Hetekka (03.01.2011 - 07.02.2019)
|
♕ Champion
♕ KTK-III (J-suunta 68 p.) ♕ VRKK Ammattiravuri ♕ Ennätys 1.21,1ake ♕ Voittosumma 126 950€ Arvokilpailumenestys: ♕ Finlandia-ajo 2015 - 2nd ♕ Kuningatarkilpa 2015 - 7th |
Kovis. Muuta ei Hetekasta juuri tarvitse sanoa halutessaan sanoa tamman luonteesta jotakin. Tämä neitokainen näyttää lemmenleikkejä ajatteleville orinkuvatuksilla kaapin paikan ensisilmäyksellä, eikä muutenkaan suostu lilliputtiheppojen komenneltavaksi. Poikatyttönä, tai tässä tapauksessa ilmeisesti oritammana tunnettu Hetekka kyllä osaa käyttäytyä ja myös käyttäytyy kaikkien etikettien mukaisesti niin kauan kuin vastapuolikin käyttäytyy - pottuilut tämä mitä todennäköisesti sukupuolikriisistä kärsivä tamma maksaa kyllä korkojen kera takaisin. Ei ehkä heti , mutta norsun muistilla ja lehmän hermoilla varustettu Hetekka ei takuuvarmasti unohda liian kovaa raipaniskua, heiniä varastelevaa hevosta tai muuta ärsytysreaktion laukaisevaa tekijää. Hiljainen kausi on vain kostotoimenpiteiden suunnittelua, joten rauhalliseen ajanjaksoon ei kannata tuudittautua, ellei ole varmasti täysin puhdas pulmunen.
Hetekka on pomminvarma hevonen - siis ihan kirjaimellisesti, useinhan näin sanotaan hevosesta vain kuvaannollisesti. Lumien tippuminen maneesin katolta, puun kaatuminen tai edes sotapoikien hieman pieleen kartoitettu kranaattiharjoitus ei saa tammaa luikkimaan häntä koipien välissä karkuun, vaan korkeintaan hieman säpsähtämään, tarvittaessa väistämään lähestyvää kohdetta ja kummastelemaan tätä maailman menoa. Koskaan aiemmin en ole voinut käsi sydämellä sanoa hevosen olevan sataprosenttisen varma tilanteesta riippumatta, mutta Hetekka ei koskaan, ei siis koskaan säiky mitään tai ketään. Ja pomminvarmalla hevosellahan on kiva tehdä ja koluta kaikki mahdolliset lajit, eiksje?
Vaikka Hetekka onkin "virallisesti" työpainotteinen, on suomenhevonen todistetusti moneen taipuva hevonen, joka taitaa hieman lajia kuin lajia. Luonteensa vuoksi tamma kuitenkin soveltuu parhaiten työajoon, joka on kohtalaisen yksinkertaista ja riittävän hidastempoista, mikä estää duracell-pupun syttymisen. Toisena hyvänä lajivaihtoehtona tulee ravit, sillä kuten mainittu, mistään hitaasta maan matosesta ei tämän tamman kohdalla ole kyse. Hetekka osaa erotella työajon ja ravit toisistaan, ja työhommissa tamma toimii varmalla asenteella alusta loppuun asti. Raviradalla puolestaan nähdään hevonen, joka juoksee mitään säästelemättä, kuin olisi kyse elämästä ja kuolemasta. Tamma ei ole mikään erityisen miellyttämishaluinen tapaus, vaan tämä tekee mitä pyydetään, ei piiruakaan enempää. Jos käsket tamman seisoa paikoillaan, se seisoo. Jos käsket tätä ravata, se ravaa. Mitään miellyttäviä yllätyksiä tai lisäyksiä Hetekalta on turha odottaa.
