Kadotettu Kolkata (17.04.2016 - 26.01.2019)
|
♕ KTK-III (R-suunta 69 p.)
♕ KERJ-I (100 p.) ♕ ERJ-II (97,5 p.) |
Vaikka olenkin kovasti pyrkinyt ajamaan ratsupainotteisten suomenhevosten määrää alaspäin omassa tallissani, jotta J- ja T-suunnan hevoset saisivat isomman jalansijan, syntyy yhä edelleen myös tasokkaita ratsukasvatteja säännöllisin väliajoin. 2016 alkukeväästä hankin talliin muutaman uuden hevosen, joista Mörkövaaran Kumina pääsi ensimmäistä kertaa jalostuskäyttöön jo varsin pian muuttonsa jälkeen. Tarkoituksena oli saada talliin lisää yksi yleishevonen, joka soveltuisi vähän jokaiseen ratsastuslajiin sekä näiden lisäksi mahdollisesti myös valjakkoajoon. Orivalinta osui Kärmeniemen Coloradoon, kauniin väriseen kenttähevoseen, joka on menestynyt ja palkittu ratsu. Toivon mukaan myös tämä tummanraudikko orivarsa perii vanhempiensa monitaituruuden sekä emältä helpon luonteen - isän rasavillit luonteenpiirteet voisi puolestaan jäädä kokonaan periytymättä!
Kadotettu Kolkata on perinyt säyseän luonteensa vahvasti emältään, mutta myös isältä on saatu ripaus vauhdikkuutta. Ori tykkääkin mahdollisimman nopeatempoisesta menosta, joten etenkin esteiden parissa se on innoissaan ja jaksaa keskittyä hyvin. Valjakkoajon tarkkuus- ja kestävyysosuudet menevät myös vähintään keskinkertaisesti, mutta kouluosuus kouluratsastuksen ohella vaatii hieman enemmän motivointia, sillä Kaapo kyllästyy helposti omasta mielestään tylsiin tehtäviin. Oria pitääkin osaa kannustaa eteenpäin, mutta vain sopivassa suhteessa. Liian kovan yllytyksen seurauksena ori käy usein turhilla kierroksilla, jolloin sitä on haastava käsitellä. Kunhan ratsastaja vain hallitsee hommansa eikä pitkästytä ratsua pitkäveteisillä ja toistuvilla tehtävillä, menee kaikki hyvin.
Rataesteillä Kolkata hyppää rohkeasti, eikä karta erikoisempiakaan esteitä. Sen vauhti voi yltyä välillä liiankin hurjaksi, jos ratsastaja vain istuu kyydissä sen kummempia ratsuun vaikuttamatta. Kaapoa täytyy muistaa ratsastaa jokaisella askeleella, eikä jättää sitä ajelehtimaan ominaan. Kovassa vauhdissa orin lähestymisten laatu heikkenee huomattavasti, jolloin se ottaa myös herkemmin osumaa puomeihin vieden niitä mukanaan. Maastossa vauhti ei ainakaan vähene ja etenkin maastoesteillä oria saa taas muistuttaa fiksusta nopeudesta. Ori hyppää myös kiinteät esteet pelottomasti, mutta vesiestettä lähestyessä sitä voi jopa kannustaa hieman eteenpäin, jos haluaa pelata varman päälle ja ennaltaehkäistä orin mahdolliset epäluulot.
Kaapo on kohtuu helppo hoidettava, joka ei aiheuta isompia ongelmia käytöksellään. Se osaa seisoa tarvittaessa pitkäänkin aloillaan, kunhan sen vain sitoo kiinni. Kaviot on helppo hoitaa puhdistuksesta kenkien laittoon asti, kuolaimet saa suuhun niitä pelkästään tarjoamalla ja vyötä vastaan se ei pullistele. Taluttaessa orin kanssa täytyy kuitenkin olla hereillä etenkin vieraalla maalla, sillä mm. kisapaikkojen hälinä saa sen hökölle ja reaktiiviseksi, jolloin ori sinkoilee minne haluaa ellei sitä osaa käskyttää jämäkästi. Muiden hevosten seurassa Kaapolla ei aina ole kovin pitkä pinna ja sille tarhakavereiksi soveltuukin parhaiten hevoset, jotka torkkuvat puolet päivästä, eivätkä ole jatkuvasti nahistelemassa muiden kanssa.
