Kettupihlaja (05.11.2016 - 07.02.2019)
|
♕ ERJ-I (102,5 p.)
|
2016 marraskuussa päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös hurmaava ulkonäkö oli myynnin valttikortti. Yhteensä hevosia hankittiin kuusi, joiden lisäksi pari tuontihevosta on harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Kettulasta meille saapunut Kettupihlaja-tamma, joka hankittiin talliin uudeksi estehevoseksi. Kapasiteetikkaasta tammasta tulee varmasti oiva lisä hevoskatraaseen harmonisen luonteensa myötä.
Kettupihlaja - eli Pihlaja tai vielä lyhyemmin Pihla - on melko perinteinen R-suunnan suomenhevonen monipuolisuutensa sekä sopeutuvaisen luonteensa vuoksi. Rauhallisuus ja pitkäjänteisyys ovat tamman luonteen kulmakiviä, eikä tätä hevosta saa hevillä saatika rockilla suuttumaan. Hoitaessa se on hieman unisen oloinen ja taluttaessakin se liikkuu melko verkkaisesti taluttajan vanavedessä. Ratsastaessakin Pihlaa saa aina aluksi hieman herätellä, mutta melko vilkkaasti se siitä virkoaa ja liikkeeseen tulee aivan uutta energiaa ja hyppyihin lujuutta. Tamma on melko tarkka omista jaloistaan, joten se saattaa liioitella hyppyjen korkeuksien kanssa ja liihotella pienten kavalettienkin yli roimalla ilmavaralla.
Kettupihlaja - eli Pihlaja tai vielä lyhyemmin Pihla - on melko perinteinen R-suunnan suomenhevonen monipuolisuutensa sekä sopeutuvaisen luonteensa vuoksi. Rauhallisuus ja pitkäjänteisyys ovat tamman luonteen kulmakiviä, eikä tätä hevosta saa hevillä saatika rockilla suuttumaan. Hoitaessa se on hieman unisen oloinen ja taluttaessakin se liikkuu melko verkkaisesti taluttajan vanavedessä. Ratsastaessakin Pihlaa saa aina aluksi hieman herätellä, mutta melko vilkkaasti se siitä virkoaa ja liikkeeseen tulee aivan uutta energiaa ja hyppyihin lujuutta. Tamma on melko tarkka omista jaloistaan, joten se saattaa liioitella hyppyjen korkeuksien kanssa ja liihotella pienten kavalettienkin yli roimalla ilmavaralla.
i. Kuusmarkkeri sh, rt, 156cm |
ii. Kuuskoppa sh, prt, 157cm, evm |
iii. Piiskoppa sh, vprt, 159cm, evm | iie. Kuuskukka sh, rt, 154cm, evm |
ie. W.J. Kuurankukka sh, trt, 155cm, evm |
iei. Otto von Wattinen sh, trt, 157cm, evm |
iee. W.J. Lumpeenlehti sh, tprt, 153cm, evm | ||
e. Ihanasti Pihalla sh, vprt, 161cm KTK-II |
ei. Pihatonttu sh, vprt, 164cm, evm |
eii. Tohelo sh, rt, 166cm, evm |
eie. Tippatonttu sh, vrt, 160cm, evm | ee. Blondin Kosto sh, prt, 161cm, evm |
eei. Separi sh, prt, 163cm, evm |
eee. Blondivitsi sh, mrn, 158cm, evm |
ERJ esteratsastus / re: 110 cm
Jaos: ERJ esteratsastus
Ominaisuuspisteet: 2591.59 p. Nykyinen taso: Taso 6 Maksimitaso: Taso 5 Koulutustaso: 110 cm |
Hyppykapasiteetti & rohkeus: 1306.52 p.
