Visterin Koherenttu (08.02.2014 - 07.02.2019)
|
♕ TYH-I (113 p.)
♕ SV-I (47,3 p.) |
Vaikka Koherenttua ei ole koolla pilattu sään huidellessa juuri ja juuri siellä 153 senttimetrin korkeudessa, on tähän pikkuoriin ahdattu hirveästi sitkeyttä ja voimaa, eikä sen nopeudessakaan ole moittimista. Ori on monesti kiskonut huomattavasti raskaampia kuormia haastavammissa olosuhteissa kuin itseään isommat hevoset, joten koolla ei aina ole väliä. Perusluonteeltaan Renttua voisi kuvailla hyvin eläväiseksi hevoseksi, joka on myös suunnattoman utelias ja tutkiikin tohkeissaan kaikki uudet ja oudot asiat. Uudet hevosetkin se ottaa aina varsin leppoisasti vastaan, mutta toisaalta se osaa pitää myös puoliaan, eikä ole alistuvaa sorttia. Kovin säikky se ei ole, joten yllättävätkään tilanteet eivät sitä yleensä saa pois tolaltaan, vaan se osaa käsitellä ne järkevästi ja ilman turhaa panikointia. Paljon tilanteeseen vaikuttaa kuitenkin myös oria käsittelevän henkilön rauhallisuus, sillä Renttu reagoi herkästi ihmisten mielialoihin ja eleisiin.
Esimerkiksi ajettaessa epävarma ohjastaja ei varmasti saa oria liikkumaan hyvä jos edes eteenpäin, mutta varmaotteinen ja rauhallinen käsittelijä saa Rentusta puolestaan parhaat puolet esille. Sama sääntö pätee ratsastaessa, ja esimerkiksi esteillä ori on herkkä kieltämään, jos ratsastaja arkailee tai luottoa hevoseen ei ole. Ratsuna tämä hevonen ei ole mikään kummoinen kaveri; koululiikkeitä se hallitsee vain muutamia ja esteetkin se hyppää pikemminkin vauhdilla kuin taidolla, mutta yritteliäisyyttä siltä ei uuvu. Ajohommissa se onkin huomattavasti tasokkaampi nelijalkainen ja etenkin metsätöissä ja raskaiden kuormien vedossa se on erittäin osaava tykätessään hommasta, jossa se pääsee kokeilemaan voimiaan ja antamaan kaikkensa. Hieman rauhallisemmat lajit eivät tarjoa Rentulle samanlaista hyvän mielen tunnetta vauhdikkaammat lajit, joissa se työskentelee aina hanakasti. Kyllä ori osaa myös asettua aloilleen esimerkiksi kyntöauran eteen ja tehdä tarkkaa työtä, kunhan sitä osaa ja uskaltaa komentaa ja ylimääräiset virrat on käyty purkamassa esimerkiksi kärrylenkillä.
Koherentun hoitamisen helppous riippuu aivan ajankohdasta, jolloin sitä yrittää hoitaa: esimerkiksi ennen liikutusta tai kuljetusautossa seisomisen päätteeksi sitä voi olla melko mahdoton pidellä paikoillaan, joten harjaus onkin syytä hoitaa nopeasti pois alta. Etenkin kavioita puhdistaessa Renttu saattaa innostuksissaan kiskoa jalkoja pois niitä putsaavista käsistä, joten työ vaatii hoitajalta pitkäjänteisyyttä. Saatuaan tyhjennettyä energiavarastojaan ori on kuin eri hevonen seisoessaan tyynesti aloillaan ja antaessaan hoitaa itsensä ilman hidasteita. Varustaessa se on tilanteesta riippumatta hyväkäytöksinen ja se osaa jopa noukkia itse kuolaimet suuhun niitä kämmeneltä tarjottaessa. Talutustilanteissa ori kulkee nätisti narun nokassa ainakin niin kauan, kunnes se huomaa jotakin mielenkiintoisempaa ja päättää lähteä tutkimaan sitä omin päin. Taluttajan onkin syytä olla tämän jantterin kanssa hereillä, ettei itseään löydä yhtäkkiä maankamaralta hevosen vaihdettua äkisti suuntaa.
Esimerkiksi ajettaessa epävarma ohjastaja ei varmasti saa oria liikkumaan hyvä jos edes eteenpäin, mutta varmaotteinen ja rauhallinen käsittelijä saa Rentusta puolestaan parhaat puolet esille. Sama sääntö pätee ratsastaessa, ja esimerkiksi esteillä ori on herkkä kieltämään, jos ratsastaja arkailee tai luottoa hevoseen ei ole. Ratsuna tämä hevonen ei ole mikään kummoinen kaveri; koululiikkeitä se hallitsee vain muutamia ja esteetkin se hyppää pikemminkin vauhdilla kuin taidolla, mutta yritteliäisyyttä siltä ei uuvu. Ajohommissa se onkin huomattavasti tasokkaampi nelijalkainen ja etenkin metsätöissä ja raskaiden kuormien vedossa se on erittäin osaava tykätessään hommasta, jossa se pääsee kokeilemaan voimiaan ja antamaan kaikkensa. Hieman rauhallisemmat lajit eivät tarjoa Rentulle samanlaista hyvän mielen tunnetta vauhdikkaammat lajit, joissa se työskentelee aina hanakasti. Kyllä ori osaa myös asettua aloilleen esimerkiksi kyntöauran eteen ja tehdä tarkkaa työtä, kunhan sitä osaa ja uskaltaa komentaa ja ylimääräiset virrat on käyty purkamassa esimerkiksi kärrylenkillä.
