustumis, 3/13 13.10.2015 (Kutsu), 3. tutustumis, 3/13 11.10.2015 (Kutsu), 3. tutustumis, 1/13 09.10.2015 (Kutsu), 3. tutustumis, 2/13 30.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 4/19 29.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 4/19 26.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 4/19 22.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 3/19 19.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 4/19 |
18.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 2/19
17.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 3/19 14.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 2/19 14.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 1/26 10.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 2/22 09.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 3/22 01.08.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 3/22 01.08.2015 (Kutsu), 2. tutustumis, 2/18 30.07.2015 (Kutsu), 2. tutustumis, 3/18 27.07.2015 (Kutsu), 1. tutustumis, 4/25 |
2. elokuuta 2016 :: Kouluvalmennus / valmentajana miivi
Vuorossa oli päivän toinen valmennus - toinen neljästä. Pierren tämänkertainen ratsu, Vatti, oli alkuun hyvin tahmealla päällä. Pierre sai tehdä orin kanssa tosissaan töitä saadakseen sen työskentelemään rehellisesti hyvässä muodossa, eikä juoksemaan selkä notkolla apuja vältellen. Pierre sai tehdä runsaasti töitä pitääkseen Vatin hyvässä muodossa ja kuulolla myös valmennuksen varsinaisen tehtävän aikana, aiheenamme olivat takaosakäännökset. Ne menivät ihan hyvin, vaikka Pierre joutuikin tekemään niiden lisäksi töitä myös orin aktiivisuuden parissa, eli hän ei päässyt keskittymään täysin tehtävään. Eniten Pierre joutui tekemään töitä ei niinkään tekniikan, vaan tahdin kanssa, Vatti oli, kuten se oli ollut koko valmennuksen ajan, turhan passiivinen. Sen askelluksista puuttui tietty energia ja tahti oli turhan verkkainen vielä lopetellessamme valmennusta aikamme ollessa lopuillaan.
28. toukokuuta 2016 :: Kärryajelutusta kyläpäivillä
Tänään lauantaina kunnassamme järjestettiin jokavuotiset kyläpäivät, jotka sijoittuvat aina ajallisesti johonkin kesän alkuun. Tällä kertaa päiväksi valikoitui toukokuun viimeinen lauantai, jolloin kylän tori täyttyi kävijöistä, pienistä myyntikojuista sekä hyvästä ruoasta ja ohjelmasta. Joka vuosi minut oli kutsuttu paikalle hevosvaunuilla, jotta halukkaat ihmiset saisivat kokea hevoskyydin ihmeellisen tunteen. Hevosajelutuksesta saadut maksut käytettäisiin lyhentämättöminä paikallisen nuorisourheilun eli pääasiassa jääkiekon kehittämiseen. Yksilö- ja parivaljakothan ovat jo niin nähtyjä, joten päätimme lähteä matkaan kahden nelivaljakon voimin. Mukaan lastattiin siis yhteensä kahdeksan hevosta sekä kahdet wagonette-tyyliset nelipyörävaunut, joihin mahtui istumaan neljä matkustajaa kuskin taakse sekä yksi hänen viereen. Parkkeerasimme automme hieman kauemmaksi torin vilskeestä ja aloimme valmistella hevosia ajokuntoon. Isoimmat valmistelut olimme hoitaneet jo kotitallilla, joten hevoset piti muun muassa harjata enää sieltä täältä ja valjastaa vaunujen eteen.
Hoitotoimenpiteiden jälkeen hevoset kiinnitettiin kärryihin niin, että oman vaununi peräparina toimi Hirttivaaran Velmu-Tähti ja Riikinnevan Huijjaus, joista kumpikin ovat vaativan tason valjakkohevosia. Kärkiparina omassa valjakossani toimivat liinaharjakot Ilon Poksu ja Rajattoman Topias, jotka ovat oikein hyvätapaisia ja ihmisvilinää sietäviä hevosia. Tallimestarina toimiva Pirita ohjasi toista hevosvaljakkoa, jonka kärjessä kulkivat Moon Iltarusko ja punaraudikko Tervatti-ori. Perää pitivät Kadotettu Tvilli ja tämän parina myöskin oma kasvatti Kadotettu Tentetti. Keskikylää halkova ajotien autoliikenne oli katkaistu pitkältä matkalta, joten suuntasimme autotielle, jota pitkin ajelutuksen hoidimme.