Nopeus & kestävyys: 14.00 p. Kuuliaisuus & luonne: 1285.07 p. Tahti & irtonaisuus: 0.00 p. Tarkkuus & ketteryys: 0.00 p. |
11. joulukuuta 2016 :: Kotiinpaluu
Pari päivää sitten olin saanut Pierreltä viestillä ilmoituksen, että pari hänen hevostaan tultaisiin hakemaan takaisin kotitallilleen, sillä niillä alettaisiin tämän treenikauden jälkeen kisaamaan tavoitteellisesti. Pari päivää ehdin siis touhuta vielä suomenhevostammojen Osuman, Helemin ja Kettupihlajan kanssa, ennen kuin kolmikko lähtisi kotia kohti. Etenkin ravurien lähdöstä olin hieman murheissani, sillä olin tykästynyt Osuman ja Helemin ajo-ominaisuuksiin - onneksi kuitenkin jälkimmäisen emä on ollut pitkään ja jää yhä viettämään päiviään Kototallille. Lauantaina kävin ajamassa Osumalla Jannen tullen mukaan Helemin kanssa. Kettupihlaja sai sillä aikaa rentoutua pihatossaan yhdessä Hetekan ja muiden tammojen kanssa. Kummallakin tammalla tuntui juoksu maittavan ja Osumalle oltiin viime keskiviikkona käyty juoksemassa hyväksytty koelähtö ajalla 1.52,2ke. Myös Helemi paransi aikaansa viime raveissaan lähes sekunilla sijoittuen neljänneksi ja saaden yli kolmensadan euron voittosumman plakkariinsa. Hyvien tulostan myötä Pierre hakeekin tammat kunnon treeniin, joskin meidän tallin pojat niitä pääasiassa ohjastavat raveissa.
Tänään aamulla oli sitten Kettupihlajan vuoro hikoilla ennen kotiinlähtöä. Pihalla oleva kenttä oli eilen illalla aurattu Jonin toimesta, joten sinne oli hyvä kasata puomeja ja esteitä ja lähteä hyppäämään tasaisella pohjalla. Pihlaja ravaili rennosti allani, eikä minun tarvinnut sitä juurikaan käskyttää eteenpäin. Ravipuomeille tamma tuli rennosti astellen varmasti niiden ylitse, eikä kaarevallakaan uralla olleet maapuomit vaivanneet sen kulkua. Myös pienet ja vähän isommatkin esteet jäivät kepeästi taaksemme ja minun täytyy kyllä kehua tamman erittäin pehmeää hyppytyyliä; tuntuu kuin leijuisi ilmassa tai pilvellä istuisi, kun on tämän neidin kyydissä. Meillä ollessaan olimme irtohypyttäneet tammaa jopa 120 sentin esteillä ja hypänneet yksittäisinä metrin esteitä. Kapasiteettia Pihlasta siis löytyy ja siitä tullaan varmasti kuulemaan esteratsastuksen saralla.
Jäähdyteltyäni Pihlajan hoidin sen pois ja vein pihattoon Osuman ja Helemin seuraksi talliloimi päällä. Pierre kaarsikin juuri sillä sekunnilla pihaan, kun olin astumassa ulos tallista. Kutsuin kaverin kupposelle kahvia, ennen kuin hän saisi alkaa tehdä paluumatkaa hevosten kanssa. Itsehän en ole mikään kahvin ystävä, joten pidin kahvia hörppivälle Pierrelle seuraa mehulasin kera. Pirtin pöydän ääressä kului vartti jos toinenkin kuulumisia vaihdellessa, aikaa kun ei tunnu löytyvän kunnollisiin illanviettoihin. Sovimme kuitenkin että vielä tämän vuoden puolella tekisimme jotain kahteen pekkaan, paikka ja aika lyötäisiin lukkoon myöhemmin. Juomat juotuamme kävin vielä auttamassa Pierreä hevosten kanssa pukemalla niille kuljetussuojat ja taluttamalla kuljetusautoon. Tammakolmikko asteli varsin reippaasti autoon, vaikka Pihlaja jäikin vähän miettimään rampille mennäkkö vai eikö mennä, mutta askelsi lopulta Helemin ja Osuman perässä sisään asti. Rampin suljettuani keräsimme tammojen varusteet Pierren autoon ja toivotimme hyvät päivän jatkot ennen kuin erkanimme taas kumpikin omien hommiemme pariin.