Koherentun hoitamisen helppous riippuu aivan ajankohdasta, jolloin sitä yrittää hoitaa: esimerkiksi ennen liikutusta tai kuljetusautossa seisomisen päätteeksi sitä voi olla melko mahdoton pidellä paikoillaan, joten harjaus onkin syytä hoitaa nopeasti pois alta. Etenkin kavioita puhdistaessa Renttu saattaa innostuksissaan kiskoa jalkoja pois niitä putsaavista käsistä, joten työ vaatii hoitajalta pitkäjänteisyyttä. Saatuaan tyhjennettyä energiavarastojaan ori on kuin eri hevonen seisoessaan tyynesti aloillaan ja antaessaan hoitaa itsensä ilman hidasteita. Varustaessa se on tilanteesta riippumatta hyväkäytöksinen ja se osaa jopa noukkia itse kuolaimet suuhun niitä kämmeneltä tarjottaessa. Talutustilanteissa ori kulkee nätisti narun nokassa ainakin niin kauan, kunnes se huomaa jotakin mielenkiintoisempaa ja päättää lähteä tutkimaan sitä omin päin. Taluttajan onkin syytä olla tämän jantterin kanssa hereillä, ettei itseään löydä yhtäkkiä maankamaralta hevosen vaihdettua äkisti suuntaa.
i. Kuunkajo sh, trtkm, 150cm 21,7aly - 231 600€ |
ii. Kuuman sh, evm |
iii. Kuu-Ukko sh, evm | iie. Virma sh, evm |
ie. Kuu-Neito sph, evm |
iei. Erittäin sh, evm |
iee. Huimakas sh, evm | ||
e. Kullan Mirkku sh, rt, 154cm 1.29,9 - 1 950€ |
ei. Varmin Vainoaja sh, evm |
eii. Kullankaivaja sh, evm |
eie. Millan Kaipaus sh, evm | ee. Lupaus Paremmasta sh, evm |
eei. Pekkaspäivä sh, evm |
eee. Uusin Lupaus sh, evm |
t. Ruskon Unikuu (s. 08.08.2018) tammasta Ruskon Uinahdus
t. Runon Lemmenkuu (s. 01.06.2018) tammasta Tikkalammen Lohdutar
o. Killeri KAS (s. 03.09.2015) tammasta Guen Helmiina
t. Runon Lemmenkuu (s. 01.06.2018) tammasta Tikkalammen Lohdutar
o. Killeri KAS (s. 03.09.2015) tammasta Guen Helmiina
Työajokilpailut (33 sijoitusta)
30.07.2016 | Kutsu | Veto | 9/13 (136m.)
30.07.2016 | Kutsu | Metsäajo | 3/13 (131p.) 29.07.2016 | Kutsu | Veto | 6/13 (166m.) 29.07.2016 | Kutsu | Metsäajo | 6/13 (73p.) 28.07.2016 | Kutsu | Veto | 4/13 (200m.) 28.07.2016 | Kutsu | Metsäajo | 1/13 (146p.) 27.07.2016 | Kutsu | Veto | 3/13 (227m.) 27.07.2016 | Kutsu | Metsäajo | 3/13 (142p.) 26.07.2016 | Kutsu | Veto | 3/13 (221m.) 26.07.2016 | Kutsu | Metsäajo | 13/13 (9p.) 30.06.2016 | Kutsu | Metsäajo | 11/14 (41.) 29.06.2016 | Kutsu | Metsäajo | 11/14 (55p.) 28.06.2016 | Kutsu | Metsäajo | 7/14 (112p.) 27.06.2016 | Kutsu | Metsäajo | 10/14 (44p.) 26.06.2016 | Kutsu | Metsäajo | 8/14 (68p.) 30.09.2015 | Kutsu | Veto | 9/21 30.09.2015 | Kutsu | Parimetsäajo | 3/8 29.09.2015 | Kutsu | Veto | 17/21 29.09.2015 | Kutsu | Parimetsäajo | 4/8 28.09.2015 | Kutsu | Veto | 6/21 28.09.2015 | Kutsu | Parimetsäajo | 3/8 27.09.2015 | Kutsu | Veto | 1/21 27.09.2015 | Kutsu | Parimetsäajo | 5/8 26.09.2015 | Kutsu | Veto | 6/21 26.09.2015 | Kutsu | Parimetsäajo | 5/8 30.07.2015 | Kutsu | Veto | 2/27 29.07.2015 | Kutsu | Veto | 17/27 28.07.2015 | Kutsu | Veto | 12/27 27.07.2015 | Kutsu | Veto | 23/27 26.07.2015 | Kutsu | Veto | 15/27 30.06.2015 | Kutsu | Kyntö | 2/22 29.06.2015 | Kutsu | Kyntö | 5/22 28.06.2015 | Kutsu | Kyntö | 9/22 27.06.2015 | Kutsu | Kyntö | 5/22 26.06.2015 | Kutsu | Kyntö | 10/22 15.05.2015 | Kutsu | Metsäajo | 2/9 (132p.) 14.05.2015 | Kutsu | Metsäajo | 3/9 (113p.) 13.05.2015 | Kutsu | Metsäajo | 1/9 (133p.) 12.05.2015 | Kutsu | Metsäajo | 7/9 (71p.) 11.05.2015 | Kutsu | Metsäajo | 6/9 (66p.) 12.02.2016 | Kutsu | Metsäajo | 2/10 11.02.2016 | Kutsu | Metsäajo | 3/10 10.02.2016 | Kutsu | Metsäajo | 2/10 09.02.2016 | Kutsu | Metsäajo | 9/10 |
08.02.2016 | Kutsu | Metsäajo | 10/10