Kadotettu Kolkata on perinyt säyseän luonteensa vahvasti emältään, mutta myös isältä on saatu ripaus vauhdikkuutta. Ori tykkääkin mahdollisimman nopeatempoisesta menosta, joten etenkin esteiden parissa se on innoissaan ja jaksaa keskittyä hyvin. Valjakkoajon tarkkuus- ja kestävyysosuudet menevät myös vähintään keskinkertaisesti, mutta kouluosuus kouluratsastuksen ohella vaatii hieman enemmän motivointia, sillä Kaapo kyllästyy helposti omasta mielestään tylsiin tehtäviin. Oria pitääkin osaa kannustaa eteenpäin, mutta vain sopivassa suhteessa. Liian kovan yllytyksen seurauksena ori käy usein turhilla kierroksilla, jolloin sitä on haastava käsitellä. Kunhan ratsastaja vain hallitsee hommansa eikä pitkästytä ratsua pitkäveteisillä ja toistuvilla tehtävillä, menee kaikki hyvin.
Rataesteillä Kolkata hyppää rohkeasti, eikä karta erikoisempiakaan esteitä. Sen vauhti voi yltyä välillä liiankin hurjaksi, jos ratsastaja vain istuu kyydissä sen kummempia ratsuun vaikuttamatta. Kaapoa täytyy muistaa ratsastaa jokaisella askeleella, eikä jättää sitä ajelehtimaan ominaan. Kovassa vauhdissa orin lähestymisten laatu heikkenee huomattavasti, jolloin se ottaa myös herkemmin osumaa puomeihin vieden niitä mukanaan. Maastossa vauhti ei ainakaan vähene ja etenkin maastoesteillä oria saa taas muistuttaa fiksusta nopeudesta. Ori hyppää myös kiinteät esteet pelottomasti, mutta vesiestettä lähestyessä sitä voi jopa kannustaa hieman eteenpäin, jos haluaa pelata varman päälle ja ennaltaehkäistä orin mahdolliset epäluulot.
Kaapo on kohtuu helppo hoidettava, joka ei aiheuta isompia ongelmia käytöksellään. Se osaa seisoa tarvittaessa pitkäänkin aloillaan, kunhan sen vain sitoo kiinni. Kaviot on helppo hoitaa puhdistuksesta kenkien laittoon asti, kuolaimet saa suuhun niitä pelkästään tarjoamalla ja vyötä vastaan se ei pullistele. Taluttaessa orin kanssa täytyy kuitenkin olla hereillä etenkin vieraalla maalla, sillä mm. kisapaikkojen hälinä saa sen hökölle ja reaktiiviseksi, jolloin ori sinkoilee minne haluaa ellei sitä osaa käskyttää jämäkästi. Muiden hevosten seurassa Kaapolla ei aina ole kovin pitkä pinna ja sille tarhakavereiksi soveltuukin parhaiten hevoset, jotka torkkuvat puolet päivästä, eivätkä ole jatkuvasti nahistelemassa muiden kanssa.
i. Kärmeniemen Colorado sph, trtkm, 148cm SLA-I, KERJ-I, SV-I |
ii. Malvin sh, rt, 166cm KERJ-I |
iii. Malava sh, rt, 165cm, evm | iie. Saterna sh, tprt, 159cm, evm |
ie. Sakariina sh, vprt, 164cm KTK-III, SLA-II, KERJ-II |
iei. Sakari sh, prt, 162cm, evm |
iee. Salarikos sh, tprt, 158cm, evm | ||
e. Mörkövaaran Kumina sh, rt, 157cm |
ei. Tinjami sh, vrt, 156cm SLA-I, YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II |
eii. Riitasointu sh, rt, 160cm, evm |
eie. Tinjamiini sh, vrt, 154cm, evm | ee. Sinitian Taiga sh, rt, 158cm SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I |
eei. Talviaika sh, rt, 160cm, evm |
eee. Sinitian Halla sh, vrt, 157cm, evm |
t. Peikkolehdon Kolke (s. 02.04.2018) tammasta Adinan Iltatähti
t. Kadon Kaili (s. 03.07.2017) tammasta Eelin Lumetar
t. Kadon Kaili (s. 03.07.2017) tammasta Eelin Lumetar
Kilpailukalenteri
KRJ 2213.55 p. vaikeustaso 4/4
ERJ 2100.60 p. vaikeustaso 4/4 KERJ 1028.41 p. vaikeustaso 2/2 VVJ 1460.41 p. vaikeustaso 3/3 Koulutustaso: HeA / 100 cm / Helppo / Noviisi |
Hyppykapasiteetti & rohkeus: 776.24 p.