6. joulukuuta 2016 :: Itsenäisyyspäivän maasto
Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme sinä päivänä paikan päällä olevan talliporukan eli minun, Jannen, Jeren ja Jonin kanssa käydä maastossa nietosten ympäröivillä metsäteillä. Itse valjastin reen eteen troikan keskelle Hirttivaaran Oprakan sekä reunoilla nuoremmat tammat; vasemmalle Luotto-Osuman ja oikealle Hykson Helemin. Jere satuloi hevosekseen Utu-Valssin, Joni päätti ottaa ratsukseen Kettupihlajan ja Janne luotti puolestaan pienen mutta sitäkin veikeämmän Pikku-Roosan. Jeren ja Jonin avopuolisot eivät ole henkeen ja vereen hevosihmisiä, mutta he päättivät kuitenkin lähteä reen kyytiin nauttimaan mukavasta talvi-ilmasta. Yrittäisin suostutella heitä siirtymään jossain vaiheessa reen ohjaksiin, mutta ainkaan vielä kummallakaan ei ole riittänyt uskallusta kuin rauhalliseen ratsastukseen, joten kolmen hevosen vetämän reen ajo voi hyvinkin jäädä toiseen kertaan.
Sää oli selkeä ja aurinko paistoi taivaalta lämpötilan ollessa jotakin kymmenen ja viidentoista pakkasasteen välissä. Hevoset oli valjastettu ja satuloitu ja lähdimme tallipihalta leppoisasti käynnissä. Reen edessä kulkevat tammat olivat kuuliaisia, joskin reunoilla olevat nuorikot olivat hieman innokkaita ja yrittivät pari kertaa nostaa omatoimisesti ravin. Kolme ratsukkoa kulki omaan tahtiinsa ympärillämme, milloin perää pitäen tai edessä leikkisästi toisiaan vastaan kisaillen. Pikku-Roosalla ei Jannen kanssa ollut juurikaan saumoja muita vastaan hankilaukkakisassa, sillä reilusti itseään isommat hevoset harppoivat keveästi nietosten yli. Pihlaja ravaili lennokkain askelin kuunnellen ratsastajaansa erittäin tarkkaavaisesti - tamman miellyttämishaluinen luonne olikin yksi syy, miksi Joni on tykännyt sillä ratsastaa. Jere ja Utu-Valssi olivat jo kirmanneet peltojen välistä kulkevan tien päähän, jossa he meitä odottivat. Udun hengitys huurusi ja lavat kohoilivat laukkapätkän jäljiltä, mutta heti luvan saatuaan tamma oli taas innoissaan lähdössä liikkeelle.
Kuljimme ensin päätien loppuun ja käännyimme hieman pienemmille metsäteille, joita pääsi varsin kevyesti kulkemaan, sillä siellä kulkeneet traktorit olivat painaneet alustan melko tasaiseksi. Troikkani liikkui reippaasti Oprakan ravaten ja reunahevosten laukaten rennosti eteenpäin. Keskihevosena toimiva Oprakka osasi hommansa hyvin, sillä se oli saanut harjoitella itseään kokeneimpien työhevosten kanssa pari-, kolmi- ja nelivaljakkoajoa viime kesästä lähtien. Luotto-Osuma ja Helemi hieman hätäilivät, eivätkä aluksi malttaneet laukata vieressä kulkevan Oprakan päästellessä ravilla eteenpäin. Kun Jere sujahti Udun kanssa vierestämme ohi, lähtivät nuorikot leikkiin mukaan. Pienemmillä kinttupoluilla jouduimme lopulta kulkemaan kiltisti peräkanaa, ja jopa vauhdikkaalla tuulella ollut Utu rauhoittui kulkemaan reen tekemiä jälkiä pitkin. Perää pitävä Roosa jäi aina hieman jälkeen, joten Janne ravasi meidät aina kiinni. Yli puolentoista tunnin reissun päätteeksi hevoset asettuivat tyytyväisinä pihattoon, eikä kenelläkään ollut enää ylimääräistä virtaa.