26.06.2015 | Kutsu | Veto | 33/48 25.06.2015 | Kutsu | Käyttöajo | 5/18 24.06.2015 | Kutsu | Käyttöajo | 11/18 23.06.2015 | Kutsu | Käyttöajo | 3/18 22.06.2015 | Kutsu | Käyttöajo | 7/18 21.06.2015 | Kutsu | Käyttöajo | 13/18 26.05.2015 | Kutsu | Juoksukoe | 7/18 26.05.2015 | Kutsu | Metsäajo | 7/33 26.04.2015 | Kutsu | Veto | 26/42 26.04.2015 | Kutsu | Kyntö | 32/34 05.05.2015 | Kutsu | Käyntikoe | 2/8 04.05.2015 | Kutsu | Käyntikoe | 5/8 03.05.2015 | Kutsu | Käyntikoe | 2/8 02.05.2015 | Kutsu | Käyntikoe | 5/8 01.05.2015 | Kutsu | Käyntikoe | 1/8 20.10.2014 | Kutsu | Juoksukoe | 3/12 29.07.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 4/4 28.07.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 1/4 27.07.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 4/4 26.07.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 3/4 25.07.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 2/4 20.06.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 1/3 15.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 15/15 14.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 2/15 13.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 6/15 12.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 9/15 11.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 7/15 13.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 4/8 12.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 4/8 11.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 1/8 10.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 4/8 09.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 8/8 03.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 3/9 02.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 3/9 01.04.2014 | Kutsu | Tottelevaisuus | 2/9 26.05.2016 | TYH-cup | Veto | 2/21 26.04.2016 | TYH-cup | Veto | 1/19 26.06.2015 | TYH-cup | Metsäajo | 6/52 26.05.2015 | TYH-cup | Veto | 2/30 26.04.2015 | TYH-cup | Metsäajo | 2/39 26.08.2014 | TYH-cup | Tottelevaisuus | 1/9 |
28. lokakuuta 2016 :: Työhevosten mestaruuskilpailut
Ensimmäiset Työhevosyhdistyksen alaiset mestaruuskilpailut on nyt taputeltu ja meidän edustusjoukkion kannalta vieläpä melko hyvin saavutuksin, kun kaksi mestaruustitteiä napsahti omille hevosilleni! Kolmen kilpailupäivän päätteeksi jokaisen päivän erilliset tulokset laskettiin yhteen ja muodostettiin varsinaisen mestaruusottelun lopulliset tulokset. Olosuhteet eivät olleet metsäajolle minään päivänä oikein ihanteelliset, sillä vetopohja oli hankala hevosten joutuessa kiskomaan puukuormaa liukkaan sammalikon ja puista varisseiden lehtien päällä. Oprakka kuitenkin viis veisasi kehnoista oloista, vaan nakutti heti ensimmäisenä päivänä jo 135 pisteen tuloksen. Kahdenneksikymmeneksi sijoittunut Comino Zoom olisi voinut antaa itsestään enemmän, aivan kuten shire-ori Ramykin. Kumpikaan ei tänään näyttänyt aivan parasta osaamistaan, vaan alisuoriutuivat roimasti. Koherentulle oli takana pitkä kisatauko, joten aluksi hieman epäilin ilmoittaisinko sitä ollenkaan koko kisoihin. Ilmoitus kuitenkin lähti vetämään, vaikka ensimmäisen päivän 36. sijan perusteella olisin voinut harkita asiaa kaksi kertaa. Vriendelijk, Gallien ja Radioactive vetivät kuitenkin vielä lyhyemmän korren sijoittuen 42-44. sijoille. Viimeisellä kolmikolla ei enää hirveästi huonommin voisi mennä, joten ei tämä varmaan voi muuksi kuin positiivisemmaksi mennä.
Toisena päivänä Oprakka rehki samanlaisella työhalulla kuin ensimmäisenäkin saaden 148 pistettä ja ensimmäisen sijan. Ensimmäisenä päivänä hieman moitteita saanut Koherenttu näpäytti tällä kertaa arvostelijoita 147 pisteellään ja toisella sijallaan, ja samanlaista työpanosta toivon näkeväni orilta myös seuraavana päivänä. Myös Radioactive sekä Vriendelijk-tamma selviytyivät tänään jo kahdenkymmenen parhaan joukkoon, kun Gallien jäi puolestaan taas melko hännille 56 pisteellään. Kolmantena päivänä percheron-orini kuitenkin petrasi liikkuessaan tasaisesti ja ohjastajaansa hyvin kuunnellen, mikä oikeutti lopulta kahdeksannen sijan. Alkupäivinä jo erittäin hyvin menestynyt Oprakka nappasi siitä seuraavan sijan, jonka jälkeen sijoittui useampi muun tallin hevonen. Radioactive, Comino sekä Vriendelijk jäivät kukin tahollaan sadan pisteen tuloksen kehnommalle puolelle, eikä Ramy-orinkaan työskentely vakuuttanut - oria tuntui kiinnostavan paikalle saapuneet tammat kuin työnteko. Toisena päivänä erittäin kovan tuloksen tehnyt Koherenttu piti jälleen kolmantena päivänä seuraa häntäpään valjakoille. Ori oli ilmeisesti jo tuudittautunut leppoisaan työskentelytahtiinsa, eikä useamman päivän työrupeama tuntunut sitä kiinnostavan.