Eihän se ole suomenhevonen eikä mikään, joka ei olisi myös ratsukoulutusta saanut. Hetekka pistää vielä paremmaksi, ja työpainotteisuudesta huolimatta tällä startataan säännöllisen epäsäännöllisesti myös helppoja koulu- ja esteluokkia! Tai ei niinkään perus rataesteitä, mutta maastoesteistä neiti tykkää, ne kun eivät pikkuhipaisusta lentele mihin sattuu. Sopiva combo saadaan harrastamalla kenttäratsastusta harrastetasolla, sillä hevonen saa haluamiaan maastoesteitä, ja omistaja hevoselleen haluamaa kokemusta myös rataesteistä ja koulusta. Ratsulajeissa Hetekan into korvaa puuttuvat taidot, sillä yritteliäs tamma on innokas oppimaan kaikkea uutta. Kouluratsastuksessa tamma ei anna mitään ilmaiseksi, mutta ratsastaja voi olla syystäkin itseensä tyytyväinen saatuaan työhevosen kulkemaan nätissä laukassa ja vieläpä kaarevalla reitillä. Esteillä, riippumatta oliko kyse rata- tai maastoesteistä, Hetekalla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, vaan oli edessä kuinka hutera tai pelottava este, hyppää tamma sen yli. Tamma yrittäisi varmaan läpi harmaan kiven jos joku käskisi.
Tämä kurahirmu ei juurikaan hoitotoimenpiteistä välitä, vaan olisi enemmän kuin mielellään hieman takkuinen ja likainen. Pieni laittautuminen ei kuitenkaan aina ole pahitteeksi, mutta jatkuvat ja etenkin pitkät puunaushetket saavat tamman näkemään punaista ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Muuten Hetekka kyllä seisoo nätisti paikoillaan ja antaa putsata kaviot, korvan taustat ja jopa valkovälit, kunhan niiden jynssäämiseen ei käytetä tuhottoman paljon aikaa. Kun hevonen on putsattu, on se aika viedä tarhailemaan. Voit olla varma, että tamma etsii tarhan kuraisimman kohdan ja piehtaroi oikein antaumuksella heti irti päästyään. Hetekka ei ole nirso tarhaseurasta, ja tämän voikin tarhata kenen tahansa kanssa - jopa orin, jos se on aivan välttämätöntä. Tämä mimmi osaa kyllä pitää puolensa, mutta ei myöskään möykkyytä muita syyttä suotta.
Kuljetusautoon astellaan kiltisti pienten keskusteluhetkien jälkeen, sillä tamma mieluummin juoksisi määränpäähän kuin olisi vapaamatkustajana auton kyydissä. Siinähän saisi mukavat alkulämmöt kun päästelis parisataa kilometriä kisapaikalle. Autoon mentyään matkanteko sujuu kuitenkin kyyneliä vuodattamatta. Kisapaikalla Hetekka antaa kuulua itsestään ja saapumisestaan, eikä keneltäkään varmasti jää huomaamatta todennäköisesti mölyapinaa demonstroiva hevonen. Muuten tamma on kyllä nätisti; tämä seisoo paikoillaan eikä ryntäile kuin päätön kana, mitä nyt päästelee sulosointujaan kaikkien kuuluville. Suorituksen aikana on kuin tammalle olisi lyöty peltorit päähän - sen verran erilaista käytös on lämmittely- ja suoritusalueilla.
Hetekka on pomminvarma hevonen - siis ihan kirjaimellisesti, useinhan näin sanotaan hevosesta vain kuvaannollisesti. Lumien tippuminen maneesin katolta, puun kaatuminen tai edes sotapoikien hieman pieleen kartoitettu kranaattiharjoitus ei saa tammaa luikkimaan häntä koipien välissä karkuun, vaan korkeintaan hieman säpsähtämään, tarvittaessa väistämään lähestyvää kohdetta ja kummastelemaan tätä maailman menoa. Koskaan aiemmin en ole voinut käsi sydämellä sanoa hevosen olevan sataprosenttisen varma tilanteesta riippumatta, mutta Hetekka ei koskaan, ei siis koskaan säiky mitään tai ketään. Ja pomminvarmalla hevosellahan on kiva tehdä ja koluta kaikki mahdolliset lajit, eiksje?