24. marraskuuta 2016 :: Pihlaja saapuu ratsutettavaksi
Kadotetuista oli tänään määrä saapua Kototallille pari nuorempaa ratsusuomenhevosta, jotka tulisi treenata kisakuntoon ja käydä niiden kanssa mahdollisesti jopa starttaamassa parit kisat - omistajan piikkiin tietenkin. Olin kerrankin onnistunut ylipuhumaan Pierren järjestämään itse hevoskuljetuksen tänne päin, ja kuljetusauto porhalsikin kotipihaamme noin kahden aikoihin päivällä, kun olin nakannut naapuritilan mulleille ja jo varttuneimmille sonneille jyväseosta ja istunut pirtin pöytään haukkaamaan itsekin jotakin murkinaa. Kuljetusauton perässä pihaan saapui myös Jere, joka auttoi purkamaan hevosia ja niiden varusteita autosta.
En itse kiirehtinyt eväitteni kanssa, vaan söin ne antaumuksella ja kunnolla nauttien täytetyn täysjyväsämpylän ja riisipuuron maittavista mauista. Lopulta nousin pöydästä ja kiskoin talvisaapikkaani jalkaani antaen ohimennen vierellä herkeämättä ruokiani tapittaneiden suomenpystykorvien nuolla kulhosta viimeisetkin muruset mennessään. Talliin saapuessani kuljetusyhdistelmää ajanut Kadotettujen tallityöntekijä olikin jo ehtinyt lähteä, mutta Jere oli vielä paikalla uusiin hevosiin tutustuessa. Tällä kertaa väliaikaisiksi asukeiksi oli tullut toinen toistaan hurmaavampia tammoja, jotka voisin vaivihkaa piilottaa ja pitää itselläni hamaan loppuun asti.
Pirunkorven Utu-Valssi tutki karsinansa pikaisesti, mutta palasi nopeasti oven luoksi ja kuikuili puolioven yli uteliaasti. Kävin antamassa suloiselle liinaharjalle rapsutukset, jotka se otti iloisesti vastaan. Viereiseen karsinaan oli tullut pieni mutta ilmeisesti sitäkin suuremman ruokahalun omistava pienhevostamma Hiiden Pikku-Roosa, joka kävi heti ensitöikseen tarkistamassa, ettei karsinan ruokakuppiin ollut varmasti jäänyt edelliseltä asukilta kauranjyviä tai muita herkkuja. Kolmannen karsinan oli valloittanut estesuvusta tuleva Kettupihlaja, joka tuntui kotiutuvan ennätysajasta sen vetäessä jo hirsiä vasenta takastaan laiskasti lepuuttaen.
Päivän mittaan tammakolmikolle katsotaan vielä lopulliset karsinapaikat tai mietitään niiden mahdollista siirtoa pihattoon, jossa kolmikko pääsisi vähän vapaammin liikkumaan. Pierre oli vakuutellut niiden pärjäävän myös hieman vilpoisemmissa oloissa, sillä jokainen on tarhaillut varsinaisella kotitallillaan aktiivisesti päivittäin, eikä pienten tai edes hieman kovempien pakkasten ole annettu häiritä. Tulevina päivinä tammoja aletaan myös liikuttamaan rauhalliseen tahtiin, minkä aikana niille suunnitellaan yksilölliset liikutusohjelmat. Kunnon lumipeitteen myötä hankitreenit ovat ainakin varma juttu!
11. marraskuuta 2016 :: Estetamma tuli taloon
Marraskuussa 2016 päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös omaa silmää miellyttävä ulkonäkö oli ostotapahtuman toteutumisen näkökulmasta iso valttikortti. Yhteensä hevosia ostettiin kuusi, joiden lisäksi pari hevosta on vielä harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Kettulasta meille saapunut Kettupihlaja-tamma, joka saapui talliin paikkaamaan edesmenneen estetamman jättämää aukkoa. Kapasiteetikkaasta tammasta tulee varmasti oiva lisä hevoskatraaseen fiksun oloisen luonteensa myötä. Pihlajan toivotaan kotiutuvan tallille nopeasti, jotta sen kanssa päästään heti jatkamaan kasvattajan aloittamaa koulutusta.