Yhteistuloksissa ensimmäinen sija ja vuoden 2016 metsäajon syysmestaruustitteli meni lopulta meidän Oprakalle! Sitä onnean ja riemun määrää en voi edes sanoin kuvailla, niin törkeän tyytyväinen olen vielä varsin nuoreen suomenhevoseeni! Muilta hevosilta olisin toivonut hieman enemmän, vaikka kuudenneksitoistaksi sijoittunut Comino teki varsin tasaisia suorituksia, jotka eivät heitelleet Radioactiven, Gallienin, Koherentun sekä Vriendelijkin tavoin niin hurjasti päivästä riippuen. Ramyltä emme puolestaan onnistuneet näkemään yhtenäkään päivänä sellaista tunnelatausta työntekoa kohtaan, kuin mitä se esittelee normaaleina arki-iltoina. Oprakan menestys kuitenkin hälvensi tyytymättömyyttäni kokonaiskuvaa kohtaan.
22. marraskuuta 2015 :: Parirekiajelulla
Yön aikana oli tupruttanut ihan kiitettävästi lunta, joten nyt olisi tallin työhepoille luvassa kunnon hankitreeniä vitikossa! Olin jo tovin ajan vastannut Kadotettujen työhevospuolesta, kun Pierre itse keskittyi tällä hetkellä puoliveritallinsa ylläpitoon ja hevosten aktiiviseen kisaukseen ja jalostukseen. Hevoset olivat rouskutelleet aamuheinänsä ja osa oli päässyt jo tarhailemaan, mutta olin huikannut tallimestari-Piritalle, että Rentun ja Liekin saa jättää karsinoihinsa odottelemaan liikutusta. Kaksikko napottikin korvat hörössä kumpikin omissa bokseissaan, Renttu hieman närkästyneenä suurimman osan tallitovereista päästyä jo pihalle. Talutin kummankin orin tallikäytävälle ja kiinnitin kaksikon peräkkäisiin naruihin. Harjailin ensin Rentun kauttaaltaan läpi ja hommassa kuluikin tovi, sillä kimo ori oli saanut karvapeitteensä melko karseaan kuntoon. Piritta hoiti ohi mennessään Liekin harjauksen, vaikkei raudikko ollut moksiskaan odottelusta. Kaviot kävin vielä siltäkin puhdistamassa, minkä jälkeen tamppivaljastin kaksikon puisten länkien kera ja talutin molemmat pihalle odottamaan työreen kiinnitystä valjaisiin.
Seisoin Liekin vieressä ja nostin reen aisan rahkeen päälle ja pujotin luokin pään rahkeen lenkin läpi ja kiinnitin siihen. Luokin asettelin länkien etupuolelle hevosen niskan päälle ja kiinnitin sen myös toiselta puolelta reen keskiaisaan, johon kiinnitin myös Rentun niskaan tulevan luokin. Kun hevosille oli saatu vetokykyä parantavat luokit niskaan ja valjastuksen kiinnitykset oli tarkastettu, hyppäsin reen kyytiin ja maiskautin kaksikon liikkeelle. Työreki ei ohjastajalle ollut mikään miellyttävä kulkuneuvo, sillä kunnon penkkiä siinä ei ollut ja seisoinkin matkan ajan lankkupohjan päällä. Liekki ja Renttu liikkuivat kuitenkin sulavasti, joten kyydissä pysymisen kanssa ei ollut ongelmia. Maneesin yhteydessä oli pieni katos, johon oli pinottu työhevosten treenien aikana painoina käytettyjä, jotain 30 ja 40 kilon välistä painavia betoniharkkoja, joita nakkelin kyytiin alkajaisiksi pari kappaletta. Harkoista sai kätevästi kyhättyä myös itselle istuimen, joten enää ei tarvinnut tönöttää pystyssä.
Kävin heittämässä kevyen kuorman kanssa pienen lenkin metsätiellä tunnustellen orien vetohaluja. Etenkin Liekki teki uutterasti töitä, Renttu ei olisi malttanut kulkea vaaditulla nopeudella, vaan olisi halunnut lisätä vauhtia. Annoinkin orien ravata tien auratulla osuudella, mutta muuten matka taittui käynnissä. Palasin pian takaisin maneesille ja lisäsin kuormaa parilla harkolla. Painoa taisi reen ja itseni lisäksi olla jotain vajaa pari sataa kiloa, joka ei kahdelle hyväkuntoiselle hevoselle ollut vielä mitään. Emme tänään yrittäisikään rikkoa vetoennätyksiä, vaan tehdä pikemminkin kestävyystreeniä. Käänsin hevoskaksikon metsätieltä pienelle kinttupolulle, jolla ei ollut kuljettu muilla kuin hevosille sitten lumen tulon. Lunta olikin hevosten etupolviin asti, joten myös reki upposi hankeen ja matalien laitojen vuoksi lunta valui myös kyytiin asti.