Vaikka Hetekka onkin "virallisesti" työpainotteinen, on suomenhevonen todistetusti moneen taipuva hevonen, joka taitaa hieman lajia kuin lajia. Luonteensa vuoksi tamma kuitenkin soveltuu parhaiten työajoon, joka on kohtalaisen yksinkertaista ja riittävän hidastempoista, mikä estää duracell-pupun syttymisen. Toisena hyvänä lajivaihtoehtona tulee ravit, sillä kuten mainittu, mistään hitaasta maan matosesta ei tämän tamman kohdalla ole kyse. Hetekka osaa erotella työajon ja ravit toisistaan, ja työhommissa tamma toimii varmalla asenteella alusta loppuun asti. Raviradalla puolestaan nähdään hevonen, joka juoksee mitään säästelemättä, kuin olisi kyse elämästä ja kuolemasta. Tamma ei ole mikään erityisen miellyttämishaluinen tapaus, vaan tämä tekee mitä pyydetään, ei piiruakaan enempää. Jos käsket tamman seisoa paikoillaan, se seisoo. Jos käsket tätä ravata, se ravaa. Mitään miellyttäviä yllätyksiä tai lisäyksiä Hetekalta on turha odottaa.
Eihän se ole suomenhevonen eikä mikään, joka ei olisi myös ratsukoulutusta saanut. Hetekka pistää vielä paremmaksi, ja työpainotteisuudesta huolimatta tällä startataan säännöllisen epäsäännöllisesti myös helppoja koulu- ja esteluokkia! Tai ei niinkään perus rataesteitä, mutta maastoesteistä neiti tykkää, ne kun eivät pikkuhipaisusta lentele mihin sattuu. Sopiva combo saadaan harrastamalla kenttäratsastusta harrastetasolla, sillä hevonen saa haluamiaan maastoesteitä, ja omistaja hevoselleen haluamaa kokemusta myös rataesteistä ja koulusta. Ratsulajeissa Hetekan into korvaa puuttuvat taidot, sillä yritteliäs tamma on innokas oppimaan kaikkea uutta. Kouluratsastuksessa tamma ei anna mitään ilmaiseksi, mutta ratsastaja voi olla syystäkin itseensä tyytyväinen saatuaan työhevosen kulkemaan nätissä laukassa ja vieläpä kaarevalla reitillä. Esteillä, riippumatta oliko kyse rata- tai maastoesteistä, Hetekalla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, vaan oli edessä kuinka hutera tai pelottava este, hyppää tamma sen yli. Tamma yrittäisi varmaan läpi harmaan kiven jos joku käskisi.
Tämä kurahirmu ei juurikaan hoitotoimenpiteistä välitä, vaan olisi enemmän kuin mielellään hieman takkuinen ja likainen. Pieni laittautuminen ei kuitenkaan aina ole pahitteeksi, mutta jatkuvat ja etenkin pitkät puunaushetket saavat tamman näkemään punaista ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Muuten Hetekka kyllä seisoo nätisti paikoillaan ja antaa putsata kaviot, korvan taustat ja jopa valkovälit, kunhan niiden jynssäämiseen ei käytetä tuhottoman paljon aikaa. Kun hevonen on putsattu, on se aika viedä tarhailemaan. Voit olla varma, että tamma etsii tarhan kuraisimman kohdan ja piehtaroi oikein antaumuksella heti irti päästyään. Hetekka ei ole nirso tarhaseurasta, ja tämän voikin tarhata kenen tahansa kanssa - jopa orin, jos se on aivan välttämätöntä. Tämä mimmi osaa kyllä pitää puolensa, mutta ei myöskään möykkyytä muita syyttä suotta.
Kuljetusautoon astellaan kiltisti pienten keskusteluhetkien jälkeen, sillä tamma mieluummin juoksisi määränpäähän kuin olisi vapaamatkustajana auton kyydissä. Siinähän saisi mukavat alkulämmöt kun päästelis parisataa kilometriä kisapaikalle. Autoon mentyään matkanteko sujuu kuitenkin kyyneliä vuodattamatta. Kisapaikalla Hetekka antaa kuulua itsestään ja saapumisestaan, eikä keneltäkään varmasti jää huomaamatta todennäköisesti mölyapinaa demonstroiva hevonen. Muuten tamma on kyllä nätisti; tämä seisoo paikoillaan eikä ryntäile kuin päätön kana, mitä nyt päästelee sulosointujaan kaikkien kuuluville. Suorituksen aikana on kuin tammalle olisi lyöty peltorit päähän - sen verran erilaista käytös on lämmittely- ja suoritusalueilla.