Nelikkoni Velmu, Huijjaus, Poksu ja Topias kulkivat oikein virkeästi heti ensiaskeleelta, ja jokainen hevosista kuunteli tarkkaavaisesti antamiani apuja ja liikkui lähinnä ääniapujen voimalla. Ajopiiskaa käytin pohkeen sijasta ja varsinaista ohjasotetta on juurikaan joutunut ottamaan. Kärkiparina toimivat Poksu ja Topias tulivat todella hyvin juttuun, ja kaksikko rapsuttelikin toisiaan tyytyväisinä aina pysähdyksien aikana. Piritan valjakossa ei ollut yhtään täysipäiväistä valjakkohevosta, vaikka jokainen on jonkin verran lajin kisoissa käynytkin. Kokeneimpana hevosena Iltarusko sai olla kärjessä, jotta ohjaus toimisi mahdollisimman jouhevasti, ja tämän vierellä kulkeva Tervatti-ori oli myös erittäin kuuliainen ainakin aluksi. Vaunujen edessä kulkevat Tentetti ja Tvilli olivat aluksi hieman kohmeessa ja kulkivatkin hieman uneliaasti.
Ihmiset ja etenkin monet pikku- ja vähän isommatkin tytöt olivat todella innoissaan torilla vallitsevasta hevospaljoudesta, ja jokainen hevonen sai osakseen hellyydenosoituksia tauko- ja pysähdyspaikoilla. Kukin hevosista toimi ihailtavalla asenteella, eivätkä hermostuneet, vaikka päivä kuluikin lähinnä rinkiä kiertäen. Tullessamme toista valjakkoa vastaan hevoset haistelivat ja hörisivät toisille ohimennen, mutta muuten ne keskittyivät täysillä työntekoon, vaikkei siinä mitään haastavaa tehtykään. Pitkien käyntiosuuksien ohella kävimme myös suoralla hiekkatiellä ottamassa aina satunnaisesti lyhyitä ravipätkiä, ja tien päässä käännyimme ja toistimme saman myös paluusuuntaan. Ihmisiltä saimme kiitosta hyväkäytöksisistä hevosista ja siitä, että olimme tulleet paikan päälle ihastuttamaan supisuomalaisilla suomenhevosilla. Myös päivän sää helli kävijöitä, kun lämpötila oli parhaimmillaan hieman yli kaksikymmentä astetta. Ilma ei ollut kuitenkaan täysin tyyni, mikä teki päivästä hevosille astetta siedettävämmän, eivätkä ötökätkään häirinneet varmuuden vuoksi sumutetun karkotteen ja pienten tuulahduksien ansiosta.
Päivä sujui varsin jouhevasti, ja kohta oli aika heittää viimeiset reissut kylänraittia pitkin, ennen kuin oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata jälleen tutulle ja turvalliselle kotitallille. Piritan valjakosta Tvilli-ori puhisi loppupäivästä hieman tyytymättömänä, sillä normaalisti se olisi tähän aikaan tarhailemassa yhdessä kavereiden kanssa. Viime aikoina hieman vähemmällä käytöllä ollessaan ori on ehtinyt tottua rennompaan meininkiin, joten sen pienet mielenilmaukset ovat täysin ymmärrettäviä. Tvillin vieruskaveri Tentetti napautti parinsa kuitenkin takaisin ruotuun, sillä se ei viitsinyt katsoa vieressä venkuilevan hevosen touhuja. Muuten muut hevoset kulkivat loppuun asti ilman vastaväitteitä, ja Poksu-ori olisi voinut jatkaa työskentelyä vielä vähintään tunnin verran. Lähdimme kuitenkin valmistelemaan hevosia kuljetusta varten, joten työt oli tältä päivältä hoidettu. Itsellekin nelivaljakolla ajaminen oli mukavaa vaihtelua, sillä sitä ei usein jouda tekemään. Näin hitaassa vauhdissa ohjienkaan kanssa ei tarvinnut säätää, joten seuraavaksi voisimme kokeilla kuuden hevosen valjakkoa!