Kuljimme lumista kinttupolkua pitkin pellon reunaan, josta käänsin kaksikon pellolle. Sekä Renttu että Liekki olivat erittäin helppoja ajettavia, joten niiden kanssa olisi voinut jatkaa reissun tekoa vaikka kuinka pitkään. Rekikuorman veto lähes koskemattomassa hangessa alkoi pikkuhiljaa näkyä hevosissa niiden hieman hidastaessa tahtia kuitenkaan pysähtymättä. Kummankin kaulat kimalsivat ohuesta hikikerroksesta, joskin Liekin karvassa märät alueet näkyivät selkeämmin kuin Rentun vaaleassa turkissa. Maiskautin kaksikon vielä kerran vauhdikkaampaan käyntiin ja Renttu vastasi pyyntööni lähes loikkaamalla eteenpäin Liekin kasvattaessa vauhtia rauhalliseen tahtiin. Kuljimme pellon reunaa pitkin takaisin säännöllisemmin kuljetulle tielle, jonka talvikunnossapidosta myös huolehdittiin. Loppumatkan ajan ylimääräinen lumikerros ei siis toimisi vetovastuksena, vaan matka maneesille sujui jouhevasti. Kun reessä oleva kuorma vielä purettiin pois, hevoset tuntuivat liikkuvan jälleen oikein sutjakasti. Ravailimmekin vielä lyhyen pätkän ennen loppukäyntejä ja tallipihalle paluuta.
Irrotin reen orien perästä ja jätin sen tallipihan nurkkaan, josta pukkaisin sen myöhemmin parempaan paikkaan. Luokit kannoin kädessäni takaisin sisälle talliin, jossa kiinnitin hevoset peräkanaa tallikäytävälle laittamalla suitsien päälle riimut. Tehokkaasti työskennelleinä molemmat orit seisoivat rauhallisesti paikoillaan riisuessani varusteet ja viedessäni ne suorinta tietä varustevarastoon. Putsasin myös kuolaimet heti keretessäni, joten lopuksi hommanani oli enää hevosten harjaus. Varsinaista likaa niihin ei ollut kertynyt, joten harjailin ne pääpiirteittäin lävitse, putsasin kaviot ja nakkasin molemmille selkään talliloimet ja talutin kaksikon omiin karsinoihin kuivamaan ennen ulos pääsyä. Kävin vielä lykkimässä reen pois haitolta ja nappasin tavarani ennen kuin hyppäsin autoon ja lähdin kotitallille katsomaan miten pojat olivat pärjänneet meidän tallin hevosten kanssa.
22. toukokuuta 2015 :: Kyntötöissä
Renttu pärskähteli innoissaan hakiessani tämän tarhasta, jonka pohja oli pysynyt onneksi mukavan kuivana, joten hevosen jalkoja ei tarvinnut hinkata puhtaaksi hullunkiilto silmissä. Toukotöitä oli aloitettu jo hyvissä ajoin ja ne tehdään pääasiassa moottorivetoisilla ajoneuvoilla, mutta pari pienempää sarkaa on jätetty hevosten harjoittelualustoiksi, joille menisimme tänään muistuttelemaan Rentulle miten kyntöhommat toimivatkaan. Harjailin kimon orin kuntoon ja kavioiden putsauksen päätteeksi nakkasin sille silavaljaat niskaan ja nappasin mukaan vielä luokin talutin hevosen tallin lähettyvillä olevalle pienelle pellolle, jonne oli tuotu kyntöaura valmiiksi harjoittelua varten. Nostin aisan längissä kiinni olevan rahkeen päälle ja pujotin luokin toisen pään rahkeen lenkin läpi ja pyöräytin luokin hevosen niskan päälle länkien etupuolelle ja kiinnitin sen siihen siihen. Toisin homman samalta puolelta ja kiinnitin molemmilta puolilta aisat vielä tukevammin kiinni selustimesta lähtevillä aisahihnoilla. Ohjastin rentun kyntöauran luokse ja peruutin sen eteen, jotta saisin kiinnitettyä aisoissa kiinni olevan vetokartun siihen. Kun valjastuspuoli oli kunnossa, oli aika lähteä hommiin.
Otimme kohteeksemme pellosta yhden saran, jossa oli ihan riittävästi hommaa, vaikka sarka ei ollut kooltaan mikään suuri. Harjoittelupinta-alaa oli syytä jättää kuitenkin myös muille hevosille, joten meidän ei auttanut käydä ahneiksi. Talven kuluessa Rentulla oli ajettu lähinnä reellä, joten takkaa työskentelyä vaativat kyntöhommat olivat hieman unholassa. Varsin nopeasti tutut kuviot alkoivat kuitenkin muistua myös Rentun mieliin, ja se työskentelikin erittäin innoissaan. Jouduinkin välillä hieman pidättelemään menohaluista hevosta, jotta aura ei ihan heittelehtisi sen kiitäessä eteenpäin. Jossain vaiheessa uskaltauduin nakkaamaan jopa ohjat hartioilleni ja keskittyä vain auran ohjaamiseen, kun Renttu veti painoa tasaisella voimalla ja rauhallisin ottein. Käännöksissä nappasin ohjat takaisin käsiini ja ohjastin orin jatkamaan matkaa päinvastaiseen suuntaan aivan edellisen kyntöuran viereen. Hieman ura heittelehti sivuttaissuunnassa, muttei erityisen pahasti ja emmeköhän me treenin myötä saa yhtä hyvää jälkeä aikaiseksi kuin viime syksynä. Päästyämme saran loppuun asti ohjastin Rentun jälleen pellon reunalle, jossa irrotin aisat valjaista ja nappasin luokin käsiini, ennen kuin hyppäsin Rentun selkään ja ravailimme tovin tallille päin ennen loppukäyntejä.