Pari päivää sitten olin saanut Pierreltä viestillä ilmoituksen, että pari hänen hevostaan tultaisiin hakemaan takaisin kotitallilleen, sillä niillä alettaisiin tämän treenikauden jälkeen kisaamaan tavoitteellisesti. Pari päivää ehdin siis touhuta vielä suomenhevostammojen Osuman, Helemin ja Kettupihlajan kanssa, ennen kuin kolmikko lähtisi kotia kohti. Etenkin ravurien lähdöstä olin hieman murheissani, sillä olin tykästynyt Osuman ja Helemin ajo-ominaisuuksiin - onneksi kuitenkin jälkimmäisen emä on ollut pitkään ja jää yhä viettämään päiviään Kototallille. Lauantaina kävin ajamassa Osumalla Jannen tullen mukaan Helemin kanssa. Kettupihlaja sai sillä aikaa rentoutua pihatossaan yhdessä Hetekan ja muiden tammojen kanssa. Kummallakin tammalla tuntui juoksu maittavan ja Osumalle oltiin viime keskiviikkona käyty juoksemassa hyväksytty koelähtö ajalla 1.52,2ke. Myös Helemi paransi aikaansa viime raveissaan lähes sekunilla sijoittuen neljänneksi ja saaden yli kolmensadan euron voittosumman plakkariinsa. Hyvien tulostan myötä Pierre hakeekin tammat kunnon treeniin, joskin meidän tallin pojat niitä pääasiassa ohjastavat raveissa.
Tänään aamulla oli sitten Kettupihlajan vuoro hikoilla ennen kotiinlähtöä. Pihalla oleva kenttä oli eilen illalla aurattu Jonin toimesta, joten sinne oli hyvä kasata puomeja ja esteitä ja lähteä hyppäämään tasaisella pohjalla. Pihlaja ravaili rennosti allani, eikä minun tarvinnut sitä juurikaan käskyttää eteenpäin. Ravipuomeille tamma tuli rennosti astellen varmasti niiden ylitse, eikä kaarevallakaan uralla olleet maapuomit vaivanneet sen kulkua. Myös pienet ja vähän isommatkin esteet jäivät kepeästi taaksemme ja minun täytyy kyllä kehua tamman erittäin pehmeää hyppytyyliä; tuntuu kuin leijuisi ilmassa tai pilvellä istuisi, kun on tämän neidin kyydissä. Meillä ollessaan olimme irtohypyttäneet tammaa jopa 120 sentin esteillä ja hypänneet yksittäisinä metrin esteitä. Kapasiteettia Pihlasta siis löytyy ja siitä tullaan varmasti kuulemaan esteratsastuksen saralla.
Jäähdyteltyäni Pihlajan hoidin sen pois ja vein pihattoon Osuman ja Helemin seuraksi talliloimi päällä. Pierre kaarsikin juuri sillä sekunnilla pihaan, kun olin astumassa ulos tallista. Kutsuin kaverin kupposelle kahvia, ennen kuin hän saisi alkaa tehdä paluumatkaa hevosten kanssa. Itsehän en ole mikään kahvin ystävä, joten pidin kahvia hörppivälle Pierrelle seuraa mehulasin kera. Pirtin pöydän ääressä kului vartti jos toinenkin kuulumisia vaihdellessa, aikaa kun ei tunnu löytyvän kunnollisiin illanviettoihin. Sovimme kuitenkin että vielä tämän vuoden puolella tekisimme jotain kahteen pekkaan, paikka ja aika lyötäisiin lukkoon myöhemmin. Juomat juotuamme kävin vielä auttamassa Pierreä hevosten kanssa pukemalla niille kuljetussuojat ja taluttamalla kuljetusautoon. Tammakolmikko asteli varsin reippaasti autoon, vaikka Pihlaja jäikin vähän miettimään rampille mennäkkö vai eikö mennä, mutta askelsi lopulta Helemin ja Osuman perässä sisään asti. Rampin suljettuani keräsimme tammojen varusteet Pierren autoon ja toivotimme hyvät päivän jatkot ennen kuin erkanimme taas kumpikin omien hommiemme pariin.