Nopeus & kestävyys: 252.17 p. Kuuliaisuus & luonne: 1324.36 p. Tahti & irtonaisuus: 889.19 p. Tarkkuus & ketteryys: 136.05 p. |
31.12.2018 - Vuosi on hyvä lopetalla palkintoihin, ja Kolkata palkittiinkin tänään II-palkinnolla Esteratsastusjaoksen alaisessa laatuarvostelutilaisuudessa! Palkinnoista parhain jäi vain muutamien pisteiden päähän, mutta tällä kertaa olemme tyytyväisiä myös hopeasijaan.
Rakenne 6 + kilpailumenestys 37 + suku 19,5 + jälkeläiset 20 + lisäpisteet 15 = 97,5 pistettä
31.03.2018 - VSR rotuyhdistys järjesti pitkästä aikaa suomenhevosille rotunäyttelyn, jonne ilmoitin myös meidän Kaapo-orin. Kaapo ilmoitettiin toiseen veteraaniluokista, joka oli avoinna 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille oreille. Luokkaan oltiin ilmoitettu upeat parikymmentä oria, joista yksi jättäytyi kuitenkin viime hetkellä pois, eli Kaapon kanssa kilpailtiin 18 muuta oria vastaan. Veteraaniorien luokka oli järjestyksessä neljäs, eli oria päästiin esittämään kentälle varsin nopeasti paikan päälle saavuttuamme. Kaapo oli hieman uninen eikä se pitkän ja tapahtumarikkaan kisauransa jälkeen viitsinyt ottaa enää stressiä tapahtumapaikkojen hälinästä, vaan se tyhjensi tyytyväisenä eteensä saamaansa heinäverkkoa ja antoi hoitajan valmistella itsensä kehäkuntoon. Jouhet harjattiin suoriksi ja jätettiin hulmuamaan vapaana kevyessä tuulessa. Päähän vielä pari päivää sitten puhdistetut ja rasvatut mustat nahkasuitset ja ori oli sillä valmis!
Hevoset kutsuttiin yhtä aikaa kehään, jossa esiteltiin aluksi askellajeja yhtenä ryhmänä uraa pitkin kiertäen. Sen jälkeen tuomarit käskivät kunkin yksitellen kentän keskelle, jossa niiden rakennetta tarkasteltiin vielä paremmin. Kaapo pääsi näytille ensimmäisten joukossa ja loppuaika olikin sitten odottelua, mikä ei poikaa näyttänyt haittaavaan ollenkaan. Ryhti sillä olisi saanut tuomareiden mielestä olla parempi, sillä se olisi heti antanut rakenteestakin paremman kuvan. Ori sai III-palkinnon ja sijoittui luokkansa häntäpäähän 17. sijalla. Kaapo käyttäytyi kuitenkin oikein mallikkaasti ja händleri jaksoi kehua talutettavaansa monen muun hevosen kiskoessa taluttajiaan ympäri kenttää miten mieli teki.