Tallipihalla hyppäsin pois orin hieman hikisestä selästä ja talutin sen pesukarsinaan, jossa kiinnitin päitsien ja narujen avulla paikoilleen. Lähdin avaamaan valjaiden solkia ja nostin länget hevosen kaulalta ja selustimen selästä mäkivöiden tavoin ja kannoin varustevarastoon. Lopuksi pujotin päitset orin kaulalle ja aukaisin ajosuitsien soljet ja annoin hevosen pudottaa kuolaimet suustaan. Pesaisin kuolaimet nopeasti ne varustehuoneeseen viedessäni ja ripustin niille varatulle paikalle. Renttua ei tähän hätään hirveästi tarvinnut harjailla, ainoastaan jalkoihin oli kertynyt irtolikaa pellolla tarpomisesta. Muuten vain huuhdoin orin haalealla vedellä ja vetelin ylimääräiset vedet pois hikiviilalla. Aurinko paistoi mukavasti ja lämpöä oli näin toukokuun loppupuolella jo mukavasti, joten talutin Rentun ulkotarhaan kuivattelemaan ohut hikiloimi päällään. Tarhassa ori kirmasi tohkeissaan muiden kavereidensa luokse ja päästi mennessään ilmoille muutamat energiset hirnahdukset ja pukkihyppelyt.
Ensimmäiset Työhevosyhdistyksen alaiset mestaruuskilpailut on nyt taputeltu ja meidän edustusjoukkion kannalta vieläpä melko hyvin saavutuksin, kun kaksi mestaruustitteiä napsahti omille hevosilleni! Kolmen kilpailupäivän päätteeksi jokaisen päivän erilliset tulokset laskettiin yhteen ja muodostettiin varsinaisen mestaruusottelun lopulliset tulokset. Olosuhteet eivät olleet metsäajolle minään päivänä oikein ihanteelliset, sillä vetopohja oli hankala hevosten joutuessa kiskomaan puukuormaa liukkaan sammalikon ja puista varisseiden lehtien päällä. Oprakka kuitenkin viis veisasi kehnoista oloista, vaan nakutti heti ensimmäisenä päivänä jo 135 pisteen tuloksen. Kahdenneksikymmeneksi sijoittunut Comino Zoom olisi voinut antaa itsestään enemmän, aivan kuten shire-ori Ramykin. Kumpikaan ei tänään näyttänyt aivan parasta osaamistaan, vaan alisuoriutuivat roimasti. Koherentulle oli takana pitkä kisatauko, joten aluksi hieman epäilin ilmoittaisinko sitä ollenkaan koko kisoihin. Ilmoitus kuitenkin lähti vetämään, vaikka ensimmäisen päivän 36. sijan perusteella olisin voinut harkita asiaa kaksi kertaa. Vriendelijk, Gallien ja Radioactive vetivät kuitenkin vielä lyhyemmän korren sijoittuen 42-44. sijoille. Viimeisellä kolmikolla ei enää hirveästi huonommin voisi mennä, joten ei tämä varmaan voi muuksi kuin positiivisemmaksi mennä.
Toisena päivänä Oprakka rehki samanlaisella työhalulla kuin ensimmäisenäkin saaden 148 pistettä ja ensimmäisen sijan. Ensimmäisenä päivänä hieman moitteita saanut Koherenttu näpäytti tällä kertaa arvostelijoita 147 pisteellään ja toisella sijallaan, ja samanlaista työpanosta toivon näkeväni orilta myös seuraavana päivänä. Myös Radioactive sekä Vriendelijk-tamma selviytyivät tänään jo kahdenkymmenen parhaan joukkoon, kun Gallien jäi puolestaan taas melko hännille 56 pisteellään. Kolmantena päivänä percheron-orini kuitenkin petrasi liikkuessaan tasaisesti ja ohjastajaansa hyvin kuunnellen, mikä oikeutti lopulta kahdeksannen sijan. Alkupäivinä jo erittäin hyvin menestynyt Oprakka nappasi siitä seuraavan sijan, jonka jälkeen sijoittui useampi muun tallin hevonen. Radioactive, Comino sekä Vriendelijk jäivät kukin tahollaan sadan pisteen tuloksen kehnommalle puolelle, eikä Ramy-orinkaan työskentely vakuuttanut - oria tuntui kiinnostavan paikalle saapuneet tammat kuin työnteko. Toisena päivänä erittäin kovan tuloksen tehnyt Koherenttu piti jälleen kolmantena päivänä seuraa häntäpään valjakoille. Ori oli ilmeisesti jo tuudittautunut leppoisaan työskentelytahtiinsa, eikä useamman päivän työrupeama tuntunut sitä kiinnostavan.
Yhteistuloksissa ensimmäinen sija ja vuoden 2016 metsäajon syysmestaruustitteli meni lopulta meidän Oprakalle! Sitä onnean ja riemun määrää en voi edes sanoin kuvailla, niin törkeän tyytyväinen olen vielä varsin nuoreen suomenhevoseeni! Muilta hevosilta olisin toivonut hieman enemmän, vaikka kuudenneksitoistaksi sijoittunut Comino teki varsin tasaisia suorituksia, jotka eivät heitelleet Radioactiven, Gallienin, Koherentun sekä Vriendelijkin tavoin niin hurjasti päivästä riippuen. Ramyltä emme puolestaan onnistuneet näkemään yhtenäkään päivänä sellaista tunnelatausta työntekoa kohtaan, kuin mitä se esittelee normaaleina arki-iltoina. Oprakan menestys kuitenkin hälvensi tyytymättömyyttäni kokonaiskuvaa kohtaan.