i. Kähvelä sh, vprt, 164cm, evm |
ii. Killeri sh, prt, 165cm, evm |
iii. Kippu sh, prt, 167cm, evm | iie. Justiina sh, rt, 158cm, evm |
ie. Nurmele sh, vrt, 154cm, evm |
iei. Juteri sh, vrt, 157cm, evm |
iee. Nurmikka sh, rt, 152cm, evm | ||
e. Heteka sh, rt, 154cm, evm |
ei. Ronkeli sh, rt, 156cm, evm |
eii. Romppaine sh, vrt, 157cm, evm |
eie. Janikka sh, rt, 155cm, evm | ee. Hilima sh, vprt, 153cm, evm |
eei. Reikeli sh, vrt, 156cm, evm |
eee. Hilpakka sh, prt, 151cm, evm |
t. Hykson Helemi KAS (s. 25.06.2016) orista Hymyn Tähti
o. Pika-Ristikko (s. 01.05.2015) orista Pami-Jimi
t. Hahtuva (s. 26.10.2014) orista Mönsteri
t. Kadotettu Metsänkeiju (s. 19.06.2014) orista Murkula
o. Joopajoo K (s. 30.07.2013) orista Jäksteri
t. Ruska K (s. 02.07.2013) orista Fokker
o. Pärren Järeä (s. 13.10.2012) orista Jäksteri
o. Pika-Ristikko (s. 01.05.2015) orista Pami-Jimi
t. Hahtuva (s. 26.10.2014) orista Mönsteri
t. Kadotettu Metsänkeiju (s. 19.06.2014) orista Murkula
o. Joopajoo K (s. 30.07.2013) orista Jäksteri
t. Ruska K (s. 02.07.2013) orista Fokker
o. Pärren Järeä (s. 13.10.2012) orista Jäksteri
Kilpailukalenteri
Ravit (enn. 21,1ake | vs. 126 950ve | 83p.)
23.08.2015 VRER, Kuningatarlähtö III, 7/12 (28,3api / 0ve) 23.08.2015 VRER, Kuningatarlähtö II, 12/12 (23,5aly / 0ve) 22.08.2015 VRER, Kuningatarlähtö I, 3/12 (24,4ake / 6 000ve) 06.07.2015 Finlandia-ajo finaali, 1. ryhmäajo, 2/12 (1.21,4aly, 70 000ve, 30p.) 29.06.2015 Finlandia-ajo karsinta, 1. tasoitusajo, 2/16 (1.24,2ly, 3250ve, 12p.) 20.06.2015 VRKK, 5. tasoitusajo, hyl/4 (hyl, 0ve, 0p.) 27.05.2015 Villit, 2. tasoitusajo, 3/11 (1.23,1ly x, 900ve) 20.05.2015 VRER, 3. ryhmäajo, 2/12 (1.23,1ake, 3000ve) 20.05.2015 Villit, 1. ryhmäajo, hyl/10 (hll, 0ve) 18.05.2015 VRER, 2. ryhmäajo, 1/7 (1.22,3ake, 5000ve) 18.05.2015 Villit, 1. ryhmäajo, 3/10 (1.21,3aly xx, 1500ve) 17.05.2015 Villit, 5. tasoitusajo, 2/6 (1.22,5ke, 3000ve) 02.04.2015 Villit, 6. ryhmäajo, 6/8 (1.21,5ake, 0ve) 01.04.2015 Villit, 6. ryhmäajo, 1/8 (1.21,1ake, 3000ve) 29.03.2015 VRKK, 5. tasoitusajo, 4/4 (1.24,3ke, 900ve, 4p.) 28.03.2015 VRKK, 5. tasoitusajo, 2/4 (1.23,4ke, 2700ve, 8p.) 27.03.2015 VRKK, 5. tasoitusajo, 1/4 (1.22,2ke, 4500ve, 10p.) 23.03.2015 VRKK, 4. tasoitusajo, 1/7 (1.23,3ke x, 4500ve, 10p.) 22.03.2015 VRKK, 4. tasoitusajo, 2/7 (1.23,2ke x, 2700ve, 8p.) 21.03.2015 VRKK, 4. tasoitusajo, 5/7 (1.25,3ke, 0ve, 1p.) 27.02.2015 VRER, 5. ryhmäajo, 3/6 (1.24,5ake, 2600ve) 22.02.2015 Kyvyt esiin -finaali, 