22.05.2016 - Estevalmennus
Kentällä kävi jo täysi kuhina, kun viisi ratsastajaa lämmittelivät hevosiaan itsenäisesti saapuessani kentän laidalle. Tänään oli luvassa ryhmävalmennus rataesteillä, ja oriviisikko oli heti innoissaan menossa. Ennestään toisensa tuntevat hevoset eivät olleet seurasta moksiskaan, ja ne olivatkin virkkuja aivan muista syistä. Kukin meinasi tahollaan lähteä kerran jos toisenkin lisäämään tahtia, mutta ratsastajat saivat ratsunsa nopeasti takaisin ruotuun. Voitto-ori oli kaikista pahin, ja se painoikin melko hanakasti kuolaimelle ja viskeli päätään saadakseen tahtonsa lävitse. Käskin ratsastajaa vain höllätä hieman ohjista ja hidastaa hevosta istumalla syvemmin satulaan, niin ori ei saa kiusausta pistää ohjasapuja vastaan päällä painamalla. Ratsukot olivat tehneet itse alkuverryttelyt, joten aloitimme valmennuksen puomi- ja kavalettiharjoituksella, jossa maapuomeja ja muutama kavaletti oli asetettu kolmikaariselle kiemurauralle. Käskin ratsukkoja tulla tehtävälle aina kierroksen mukaisesta lyhyestä päädystä alkaen ja riittävillä turvaväleillä, jotta kukin ratsukko saa riittävästi työskentelytilaa, eikä seuraava ratsukko ole persuuksissa kiinni mahdollisten virheiden jälkeen.
Tummanraudikko Kolkata lähti ratsastajineen ensimmäisenä tehtävälle, ja hyvällä tempolla liikkuva ori asteli tarkasti puomien ja kavalettien ylitse asettuen hyvin kaarroksiin. Perässä tuleva Rampo liikkui edukseen ravissa, mutta ensimmäiselle kavaletille tämä innokas pikkuori syöksähti ratsastajansa yllätykseksi ja hyppäsi sen yli astumisen sijaan. Käskin ratsastajan tuoda hevosen uudelleen tehtävälle heti kun suinkin vain on mahdollista ja tilaa riittävästi. Ennen Rampoa tehtävän suorittivat Huithapeli ja Elmeri, jotka molemmat tekivät taitavina estehevosina pesunkestävät suoritukset, mikä ei kyllä ollut millään tavalla yllättävää tehtävien helppouden takia. Uusintayrityksen ottanut Rampo sai ennen kavaletteja ennakoivia pidätteitä ratsastajaltaan, joten nyt askellaji säilyi ravina ja hypyiltä säästyttiin. Myös viimeisenä tehtävälle tullut Voitto yritti pariinkin otteeseen nostaa laukan, mutta pidätteet menivät nyt hyvin perille ja muutamaa laukka-askelta lukuun ottamatta hyvin pyörivä ravi säilyi yllä.
Kun sama tehtävä oli tultu pariin otteeseen kumpaankin suuntaan, siirryimme välikäyntien jälkeen isommille esteille ja laukka-askelia laskemaan. Hyppäisimme kahden esteen sarjaa, ja esteiden välissä ratsastajien tulisi laskea kuuluvalla äänellä hevostensa askeleet. Annoin myös askelille ideaalimääräksi viisi askelta, jota ratsukon tulisi tavoitella. Rampo ratsastajineen lähti jälleen energisesti liikkeelle ja ori tulikin esteille tarkasti ja hyppäsi ne varmasti varoen kolauttamatta jalkojaan puomeihin. Lyhytlaukkainen ori joutui pidentämään askeliaan reilusti, jotta se saisi mentyä pystyesteen ja okserin välin viidellä askeleella. Askelia kertyi kuitenkin seitsemän, kun Rampo teki vielä juuri ennen estettä minimaalisen askelluksen ja hyppäsi esteen hassun näköisesti aivan sen edestä. Nopealiikkeisellä Voitolla ei ollut ongelmia mennä väliä viidellä askeleella, mutta se ei puolestaan malttanut keskittyä hyppyihin, ja kolauttikin ensimmäiseen esteeseen ja okserista se tiputti yhden puomin.