22. marraskuuta 2015 :: Parirekiajelulla
Yön aikana oli tupruttanut ihan kiitettävästi lunta, joten nyt olisi tallin työhepoille luvassa kunnon hankitreeniä vitikossa! Olin jo tovin ajan vastannut Kadotettujen työhevospuolesta, kun Pierre itse keskittyi tällä hetkellä puoliveritallinsa ylläpitoon ja hevosten aktiiviseen kisaukseen ja jalostukseen. Hevoset olivat rouskutelleet aamuheinänsä ja osa oli päässyt jo tarhailemaan, mutta olin huikannut tallimestari-Piritalle, että Rentun ja Liekin saa jättää karsinoihinsa odottelemaan liikutusta. Kaksikko napottikin korvat hörössä kumpikin omissa bokseissaan, Renttu hieman närkästyneenä suurimman osan tallitovereista päästyä jo pihalle. Talutin kummankin orin tallikäytävälle ja kiinnitin kaksikon peräkkäisiin naruihin. Harjailin ensin Rentun kauttaaltaan läpi ja hommassa kuluikin tovi, sillä kimo ori oli saanut karvapeitteensä melko karseaan kuntoon. Piritta hoiti ohi mennessään Liekin harjauksen, vaikkei raudikko ollut moksiskaan odottelusta. Kaviot kävin vielä siltäkin puhdistamassa, minkä jälkeen tamppivaljastin kaksikon puisten länkien kera ja talutin molemmat pihalle odottamaan työreen kiinnitystä valjaisiin.
Seisoin Liekin vieressä ja nostin reen aisan rahkeen päälle ja pujotin luokin pään rahkeen lenkin läpi ja kiinnitin siihen. Luokin asettelin länkien etupuolelle hevosen niskan päälle ja kiinnitin sen myös toiselta puolelta reen keskiaisaan, johon kiinnitin myös Rentun niskaan tulevan luokin. Kun hevosille oli saatu vetokykyä parantavat luokit niskaan ja valjastuksen kiinnitykset oli tarkastettu, hyppäsin reen kyytiin ja maiskautin kaksikon liikkeelle. Työreki ei ohjastajalle ollut mikään miellyttävä kulkuneuvo, sillä kunnon penkkiä siinä ei ollut ja seisoinkin matkan ajan lankkupohjan päällä. Liekki ja Renttu liikkuivat kuitenkin sulavasti, joten kyydissä pysymisen kanssa ei ollut ongelmia. Maneesin yhteydessä oli pieni katos, johon oli pinottu työhevosten treenien aikana painoina käytettyjä, jotain 30 ja 40 kilon välistä painavia betoniharkkoja, joita nakkelin kyytiin alkajaisiksi pari kappaletta. Harkoista sai kätevästi kyhättyä myös itselle istuimen, joten enää ei tarvinnut tönöttää pystyssä.
Kävin heittämässä kevyen kuorman kanssa pienen lenkin metsätiellä tunnustellen orien vetohaluja. Etenkin Liekki teki uutterasti töitä, Renttu ei olisi malttanut kulkea vaaditulla nopeudella, vaan olisi halunnut lisätä vauhtia. Annoinkin orien ravata tien auratulla osuudella, mutta muuten matka taittui käynnissä. Palasin pian takaisin maneesille ja lisäsin kuormaa parilla harkolla. Painoa taisi reen ja itseni lisäksi olla jotain vajaa pari sataa kiloa, joka ei kahdelle hyväkuntoiselle hevoselle ollut vielä mitään. Emme tänään yrittäisikään rikkoa vetoennätyksiä, vaan tehdä pikemminkin kestävyystreeniä. Käänsin hevoskaksikon metsätieltä pienelle kinttupolulle, jolla ei ollut kuljettu muilla kuin hevosille sitten lumen tulon. Lunta olikin hevosten etupolviin asti, joten myös reki upposi hankeen ja matalien laitojen vuoksi lunta valui myös kyytiin asti.
Kuljimme lumista kinttupolkua pitkin pellon reunaan, josta käänsin kaksikon pellolle. Sekä Renttu että Liekki olivat erittäin helppoja ajettavia, joten niiden kanssa olisi voinut jatkaa reissun tekoa vaikka kuinka pitkään. Rekikuorman veto lähes koskemattomassa hangessa alkoi pikkuhiljaa näkyä hevosissa niiden hieman hidastaessa tahtia kuitenkaan pysähtymättä. Kummankin kaulat kimalsivat ohuesta hikikerroksesta, joskin Liekin karvassa märät alueet näkyivät selkeämmin kuin Rentun vaaleassa turkissa. Maiskautin kaksikon vielä kerran vauhdikkaampaan käyntiin ja Renttu vastasi pyyntööni lähes loikkaamalla eteenpäin Liekin kasvattaessa vauhtia rauhalliseen tahtiin. Kuljimme pellon reunaa pitkin takaisin säännöllisemmin kuljetulle tielle, jonka talvikunnossapidosta myös huolehdittiin. Loppumatkan ajan ylimääräinen lumikerros ei siis toimisi vetovastuksena, vaan matka maneesille sujui jouhevasti. Kun reessä oleva kuorma vielä purettiin pois, hevoset tuntuivat liikkuvan jälleen oikein sutjakasti. Ravailimmekin vielä lyhyen pätkän ennen loppukäyntejä ja tallipihalle paluuta.