2. ryhmäajo, hyl/12 (hpl, 0ve) 19.02.2015 Kyvyt esiin -karsinta, 2. ryhmäajo, 1/12 (1.34,3aly, 2000ve) 24.01.2015 Kyvyt esiin -karsinta, 2. ryhmäajo, 9/11 (1.36,5aly, 0ve) 30.12.2014 VRER, 3. tasoitusajo, 6/14 (1.27,2ke, 700ve) 23.11.2014 Villit, 6. ryhmäajo, 1/7 (1.26,1ake, 1500ve) 22.11.2014 Villit, 6. ryhmäajo, 1/7 (1.24,3ake, 1500ve) 22.11.2014 VRER, 8. ryhmäajo, 5/10 (1.25,4ake, 400ve) 21.11.2014 Villit, 6. ryhmäajo, 4/7 (1.27,3ake x, 800ve) 15.11.2014 VRER, 8. ryhmäajo, 5/10 (1.25,4ake, 400ve) 14.11.2014 VRER, 3. tasoitusajo, 7/11 (1.28,6ke, 0ve) 26.10.2014 Kyvyt esiin -finaali, 2. ryhmäajo, 8/9 (1.33,4aly, 0ve) 06.10.2014 VRER, 7. ryhmäajo, 7/11 (1.27,0ake, 0ve) 20.09.2014 VRER, 9. ryhmäajo, 3/8 (1.26,6ake, 750ve) 10.09.2014 VRER, 9. ryhmäajo, 2/12 (1.27,1ake, 1500ve) 06.09.2014 VRER, 9. ryhmäajo, 6/12 (1.27,2ake, 200ve) 28.05.2014 VRER, 5. tasoitusajo, 2/12 (1.26,0aly x, 3000ve) 15.04.2014 VRER, 7. tasoitusajo, 12/16 (1.35,4ke, 0ve) 12.04.2014 VRER, 4. tasoitusajo, hyl/11 (hll, 0ve) 05.04.2014 VRER, 4. tasoitusajo, 3/8 (1.37,1ke, 600ve) 15.03.2014 VRER, 5. koelähtö, 1/8 (1.39,5ke, 50ve) Näyttelymenestys 07.07.2018 NJ Latokartano - LKV2, irtoSERT 17.03.2018 NJ Radical Trotters - LKV2, irtoSERT 22.09.2016 NJ Radical Trotters - LKV1, irtoSERT |
Työhevosajo (sijoituksia 35 kpl)
10.05.2014 (Kutsu), 3. kyntö, 2/20 09.05.2014 (Kutsu), 3. kyntö, 3/20 14.04.2014 (Kutsu), 5. veto, 3/31 13.04.2014 (Kutsu), 5. veto, 1/31 13.04.2014 (Kutsu), 5. parikyntö, 2/6 11.04.2014 (Kutsu), 5. veto, 5/31 10.04.2014 (Kutsu), 5. parikyntö, 2/6 09.04.2014 (Kutsu), 5. parikyntö, 1/6 03.04.2014 (Kutsu), 3. metsäajo, 1/22 17.02.2014 (Kutsu), 2. käyttöajo, 3/30 12.02.2014 (Kutsu), 2. käyttöajo, 3/20 11.02.2014 (Kutsu), 2. käyttöajo, 2/20 03.02.2014 (Kutsu), 4. veto, 5/37 02.02.2014 (Kutsu), 3. metsäajo, 2/37 01.01.2014 (Kutsu), 2. käyttöajo, 1/29 13.12.2013 (Kutsu), 7. käyntikoe, 1/22 (7.45,4 - 6p) 13.12.2013 (Kutsu), 2. käyttöajo, 2/40 05.10.2013 (Kutsu), 5. veto, 1/36 (344m.) 05.10.2013 (Kutsu), 3. metsäajo, 3/39 (48p.) 10.09.2013 (Kutsu), 2. käyttöajo, 1/35 (139p.) 09.09.2013 (Kutsu), 5. veto, 4/34 (317m.) 23.08.2013 (Kutsu), 6. juoksukoe, 5/33 (5p.) 23.08.2013 (Kutsu), 4. kyntö, 2/34 (91p.) 19.08.2013 (Kutsu), 4. kyntö, 1/34 (98p.) 17.07.2013 (Kutsu), 6. käyntikoe, 3/19 (6p.) 16.07.2013 (Kutsu), 5. juoksukoe, 4/17 (5p.) 16.07.2013 (Kutsu), 2. metsäajo, 4/27 (39p.) 15.07.2013 (Kutsu), 6. käyntikoe, 1/19 (6p.) 10.07.2013 (Kutsu), 2. käyttöajo, 3/21 (124p.) 