Hevosista nuorin ja samalla kokemattomin Kolkata teki perusvarman suorituksen, joskin se hieman jarrutteli toiselle esteelle saadakseen mahdollisimman varman hypyn. Orin kanssa olisikin hyvä hypätä mahdollisimman paljon erikokoisia ja -näköisiä esteitä, jotta sen itsevarmuus lisääntyisi. Huithapelin ja Elmerin suoritukset olivat kaunista katseltavaa, ja ratsastajien työ näytti jo vähän liiankin helpolta, kun orit tulivat tarkasti esteiden keskelle, hyppäsivät varmasti sopivalla ilmavaralla ja suuntasivat heti seuraavalle esteelle. Elmerin kanssa ratsastajan piti tosin hieman lisätä tempoa, jotta askelmäärä säilyisi viitenä kuuden sijaan. Huithapelin askeleet sopivat puolestaan esteiden väliin kuin nakutettu.
Ratsukot tulivat saman harjoituksen vielä pari kertaa, ja Rampo ja Voitto hieman useammin, jotta niillekin saataisiin onnistuminen viimeiseksi suoritukseksi. Estekorkeutta säädettiin lopussa hevosten ja ratsastajien taitotasojen mukaisesti, ja tänään hieman hätäisemmille oreille korkeus pidettiin matalana ja helppoja suorituksia tehneille se nostettiin 90-100 senttimetrin paikkeille. Lopuksi laukkasimme vielä tovin uraa pitkin ja teimme muutaman suunnanmuutoksen laukanvaihtoineen ennen kuin siirryimme loppuverryttelyyn ja sen myötä loppukäynteihin vapailla ohjilla.
17.04.2016 - Vaikka olenkin kovasti pyrkinyt ajamaan ratsupainotteisten suomenhevosten määrää alaspäin omassa tallissani, jotta J- ja T-suunnan hevoset saisivat isomman jalansijan, syntyy yhä edelleen myös tasokkaita ratsukasvatteja säännöllisin väliajoin. 2016 alkukeväästä hankin talliin muutaman uuden hevosen, joista Mörkövaaran Kumina pääsi ensimmäistä kertaa jalostuskäyttöön jo varsin pian muuttonsa jälkeen. Tarkoituksena oli saada talliin lisää yksi yleishevonen, joka soveltuisi vähän jokaiseen ratsastuslajiin sekä näiden lisäksi mahdollisesti myös valjakkoajoon. Orivalinta osui Kärmeniemen Coloradoon, kauniin väriseen kenttähevoseen, joka on menestynyt ja palkittu ratsu. Toivon mukaan myös tämä tummanraudikko orivarsa perii vanhempiensa monitaituruuden sekä emältä helpon luonteen - isän rasavillit luonteenpiirteet voisi puolestaan jäädä kokonaan periytymättä! Kolkatan kanssa olisi kisata tavoitteellisesti porrastetuissa kilpailuissa sekä tarjota uutta verta ratsusuomenhevosten jalostukseen.
Rakenne 6 + kilpailumenestys 37 + suku 19,5 + jälkeläiset 20 + lisäpisteet 15 = 97,5 pistettä
31.03.2018 - VSR rotuyhdistys järjesti pitkästä aikaa suomenhevosille rotunäyttelyn, jonne ilmoitin myös meidän Kaapo-orin. Kaapo ilmoitettiin toiseen veteraaniluokista, joka oli avoinna 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille oreille. Luokkaan oltiin ilmoitettu upeat parikymmentä oria, joista yksi jättäytyi kuitenkin viime hetkellä pois, eli Kaapon kanssa kilpailtiin 18 muuta oria vastaan. Veteraaniorien luokka oli järjestyksessä neljäs, eli oria päästiin esittämään kentälle varsin nopeasti paikan päälle saavuttuamme. Kaapo oli hieman uninen eikä se pitkän ja tapahtumarikkaan kisauransa jälkeen viitsinyt ottaa enää stressiä tapahtumapaikkojen hälinästä, vaan se tyhjensi tyytyväisenä eteensä saamaansa heinäverkkoa ja antoi hoitajan valmistella itsensä kehäkuntoon. Jouhet harjattiin suoriksi ja jätettiin hulmuamaan vapaana kevyessä tuulessa. Päähän vielä pari päivää sitten puhdistetut ja rasvatut mustat nahkasuitset ja ori oli sillä valmis!