11. syyskuuta 2015 :: Kouluvalmennus / valmentajana Venn, Myllykuja
Kahden ratsukon valmennukset oavt aina mielenkiintoisia niin valmentajalle kuin valmennettavillekin; valmentaja ei yksinkertaisesti pysty kiinnittämään huomiota molempiin yhtäaikaa, mutta samalla jää enemmän aikaa omien virheiden tajuamiselle kun joku ei ole kokoajan muistuttamassa esimerkiksi käsien asennosta. Kouluvalmennuksissa keskityttäisiin tänään pääasiassa perusreittien selkeyttä, rentoutta sekä istumisharjoituksia, joten aloitimme rennosti ja käskin ratsukoiden ottaa jalustimet pois itsenäisten alkuverkkojen jälkeen. Pierre ja Inna tekivät työtä käskettyä, ja aluksi etsimme parhaan mahdollisen istunnan molemmille. Ilman jalustimia oikean kohdan löytyminen tuli luonnostaan, jalkojen asennon kanssa piti hieman säätää. Molemmat ratsastajat tuppasivat työntämään jalkansa hitusen liian eteen, mutta oikea kohta löytyi varsin helposti; kokeneet ratsastajat tajusivat heti jutun jujun, ja katsoimme istunnat kuntoon niin käynnissä kuin myös ravissa ja laukassa.
Seuraavaksi otimme jalustimet takaisin, ja aloimme keskittymään hevoseen istunnan sijaan; tokikin välillä piti muistutella siitä että missä olikaan se oikea kohta ettei ratsastaja päässyt valumaan liian alas tai ylös satulassa. Taivuttelimme hepat rennoiksi ja muotoonkulkeviksi varsin helposti, ne eivät tainneet kokea edellisiä askellajivaihdoksia tarpeeksi haastaviksi. Komensin ratsukot pääty-ympyrälle kahdeksikkoon, ja jatkoimme työskentelyä harjoitusravissa, hevosta ympyröillä taivuttaen nätisti. Tehtävä vaati hieman enemmän keskittymistä, ja välillä tuntui että pienoiset asennonkorjausvinkkini päätyivät jatkuvaksi mantraksi. Ratsukot suorittivat tehtävän kuitenkin varsin hyvin, vaikka hienosäätöä voisi tehdä hamaan loppuun asti. Päätykahdeksikon jälkeen otettiin pohkeenvaistöjä lävistäjällä, ja väistön lisäksi kiinnitettiin huomiota ratsastajan asentoon - selässä ei saanut taipua outoihin asentoihin, vaan kaiken piti tapahtua mahdollisimman hienovaraisesti.
Inna ja Hazel suoriutuivat tehtävästä yllättävän hyvin verrattuna kahdeksion vaikeuteen, mutta pistimme sen kentän pienuuden piikkiin - Hazel olisi saattanut vaatia hieman enemmän tilaa itselleen. Pierre ja Tervatti taas suoriutuivat varsin hyvin molemmista, vaikka käsiä olikin yllättävän hankala kantaa oikeassa asteessa. Myönnän, saatoin sortua hieman saivarteluun asentojen kanssa, mutta nyt ratsukoilla oli ainakin tarkka tieto siitä mikä on täydellinen sijainti. Laukassa emme kerenneet työskentelmään valitettavasti juuri ollenkaan, mutta ainakin hevoset kulkivat käynnissä ja ravissa kymppi plussan arvoisesti - se riittäisi tältä päivältä heille. Loppuverkat suoritettiin itsenäisesti, ja kutsuin seuraavan parin kentälle.