09.07.2013 (Kutsu), 3. metsäajo, 1/21 (50p.) 09.07.2013 (Kutsu), 2. käyttöajo, 1/21 (141p.) 09.07.2013 (Kutsu), 1. kyntö, 3/18 (87p.) 08.07.2013 (Kutsu), 1. kyntö, 3/18 (86p.) 07.07.2013 (Kutsu), 1. kyntö, 2/18 (87p.) 05.07.2013 (Kutsu), 4. kyntö, 3/22 (89p.) 26.11.2013 TYH-cup (Kutsu), 5. veto, 5/58 (335m.) 26.07.2013 TYH-cup (Kutsu), 7. käyntikoe, 5/38 (6p.) KRJ kouluratsastus (sijoituksia 20 kpl) 14.08.2014 (Kutsu), 1. helppo D, 1/10 13.08.2014 (Kutsu), 1. helppo D, 2/10 24.06.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 3/30 20.06.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 5/30 18.06.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 3/30 26.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 1/29 25.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 4/29 25.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 5/29 22.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 2/29 22.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 4/40 21.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 6/40 20.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 5/40 19.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 6/40 14.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 5/30 14.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 4/30 13.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 1/30 12.05.2014 (Kutsu), 2. helppo C, 1/30 11.05.2014 (Kutsu), 2. helppo C, 3/30 11.05.2014 (Kutsu), 1. helppo C, 5/30 10.05.2014 (Kutsu), 2. helppo C, 2/30 |
29. maaliskuuta 2014 :: Sotaharjoitus Häiriköissä
Lauantai 29. maaliskuuta 2014, kello 0:10
Puolenyön jälkeen kävimme yhdessä parini kanssa ratsain tutkimassa päämajan ympäristöä. Hetekka lähti kiinnostuneena yölliselle ratsastusretkelle. Molemmat ratsut taisivat aistia hieman jännittyneen ilmapiirin, ja pysyivät hämmästykseksemme hiirenhiljaa. Maastoa läpikäydessämme kuulimme kauempaa kantautuvaa ääntä ja laskeuduimme nopeasti satulasta. Maastouduimme ryteikköön ja jäimme seuraamaan tilannetta. Vastapuolen tarkkailijat eivät kuitenkaan lähestyneet leiriämme, vaan ilmeisesti palasivat takaisin omaan leiriinsä. Emme lähteneet hevosten kanssa vastustajien perään, vaan palasimme tukikohtaan ja varoitimme seuraavaa paria mahdollisista vastustajista lähiympäristössä. Sinä yönä vartiota piti yllä yhteensä neljä henkilöä, ettemme jäisi mahdollisessa yllätyshyökkäyksessä jalkoihin. Hyökkäystä ei kuitenkaan tullut, vaan sain nukkua rauhassa aamuun asti.