Hevoset kutsuttiin yhtä aikaa kehään, jossa esiteltiin aluksi askellajeja yhtenä ryhmänä uraa pitkin kiertäen. Sen jälkeen tuomarit käskivät kunkin yksitellen kentän keskelle, jossa niiden rakennetta tarkasteltiin vielä paremmin. Kaapo pääsi näytille ensimmäisten joukossa ja loppuaika olikin sitten odottelua, mikä ei poikaa näyttänyt haittaavaan ollenkaan. Ryhti sillä olisi saanut tuomareiden mielestä olla parempi, sillä se olisi heti antanut rakenteestakin paremman kuvan. Ori sai III-palkinnon ja sijoittui luokkansa häntäpäähän 17. sijalla. Kaapo käyttäytyi kuitenkin oikein mallikkaasti ja händleri jaksoi kehua talutettavaansa monen muun hevosen kiskoessa taluttajiaan ympäri kenttää miten mieli teki.
22.05.2016 - Estevalmennus
Kentällä kävi jo täysi kuhina, kun viisi ratsastajaa lämmittelivät hevosiaan itsenäisesti saapuessani kentän laidalle. Tänään oli luvassa ryhmävalmennus rataesteillä, ja oriviisikko oli heti innoissaan menossa. Ennestään toisensa tuntevat hevoset eivät olleet seurasta moksiskaan, ja ne olivatkin virkkuja aivan muista syistä. Kukin meinasi tahollaan lähteä kerran jos toisenkin lisäämään tahtia, mutta ratsastajat saivat ratsunsa nopeasti takaisin ruotuun. Voitto-ori oli kaikista pahin, ja se painoikin melko hanakasti kuolaimelle ja viskeli päätään saadakseen tahtonsa lävitse. Käskin ratsastajaa vain höllätä hieman ohjista ja hidastaa hevosta istumalla syvemmin satulaan, niin ori ei saa kiusausta pistää ohjasapuja vastaan päällä painamalla. Ratsukot olivat tehneet itse alkuverryttelyt, joten aloitimme valmennuksen puomi- ja kavalettiharjoituksella, jossa maapuomeja ja muutama kavaletti oli asetettu kolmikaariselle kiemurauralle. Käskin ratsukkoja tulla tehtävälle aina kierroksen mukaisesta lyhyestä päädystä alkaen ja riittävillä turvaväleillä, jotta kukin ratsukko saa riittävästi työskentelytilaa, eikä seuraava ratsukko ole persuuksissa kiinni mahdollisten virheiden jälkeen.
Tummanraudikko Kolkata lähti ratsastajineen ensimmäisenä tehtävälle, ja hyvällä tempolla liikkuva ori asteli tarkasti puomien ja kavalettien ylitse asettuen hyvin kaarroksiin. Perässä tuleva Rampo liikkui edukseen ravissa, mutta ensimmäiselle kavaletille tämä innokas pikkuori syöksähti ratsastajansa yllätykseksi ja hyppäsi sen yli astumisen sijaan. Käskin ratsastajan tuoda hevosen uudelleen tehtävälle heti kun suinkin vain on mahdollista ja tilaa riittävästi. Ennen Rampoa tehtävän suorittivat Huithapeli ja Elmeri, jotka molemmat tekivät taitavina estehevosina pesunkestävät suoritukset, mikä ei kyllä ollut millään tavalla yllättävää tehtävien helppouden takia. Uusintayrityksen ottanut Rampo sai ennen kavaletteja ennakoivia pidätteitä ratsastajaltaan, joten nyt askellaji säilyi ravina ja hypyiltä säästyttiin. Myös viimeisenä tehtävälle tullut Voitto yritti pariinkin otteeseen nostaa laukan, mutta pidätteet menivät nyt hyvin perille ja muutamaa laukka-askelta lukuun ottamatta hyvin pyörivä ravi säilyi yllä.