1. syyskuuta 2015 :: Estevalmennus / valmentajan Sinte
Komean näköinen ori liikkui uralla... noh, ei niin komeasti. Vaikutti siltä että se olisi juossut tervassa. Pyysin sinua jo alkuverryttelyjen aikana tekemään paljon temponvaihteluja sekä siirtymisiä käynnistä raviin ja laukkaan. Temponvaihtelut auttoivat hieman vetämättömyysongelmaan. Muistutin sinua usein ratsastamaan eteenpäin, että ori pysyisi hereillä harjoitusten aikana. Esteille lähestymiset kaipasivat melko paljon hiontaa, ja jouduimmekin työstämään niitä erityisen paljon tämän tunnin aikana. Lopputunnista olit oivaltanut muutaman konstin, joilla onnistuitte esteille lähestymisissä tarmokkaammin. Huomasimme valmennuksessa, että istuntasi kallistui hieman turhan paljon sisäuran suuntaan kaarteissa; keskityimme korjaamaan istuntaasi suoraksi. Ohjasin sinua katselemaan Vatin ulkokorvan ylitse menosuuntaan, mikä korjasi istuntaasi oikeammaksi. Muista kiinnittää huomiota istuntaan myös itsenäisessä työskentelyssä! Radan ratsastus sujui teiltä hyvin. Kiitoksia osallistumisesta!
1. syyskuuta 2015 :: Valmennusreissulla
Saavuimme Tervatin kanssa Metsälammelle valmentautumaan esteratsastuksen saralla, mutta ori ei tuntunut olevan hommasta yhtä innoissaan kuin minä, vaan laahusti puolikuolleena uraa pitkin. Työmotivaatio ei juuri parantunut valmennuksen aikana, mutta saimme kuitenkin jotakin aikaiseksi. Haastavimmaksi osuudeksi muodostuikin orin riittävä eteenpäin ajaminen, jotta kaikki puomit eivät olisi kolisseet alas ratsuni könytessä laiskasti niiden yli. Pientä edistystä tapahtui, kun hoksasin ottaa Vatin hieman röyhkeämmin tuntumalle ja näyttää tosissaan orille kaapin paikan. Ori joutui lisäämään töppöstä toisen eteen, vaikka tämä olisi niin mielellään halunnut vain seurata muita hevosia, joihin tämä olisi kovasti kilttinä hevosena halunnut tehdä parempaa tuttavuutta. Koimme myös onnistumisen tunteita valmennuksen aikana, ja sainkin Vatin kokoamaan varsin näyttävän laukan pääty-ympyrällä pyöriessämme. Erikoisesteitä hypätessämme orille tuotti kuitenkin suuria vaikeuksia pressusta kasattu vesieste, jossa hypyn piti olla sekä pitkä että korkea. Laiskasti lähestyessään Vatti löi myös kerran liinat kiinni ja kiskaisi päänsä alas sellaisella voimalla, että sain tovin roikkua tämän kaulalla ja kiskoa itseäni takaisin satulaan. Vaikka valmennuksessa emme välttämättä saaneet aikaiseksi yhtä näyttäviä suorituksia kuin muut ratsukot, jäi päällimmäiseksi tunteeksi varsin positiiviset fiilikset - ainakin ratsastusseura oli ollut supermukavaa - ja varmasti osallistuisin uudestaan!
26. marraskuuta 2014 :: Tervatin syntymä
Huimatuuli-tamma varsoi tänään ensimmäisen varsansa, kun suloinen orivarsa päätti syntyä yli viikon etuajassa. Varsominen kesti kauan, mutta mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut. Huimatuuli alkoi heti hoivata pienokaistaan emän elkein, mutta antoi kuitenkin eläinlääkärin käydä tarkistamassa ennen aikaisesti syntyneen varsan tilan. Pienestä koostaan huolimatta Tervatiksi nimetty orivarsa oli sinnikäs pienokainen, joka aina kaatumisensa jälkeen kamppaili itsensä uudestaan pystyyn. Tasapainon löydettyään tämä suunnisti vaistomaisesti emänsä nisälle aloittaen ensimmäisen ateriansa. Huimatuuli oli aluksi hieman ihmeissään varsan toimista, mutta seisoi kuitenkin paikoillaan varoen liikkumasta varsan lähettyvillä. Jätimme kaksikon omiin oloihinsa, ja illalla karsinalle palattuamme emä oli jo hieman rentoutunut ja nuokkui puoliunessa paikalle saavuttuamme. Tervatti-orivarsa tuli heti uteliaana katsomaan uusia tulokkaita, mutta kirmasti kuitenkin nopeasti takaisin emänsä luokse turvaan.