6. joulukuuta 2016 :: Itsenäisyyspäivän maasto
Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme sinä päivänä paikan päällä olevan talliporukan eli minun, Jannen, Jeren ja Jonin kanssa käydä maastossa nietosten ympäröivillä metsäteillä. Itse valjastin reen eteen troikan keskelle Hirttivaaran Oprakan sekä reunoilla nuoremmat tammat; vasemmalle Luotto-Osuman ja oikealle Hykson Helemin. Jere satuloi hevosekseen Utu-Valssin, Joni päätti ottaa ratsukseen Kettupihlajan ja Janne luotti puolestaan pienen mutta sitäkin veikeämmän Pikku-Roosan. Jeren ja Jonin avopuolisot eivät ole henkeen ja vereen hevosihmisiä, mutta he päättivät kuitenkin lähteä reen kyytiin nauttimaan mukavasta talvi-ilmasta. Yrittäisin suostutella heitä siirtymään jossain vaiheessa reen ohjaksiin, mutta ainkaan vielä kummallakaan ei ole riittänyt uskallusta kuin rauhalliseen ratsastukseen, joten kolmen hevosen vetämän reen ajo voi hyvinkin jäädä toiseen kertaan.
Sää oli selkeä ja aurinko paistoi taivaalta lämpötilan ollessa jotakin kymmenen ja viidentoista pakkasasteen välissä. Hevoset oli valjastettu ja satuloitu ja lähdimme tallipihalta leppoisasti käynnissä. Reen edessä kulkevat tammat olivat kuuliaisia, joskin reunoilla olevat nuorikot olivat hieman innokkaita ja yrittivät pari kertaa nostaa omatoimisesti ravin. Kolme ratsukkoa kulki omaan tahtiinsa ympärillämme, milloin perää pitäen tai edessä leikkisästi toisiaan vastaan kisaillen. Pikku-Roosalla ei Jannen kanssa ollut juurikaan saumoja muita vastaan hankilaukkakisassa, sillä reilusti itseään isommat hevoset harppoivat keveästi nietosten yli. Pihlaja ravaili lennokkain askelin kuunnellen ratsastajaansa erittäin tarkkaavaisesti - tamman miellyttämishaluinen luonne olikin yksi syy, miksi Joni on tykännyt sillä ratsastaa. Jere ja Utu-Valssi olivat jo kirmanneet peltojen välistä kulkevan tien päähän, jossa he meitä odottivat. Udun hengitys huurusi ja lavat kohoilivat laukkapätkän jäljiltä, mutta heti luvan saatuaan tamma oli taas innoissaan lähdössä liikkeelle.
Kuljimme ensin päätien loppuun ja käännyimme hieman pienemmille metsäteille, joita pääsi varsin kevyesti kulkemaan, sillä siellä kulkeneet traktorit olivat painaneet alustan melko tasaiseksi. Troikkani liikkui reippaasti Oprakan ravaten ja reunahevosten laukaten rennosti eteenpäin. Keskihevosena toimiva Oprakka osasi hommansa hyvin, sillä se oli saanut harjoitella itseään kokeneimpien työhevosten kanssa pari-, kolmi- ja nelivaljakkoajoa viime kesästä lähtien. Luotto-Osuma ja Helemi hieman hätäilivät, eivätkä aluksi malttaneet laukata vieressä kulkevan Oprakan päästellessä ravilla eteenpäin. Kun Jere sujahti Udun kanssa vierestämme ohi, lähtivät nuorikot leikkiin mukaan. Pienemmillä kinttupoluilla jouduimme lopulta kulkemaan kiltisti peräkanaa, ja jopa vauhdikkaalla tuulella ollut Utu rauhoittui kulkemaan reen tekemiä jälkiä pitkin. Perää pitävä Roosa jäi aina hieman jälkeen, joten Janne ravasi meidät aina kiinni. Yli puolentoista tunnin reissun päätteeksi hevoset asettuivat tyytyväisinä pihattoon, eikä kenelläkään ollut enää ylimääräistä virtaa.