Irrotin reen orien perästä ja jätin sen tallipihan nurkkaan, josta pukkaisin sen myöhemmin parempaan paikkaan. Luokit kannoin kädessäni takaisin sisälle talliin, jossa kiinnitin hevoset peräkanaa tallikäytävälle laittamalla suitsien päälle riimut. Tehokkaasti työskennelleinä molemmat orit seisoivat rauhallisesti paikoillaan riisuessani varusteet ja viedessäni ne suorinta tietä varustevarastoon. Putsasin myös kuolaimet heti keretessäni, joten lopuksi hommanani oli enää hevosten harjaus. Varsinaista likaa niihin ei ollut kertynyt, joten harjailin ne pääpiirteittäin lävitse, putsasin kaviot ja nakkasin molemmille selkään talliloimet ja talutin kaksikon omiin karsinoihin kuivamaan ennen ulos pääsyä. Kävin vielä lykkimässä reen pois haitolta ja nappasin tavarani ennen kuin hyppäsin autoon ja lähdin kotitallille katsomaan miten pojat olivat pärjänneet meidän tallin hevosten kanssa.
22. toukokuuta 2015 :: Kyntötöissä
Renttu pärskähteli innoissaan hakiessani tämän tarhasta, jonka pohja oli pysynyt onneksi mukavan kuivana, joten hevosen jalkoja ei tarvinnut hinkata puhtaaksi hullunkiilto silmissä. Toukotöitä oli aloitettu jo hyvissä ajoin ja ne tehdään pääasiassa moottorivetoisilla ajoneuvoilla, mutta pari pienempää sarkaa on jätetty hevosten harjoittelualustoiksi, joille menisimme tänään muistuttelemaan Rentulle miten kyntöhommat toimivatkaan. Harjailin kimon orin kuntoon ja kavioiden putsauksen päätteeksi nakkasin sille silavaljaat niskaan ja nappasin mukaan vielä luokin talutin hevosen tallin lähettyvillä olevalle pienelle pellolle, jonne oli tuotu kyntöaura valmiiksi harjoittelua varten. Nostin aisan längissä kiinni olevan rahkeen päälle ja pujotin luokin toisen pään rahkeen lenkin läpi ja pyöräytin luokin hevosen niskan päälle länkien etupuolelle ja kiinnitin sen siihen siihen. Toisin homman samalta puolelta ja kiinnitin molemmilta puolilta aisat vielä tukevammin kiinni selustimesta lähtevillä aisahihnoilla. Ohjastin rentun kyntöauran luokse ja peruutin sen eteen, jotta saisin kiinnitettyä aisoissa kiinni olevan vetokartun siihen. Kun valjastuspuoli oli kunnossa, oli aika lähteä hommiin.
Otimme kohteeksemme pellosta yhden saran, jossa oli ihan riittävästi hommaa, vaikka sarka ei ollut kooltaan mikään suuri. Harjoittelupinta-alaa oli syytä jättää kuitenkin myös muille hevosille, joten meidän ei auttanut käydä ahneiksi. Talven kuluessa Rentulla oli ajettu lähinnä reellä, joten takkaa työskentelyä vaativat kyntöhommat olivat hieman unholassa. Varsin nopeasti tutut kuviot alkoivat kuitenkin muistua myös Rentun mieliin, ja se työskentelikin erittäin innoissaan. Jouduinkin välillä hieman pidättelemään menohaluista hevosta, jotta aura ei ihan heittelehtisi sen kiitäessä eteenpäin. Jossain vaiheessa uskaltauduin nakkaamaan jopa ohjat hartioilleni ja keskittyä vain auran ohjaamiseen, kun Renttu veti painoa tasaisella voimalla ja rauhallisin ottein. Käännöksissä nappasin ohjat takaisin käsiini ja ohjastin orin jatkamaan matkaa päinvastaiseen suuntaan aivan edellisen kyntöuran viereen. Hieman ura heittelehti sivuttaissuunnassa, muttei erityisen pahasti ja emmeköhän me treenin myötä saa yhtä hyvää jälkeä aikaiseksi kuin viime syksynä. Päästyämme saran loppuun asti ohjastin Rentun jälleen pellon reunalle, jossa irrotin aisat valjaista ja nappasin luokin käsiini, ennen kuin hyppäsin Rentun selkään ja ravailimme tovin tallille päin ennen loppukäyntejä.
Tallipihalla hyppäsin pois orin hieman hikisestä selästä ja talutin sen pesukarsinaan, jossa kiinnitin päitsien ja narujen avulla paikoilleen. Lähdin avaamaan valjaiden solkia ja nostin länget hevosen kaulalta ja selustimen selästä mäkivöiden tavoin ja kannoin varustevarastoon. Lopuksi pujotin päitset orin kaulalle ja aukaisin ajosuitsien soljet ja annoin hevosen pudottaa kuolaimet suustaan. Pesaisin kuolaimet nopeasti ne varustehuoneeseen viedessäni ja ripustin niille varatulle paikalle. Renttua ei tähän hätään hirveästi tarvinnut harjailla, ainoastaan jalkoihin oli kertynyt irtolikaa pellolla tarpomisesta. Muuten vain huuhdoin orin haalealla vedellä ja vetelin ylimääräiset vedet pois hikiviilalla. Aurinko paistoi mukavasti ja lämpöä oli näin toukokuun loppupuolella jo mukavasti, joten talutin Rentun ulkotarhaan kuivattelemaan ohut hikiloimi päällään. Tarhassa ori kirmasi tohkeissaan muiden kavereidensa luokse ja päästi mennessään ilmoille muutamat energiset hirnahdukset ja pukkihyppelyt.