Vuorossa oli päivän toinen valmennus - toinen neljästä. Pierren tämänkertainen ratsu, Vatti, oli alkuun hyvin tahmealla päällä. Pierre sai tehdä orin kanssa tosissaan töitä saadakseen sen työskentelemään rehellisesti hyvässä muodossa, eikä juoksemaan selkä notkolla apuja vältellen. Pierre sai tehdä runsaasti töitä pitääkseen Vatin hyvässä muodossa ja kuulolla myös valmennuksen varsinaisen tehtävän aikana, aiheenamme olivat takaosakäännökset. Ne menivät ihan hyvin, vaikka Pierre joutuikin tekemään niiden lisäksi töitä myös orin aktiivisuuden parissa, eli hän ei päässyt keskittymään täysin tehtävään. Eniten Pierre joutui tekemään töitä ei niinkään tekniikan, vaan tahdin kanssa, Vatti oli, kuten se oli ollut koko valmennuksen ajan, turhan passiivinen. Sen askelluksista puuttui tietty energia ja tahti oli turhan verkkainen vielä lopetellessamme valmennusta aikamme ollessa lopuillaan.
28. toukokuuta 2016 :: Kärryajelutusta kyläpäivillä
Tänään lauantaina kunnassamme järjestettiin jokavuotiset kyläpäivät, jotka sijoittuvat aina ajallisesti johonkin kesän alkuun. Tällä kertaa päiväksi valikoitui toukokuun viimeinen lauantai, jolloin kylän tori täyttyi kävijöistä, pienistä myyntikojuista sekä hyvästä ruoasta ja ohjelmasta. Joka vuosi minut oli kutsuttu paikalle hevosvaunuilla, jotta halukkaat ihmiset saisivat kokea hevoskyydin ihmeellisen tunteen. Hevosajelutuksesta saadut maksut käytettäisiin lyhentämättöminä paikallisen nuorisourheilun eli pääasiassa jääkiekon kehittämiseen. Yksilö- ja parivaljakothan ovat jo niin nähtyjä, joten päätimme lähteä matkaan kahden nelivaljakon voimin. Mukaan lastattiin siis yhteensä kahdeksan hevosta sekä kahdet wagonette-tyyliset nelipyörävaunut, joihin mahtui istumaan neljä matkustajaa kuskin taakse sekä yksi hänen viereen. Parkkeerasimme automme hieman kauemmaksi torin vilskeestä ja aloimme valmistella hevosia ajokuntoon. Isoimmat valmistelut olimme hoitaneet jo kotitallilla, joten hevoset piti muun muassa harjata enää sieltä täältä ja valjastaa vaunujen eteen.
Hoitotoimenpiteiden jälkeen hevoset kiinnitettiin kärryihin niin, että oman vaununi peräparina toimi Hirttivaaran Velmu-Tähti ja Riikinnevan Huijjaus, joista kumpikin ovat vaativan tason valjakkohevosia. Kärkiparina omassa valjakossani toimivat liinaharjakot Ilon Poksu ja Rajattoman Topias, jotka ovat oikein hyvätapaisia ja ihmisvilinää sietäviä hevosia. Tallimestarina toimiva Pirita ohjasi toista hevosvaljakkoa, jonka kärjessä kulkivat Moon Iltarusko ja punaraudikko Tervatti-ori. Perää pitivät Kadotettu Tvilli ja tämän parina myöskin oma kasvatti Kadotettu Tentetti. Keskikylää halkova ajotien autoliikenne oli katkaistu pitkältä matkalta, joten suuntasimme autotielle, jota pitkin ajelutuksen hoidimme.