Kun sama tehtävä oli tultu pariin otteeseen kumpaankin suuntaan, siirryimme välikäyntien jälkeen isommille esteille ja laukka-askelia laskemaan. Hyppäisimme kahden esteen sarjaa, ja esteiden välissä ratsastajien tulisi laskea kuuluvalla äänellä hevostensa askeleet. Annoin myös askelille ideaalimääräksi viisi askelta, jota ratsukon tulisi tavoitella. Rampo ratsastajineen lähti jälleen energisesti liikkeelle ja ori tulikin esteille tarkasti ja hyppäsi ne varmasti varoen kolauttamatta jalkojaan puomeihin. Lyhytlaukkainen ori joutui pidentämään askeliaan reilusti, jotta se saisi mentyä pystyesteen ja okserin välin viidellä askeleella. Askelia kertyi kuitenkin seitsemän, kun Rampo teki vielä juuri ennen estettä minimaalisen askelluksen ja hyppäsi esteen hassun näköisesti aivan sen edestä. Nopealiikkeisellä Voitolla ei ollut ongelmia mennä väliä viidellä askeleella, mutta se ei puolestaan malttanut keskittyä hyppyihin, ja kolauttikin ensimmäiseen esteeseen ja okserista se tiputti yhden puomin.
Hevosista nuorin ja samalla kokemattomin Kolkata teki perusvarman suorituksen, joskin se hieman jarrutteli toiselle esteelle saadakseen mahdollisimman varman hypyn. Orin kanssa olisikin hyvä hypätä mahdollisimman paljon erikokoisia ja -näköisiä esteitä, jotta sen itsevarmuus lisääntyisi. Huithapelin ja Elmerin suoritukset olivat kaunista katseltavaa, ja ratsastajien työ näytti jo vähän liiankin helpolta, kun orit tulivat tarkasti esteiden keskelle, hyppäsivät varmasti sopivalla ilmavaralla ja suuntasivat heti seuraavalle esteelle. Elmerin kanssa ratsastajan piti tosin hieman lisätä tempoa, jotta askelmäärä säilyisi viitenä kuuden sijaan. Huithapelin askeleet sopivat puolestaan esteiden väliin kuin nakutettu.
Ratsukot tulivat saman harjoituksen vielä pari kertaa, ja Rampo ja Voitto hieman useammin, jotta niillekin saataisiin onnistuminen viimeiseksi suoritukseksi. Estekorkeutta säädettiin lopussa hevosten ja ratsastajien taitotasojen mukaisesti, ja tänään hieman hätäisemmille oreille korkeus pidettiin matalana ja helppoja suorituksia tehneille se nostettiin 90-100 senttimetrin paikkeille. Lopuksi laukkasimme vielä tovin uraa pitkin ja teimme muutaman suunnanmuutoksen laukanvaihtoineen ennen kuin siirryimme loppuverryttelyyn ja sen myötä loppukäynteihin vapailla ohjilla.
17.04.2016 - Vaikka olenkin kovasti pyrkinyt ajamaan ratsupainotteisten suomenhevosten määrää alaspäin omassa tallissani, jotta J- ja T-suunnan hevoset saisivat isomman jalansijan, syntyy yhä edelleen myös tasokkaita ratsukasvatteja säännöllisin väliajoin. 2016 alkukeväästä hankin talliin muutaman uuden hevosen, joista Mörkövaaran Kumina pääsi ensimmäistä kertaa jalostuskäyttöön jo varsin pian muuttonsa jälkeen. Tarkoituksena oli saada talliin lisää yksi yleishevonen, joka soveltuisi vähän jokaiseen ratsastuslajiin sekä näiden lisäksi mahdollisesti myös valjakkoajoon. Orivalinta osui Kärmeniemen Coloradoon, kauniin väriseen kenttähevoseen, joka on menestynyt ja palkittu ratsu. Toivon mukaan myös tämä tummanraudikko orivarsa perii vanhempiensa monitaituruuden sekä emältä helpon luonteen - isän rasavillit luonteenpiirteet voisi puolestaan jäädä kokonaan periytymättä! Kolkatan kanssa olisi kisata tavoitteellisesti porrastetuissa kilpailuissa sekä tarjota uutta verta ratsusuomenhevosten jalostukseen.