24. marraskuuta 2016 :: Pihlaja saapuu ratsutettavaksi
Kadotetuista oli tänään määrä saapua Kototallille pari nuorempaa ratsusuomenhevosta, jotka tulisi treenata kisakuntoon ja käydä niiden kanssa mahdollisesti jopa starttaamassa parit kisat - omistajan piikkiin tietenkin. Olin kerrankin onnistunut ylipuhumaan Pierren järjestämään itse hevoskuljetuksen tänne päin, ja kuljetusauto porhalsikin kotipihaamme noin kahden aikoihin päivällä, kun olin nakannut naapuritilan mulleille ja jo varttuneimmille sonneille jyväseosta ja istunut pirtin pöytään haukkaamaan itsekin jotakin murkinaa. Kuljetusauton perässä pihaan saapui myös Jere, joka auttoi purkamaan hevosia ja niiden varusteita autosta.
En itse kiirehtinyt eväitteni kanssa, vaan söin ne antaumuksella ja kunnolla nauttien täytetyn täysjyväsämpylän ja riisipuuron maittavista mauista. Lopulta nousin pöydästä ja kiskoin talvisaapikkaani jalkaani antaen ohimennen vierellä herkeämättä ruokiani tapittaneiden suomenpystykorvien nuolla kulhosta viimeisetkin muruset mennessään. Talliin saapuessani kuljetusyhdistelmää ajanut Kadotettujen tallityöntekijä olikin jo ehtinyt lähteä, mutta Jere oli vielä paikalla uusiin hevosiin tutustuessa. Tällä kertaa väliaikaisiksi asukeiksi oli tullut toinen toistaan hurmaavampia tammoja, jotka voisin vaivihkaa piilottaa ja pitää itselläni hamaan loppuun asti.
Pirunkorven Utu-Valssi tutki karsinansa pikaisesti, mutta palasi nopeasti oven luoksi ja kuikuili puolioven yli uteliaasti. Kävin antamassa suloiselle liinaharjalle rapsutukset, jotka se otti iloisesti vastaan. Viereiseen karsinaan oli tullut pieni mutta ilmeisesti sitäkin suuremman ruokahalun omistava pienhevostamma Hiiden Pikku-Roosa, joka kävi heti ensitöikseen tarkistamassa, ettei karsinan ruokakuppiin ollut varmasti jäänyt edelliseltä asukilta kauranjyviä tai muita herkkuja. Kolmannen karsinan oli valloittanut estesuvusta tuleva Kettupihlaja, joka tuntui kotiutuvan ennätysajasta sen vetäessä jo hirsiä vasenta takastaan laiskasti lepuuttaen.
Päivän mittaan tammakolmikolle katsotaan vielä lopulliset karsinapaikat tai mietitään niiden mahdollista siirtoa pihattoon, jossa kolmikko pääsisi vähän vapaammin liikkumaan. Pierre oli vakuutellut niiden pärjäävän myös hieman vilpoisemmissa oloissa, sillä jokainen on tarhaillut varsinaisella kotitallillaan aktiivisesti päivittäin, eikä pienten tai edes hieman kovempien pakkasten ole annettu häiritä. Tulevina päivinä tammoja aletaan myös liikuttamaan rauhalliseen tahtiin, minkä aikana niille suunnitellaan yksilölliset liikutusohjelmat. Kunnon lumipeitteen myötä hankitreenit ovat ainakin varma juttu!
11. marraskuuta 2016 :: Estetamma tuli taloon
Marraskuussa 2016 päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös omaa silmää miellyttävä ulkonäkö oli ostotapahtuman toteutumisen näkökulmasta iso valttikortti. Yhteensä hevosia ostettiin kuusi, joiden lisäksi pari hevosta on vielä harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Kettulasta meille saapunut Kettupihlaja-tamma, joka saapui talliin paikkaamaan edesmenneen estetamman jättämää aukkoa. Kapasiteetikkaasta tammasta tulee varmasti oiva lisä hevoskatraaseen fiksun oloisen luonteensa myötä. Pihlajan toivotaan kotiutuvan tallille nopeasti, jotta sen kanssa päästään heti jatkamaan kasvattajan aloittamaa koulutusta.