Nelikkoni Velmu, Huijjaus, Poksu ja Topias kulkivat oikein virkeästi heti ensiaskeleelta, ja jokainen hevosista kuunteli tarkkaavaisesti antamiani apuja ja liikkui lähinnä ääniapujen voimalla. Ajopiiskaa käytin pohkeen sijasta ja varsinaista ohjasotetta on juurikaan joutunut ottamaan. Kärkiparina toimivat Poksu ja Topias tulivat todella hyvin juttuun, ja kaksikko rapsuttelikin toisiaan tyytyväisinä aina pysähdyksien aikana. Piritan valjakossa ei ollut yhtään täysipäiväistä valjakkohevosta, vaikka jokainen on jonkin verran lajin kisoissa käynytkin. Kokeneimpana hevosena Iltarusko sai olla kärjessä, jotta ohjaus toimisi mahdollisimman jouhevasti, ja tämän vierellä kulkeva Tervatti-ori oli myös erittäin kuuliainen ainakin aluksi. Vaunujen edessä kulkevat Tentetti ja Tvilli olivat aluksi hieman kohmeessa ja kulkivatkin hieman uneliaasti.
Ihmiset ja etenkin monet pikku- ja vähän isommatkin tytöt olivat todella innoissaan torilla vallitsevasta hevospaljoudesta, ja jokainen hevonen sai osakseen hellyydenosoituksia tauko- ja pysähdyspaikoilla. Kukin hevosista toimi ihailtavalla asenteella, eivätkä hermostuneet, vaikka päivä kuluikin lähinnä rinkiä kiertäen. Tullessamme toista valjakkoa vastaan hevoset haistelivat ja hörisivät toisille ohimennen, mutta muuten ne keskittyivät täysillä työntekoon, vaikkei siinä mitään haastavaa tehtykään. Pitkien käyntiosuuksien ohella kävimme myös suoralla hiekkatiellä ottamassa aina satunnaisesti lyhyitä ravipätkiä, ja tien päässä käännyimme ja toistimme saman myös paluusuuntaan. Ihmisiltä saimme kiitosta hyväkäytöksisistä hevosista ja siitä, että olimme tulleet paikan päälle ihastuttamaan supisuomalaisilla suomenhevosilla. Myös päivän sää helli kävijöitä, kun lämpötila oli parhaimmillaan hieman yli kaksikymmentä astetta. Ilma ei ollut kuitenkaan täysin tyyni, mikä teki päivästä hevosille astetta siedettävämmän, eivätkä ötökätkään häirinneet varmuuden vuoksi sumutetun karkotteen ja pienten tuulahduksien ansiosta.
Päivä sujui varsin jouhevasti, ja kohta oli aika heittää viimeiset reissut kylänraittia pitkin, ennen kuin oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata jälleen tutulle ja turvalliselle kotitallille. Piritan valjakosta Tvilli-ori puhisi loppupäivästä hieman tyytymättömänä, sillä normaalisti se olisi tähän aikaan tarhailemassa yhdessä kavereiden kanssa. Viime aikoina hieman vähemmällä käytöllä ollessaan ori on ehtinyt tottua rennompaan meininkiin, joten sen pienet mielenilmaukset ovat täysin ymmärrettäviä. Tvillin vieruskaveri Tentetti napautti parinsa kuitenkin takaisin ruotuun, sillä se ei viitsinyt katsoa vieressä venkuilevan hevosen touhuja. Muuten muut hevoset kulkivat loppuun asti ilman vastaväitteitä, ja Poksu-ori olisi voinut jatkaa työskentelyä vielä vähintään tunnin verran. Lähdimme kuitenkin valmistelemaan hevosia kuljetusta varten, joten työt oli tältä päivältä hoidettu. Itsellekin nelivaljakolla ajaminen oli mukavaa vaihtelua, sillä sitä ei usein jouda tekemään. Näin hitaassa vauhdissa ohjienkaan kanssa ei tarvinnut säätää, joten seuraavaksi voisimme kokeilla kuuden hevosen valjakkoa!
11. syyskuuta 2015 :: Kouluvalmennus / valmentajana Venn, Myllykuja
Kahden ratsukon valmennukset oavt aina mielenkiintoisia niin valmentajalle kuin valmennettavillekin; valmentaja ei yksinkertaisesti pysty kiinnittämään huomiota molempiin yhtäaikaa, mutta samalla jää enemmän aikaa omien virheiden tajuamiselle kun joku ei ole kokoajan muistuttamassa esimerkiksi käsien asennosta. Kouluvalmennuksissa keskityttäisiin tänään pääasiassa perusreittien selkeyttä, rentoutta sekä istumisharjoituksia, joten aloitimme rennosti ja käskin ratsukoiden ottaa jalustimet pois itsenäisten alkuverkkojen jälkeen. Pierre ja Inna tekivät työtä käskettyä, ja aluksi etsimme parhaan mahdollisen istunnan molemmille. Ilman jalustimia oikean kohdan löytyminen tuli luonnostaan, jalkojen asennon kanssa piti hieman säätää. Molemmat ratsastajat tuppasivat työntämään jalkansa hitusen liian eteen, mutta oikea kohta löytyi varsin helposti; kokeneet ratsastajat tajusivat heti jutun jujun, ja katsoimme istunnat kuntoon niin käynnissä kuin myös ravissa ja laukassa.
Seuraavaksi otimme jalustimet takaisin, ja aloimme keskittymään hevoseen istunnan sijaan; tokikin välillä piti muistutella siitä että missä olikaan se oikea kohta ettei ratsastaja päässyt valumaan liian alas tai ylös satulassa. Taivuttelimme hepat rennoiksi ja muotoonkulkeviksi varsin helposti, ne eivät tainneet kokea edellisiä askellajivaihdoksia tarpeeksi haastaviksi. Komensin ratsukot pääty-ympyrälle kahdeksikkoon, ja jatkoimme työskentelyä harjoitusravissa, hevosta ympyröillä taivuttaen nätisti. Tehtävä vaati hieman enemmän keskittymistä, ja välillä tuntui että pienoiset asennonkorjausvinkkini päätyivät jatkuvaksi mantraksi. Ratsukot suorittivat tehtävän kuitenkin varsin hyvin, vaikka hienosäätöä voisi tehdä hamaan loppuun asti. Päätykahdeksikon jälkeen otettiin pohkeenvaistöjä lävistäjällä, ja väistön lisäksi kiinnitettiin huomiota ratsastajan asentoon - selässä ei saanut taipua outoihin asentoihin, vaan kaiken piti tapahtua mahdollisimman hienovaraisesti.
Inna ja Hazel suoriutuivat tehtävästä yllättävän hyvin verrattuna kahdeksion vaikeuteen, mutta pistimme sen kentän pienuuden piikkiin - Hazel olisi saattanut vaatia hieman enemmän tilaa itselleen. Pierre ja Tervatti taas suoriutuivat varsin hyvin molemmista, vaikka käsiä olikin yllättävän hankala kantaa oikeassa asteessa. Myönnän, saatoin sortua hieman saivarteluun asentojen kanssa, mutta nyt ratsukoilla oli ainakin tarkka tieto siitä mikä on täydellinen sijainti. Laukassa emme kerenneet työskentelmään valitettavasti juuri ollenkaan, mutta ainakin hevoset kulkivat käynnissä ja ravissa kymppi plussan arvoisesti - se riittäisi tältä päivältä heille. Loppuverkat suoritettiin itsenäisesti, ja kutsuin seuraavan parin kentälle.
1. syyskuuta 2015 :: Estevalmennus / valmentajan Sinte
Komean näköinen ori liikkui uralla... noh, ei niin komeasti. Vaikutti siltä että se olisi juossut tervassa. Pyysin sinua jo alkuverryttelyjen aikana tekemään paljon temponvaihteluja sekä siirtymisiä käynnistä raviin ja laukkaan. Temponvaihtelut auttoivat hieman vetämättömyysongelmaan. Muistutin sinua usein ratsastamaan eteenpäin, että ori pysyisi hereillä harjoitusten aikana. Esteille lähestymiset kaipasivat melko paljon hiontaa, ja jouduimmekin työstämään niitä erityisen paljon tämän tunnin aikana. Lopputunnista olit oivaltanut muutaman konstin, joilla onnistuitte esteille lähestymisissä tarmokkaammin. Huomasimme valmennuksessa, että istuntasi kallistui hieman turhan paljon sisäuran suuntaan kaarteissa; keskityimme korjaamaan istuntaasi suoraksi. Ohjasin sinua katselemaan Vatin ulkokorvan ylitse menosuuntaan, mikä korjasi istuntaasi oikeammaksi. Muista kiinnittää huomiota istuntaan myös itsenäisessä työskentelyssä! Radan ratsastus sujui teiltä hyvin. Kiitoksia osallistumisesta!
1. syyskuuta 2015 :: Valmennusreissulla
Saavuimme Tervatin kanssa Metsälammelle valmentautumaan esteratsastuksen saralla, mutta ori ei tuntunut olevan hommasta yhtä innoissaan kuin minä, vaan laahusti puolikuolleena uraa pitkin. Työmotivaatio ei juuri parantunut valmennuksen aikana, mutta saimme kuitenkin jotakin aikaiseksi. Haastavimmaksi osuudeksi muodostuikin orin riittävä eteenpäin ajaminen, jotta kaikki puomit eivät olisi kolisseet alas ratsuni könytessä laiskasti niiden yli. Pientä edistystä tapahtui, kun hoksasin ottaa Vatin hieman röyhkeämmin tuntumalle ja näyttää tosissaan orille kaapin paikan. Ori joutui lisäämään töppöstä toisen eteen, vaikka tämä olisi niin mielellään halunnut vain seurata muita hevosia, joihin tämä olisi kovasti kilttinä hevosena halunnut tehdä parempaa tuttavuutta. Koimme myös onnistumisen tunteita valmennuksen aikana, ja sainkin Vatin kokoamaan varsin näyttävän laukan pääty-ympyrällä pyöriessämme. Erikoisesteitä hypätessämme orille tuotti kuitenkin suuria vaikeuksia pressusta kasattu vesieste, jossa hypyn piti olla sekä pitkä että korkea. Laiskasti lähestyessään Vatti löi myös kerran liinat kiinni ja kiskaisi päänsä alas sellaisella voimalla, että sain tovin roikkua tämän kaulalla ja kiskoa itseäni takaisin satulaan. Vaikka valmennuksessa emme välttämättä saaneet aikaiseksi yhtä näyttäviä suorituksia kuin muut ratsukot, jäi päällimmäiseksi tunteeksi varsin positiiviset fiilikset - ainakin ratsastusseura oli ollut supermukavaa - ja varmasti osallistuisin uudestaan!
26. marraskuuta 2014 :: Tervatin syntymä
Huimatuuli-tamma varsoi tänään ensimmäisen varsansa, kun suloinen orivarsa päätti syntyä yli viikon etuajassa. Varsominen kesti kauan, mutta mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut. Huimatuuli alkoi heti hoivata pienokaistaan emän elkein, mutta antoi kuitenkin eläinlääkärin käydä tarkistamassa ennen aikaisesti syntyneen varsan tilan. Pienestä koostaan huolimatta Tervatiksi nimetty orivarsa oli sinnikäs pienokainen, joka aina kaatumisensa jälkeen kamppaili itsensä uudestaan pystyyn. Tasapainon löydettyään tämä suunnisti vaistomaisesti emänsä nisälle aloittaen ensimmäisen ateriansa. Huimatuuli oli aluksi hieman ihmeissään varsan toimista, mutta seisoi kuitenkin paikoillaan varoen liikkumasta varsan lähettyvillä. Jätimme kaksikon omiin oloihinsa, ja illalla karsinalle palattuamme emä oli jo hieman rentoutunut ja nuokkui puoliunessa paikalle saavuttuamme. Tervatti-orivarsa tuli heti uteliaana katsomaan uusia tulokkaita, mutta kirmasti kuitenkin nopeasti takaisin emänsä luokse turvaan.