Lauantai 29. maaliskuuta 2014, kello 19:33
Hyökkäyspäivä alkoi hieman synkissä merkeissä tummien pilvien peittäessä taivaanrannan. Pilvet kuitenkin väistyivät aamun aikana, ja pysyimme kuivana. Syötyämme aamupalan, aloimme valmistella hyökkäystä. Yksi joukkuelaisemme jäi tukikohtamme liepeille väijymään mahdollisia vihollisia, me loput lähdimme valloittamaan vastustajan linnoitusta. Toteutimme torstaina suunnitellun hyökkäyssuunnitelman: muutama henkilö kiertäisi vastustajan selän taakse ja loput tulisivat edestäpäin; näin saisimme vihollisen kahden tulen väliin. Itse olin yksi selän taakse kiertäjistä ja satuloinkin Hetekan nopeasti lähtövalmiiksi. Lunta ei ollut nimeksikään asti, joten rusehtava hevonen sulautui hyvin metsämaisemaan. Värikuula-ase selässäni keikkuen kuljimme tamman kanssa ripeästi oikealta koukaten. Sukelsimme tamman kanssa pikaisesti kuivaan, kohtalaisen syvään metsäojaan kuullessamme ryteikön rasahduksia edestäpäin. Laskeuduin satulasta ja talutin tammaa ojaa pitkin. Kuikuilin ojanreunan yli, ja näin kauempana olevien vastustajien suuntaavan suoraa kohti tukikohtaamme. En hyökännyt kuitenkaan yksinään, sillä yksin minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta koko vihollisjoukkuetta vastaan. Onnekseni myöskään viholliset eivät huomanneet ja näin ollen hyökänneet kimppuuni. Kiipesimme pian ylös ojasta ja aloimme tamman kanssa kaartaa tiukemmin vastustajien niskaan.
Pian alkoi kuulua värikuula-aseiden ammuntaa ja ryminää: vastustajajoukko oli ilmeisesti kohdannut oman joukkomme. Lisäsimme Hetekan kanssa vauhtia, jotta ehtisimme apuun. En kuitenkaan ollut huomannut metsässä vaanivaa vihollista, joka avasi tulen meitä kohden. Ehdin juuri ja juuri heittäytyä selälleen hevoseni selässä, mutta tasapainoni järkkyi Hetekan väistäessä rajusti edessä olevaa puuta ja lensin maahan. Hetekka pysähtyi hieman kauemmas odottamaan, kun itse lähdin hiipimään vaanijaa kohden. Meidät yllättänyt vihollinen ei ilmeisesti ollut huomannut lentämistäni, vaan tämä suuntasi suoraa hevoseni perään. Sain siis eliminoitua hänet helposti piilotellessani ensin kanervikossa ja ammuttuani hänet kohdallani. Juoksin Hetekan luokse, joka polkaisi itsensä nopeasti liikkeelle hypättyäni tämän selkään. Muu joukkomme oli saanut aikaiseksi asemasodan vastustajien kanssa. Vasemmalta puolelta kiertämään yrittäneet ratsukot olivat törmänneet suoraa vihollisjoukkoon, ja heidät oli pelattu helposti pois pelistä. Kohdattuaan loppujoukkomme vastustajajoukko oli pakotettu hajaantumaan toistensa näköpiirin ulottumattomiin. Muutama vihollinen onnistui luikkimaan karkuun, ja myös oma joukkomme oli kokenut muutaman menetyksen. Tukikohtamme oli pysynyt koskemattomana väijyjämme ansiosta, joka oli estänyt yhden vastustajan hyökkäysyrityksen. Haravoimme loppujoukolla lähialuetta, ja aina sattumalta eteemme sattui vihollisia. Viimeistä vastustajaa vastaan meitä oli enää kaksi ratsukkoa. Hetekka kulki reippaasti toisen hevosen perässä. Viimeisen vastustajan saimme napattua helposti, sillä tämän hevonen oli ihmeissään omien hevoskavereidensa häivyttyä paikalta, eikä antanut ratsastajansa ottaa itseään kiinni. Vastustaja jäi kiikkiin, mutta taisto oli ollut tiukka. Päivä oli mukava päättää rentoutumalla saunassa ja syömällä hyvin. Ennen sitä sain kuitenkin harjata kuraisen tammani parempaan kuntoon ja tarjota tälle iltaruoat. Seuraavana päivänä vain olimme ja kävimme läpi viime päivien tapahtumat.
28. maaliskuuta 2014 :: Sotaharjoitus Häiriköissä
Perjantai 28. maaliskuuta 2014, kello 1:03
Vettä satoi kuin saavista kaatamalla juuri sopivasti omalla tulenvahtivuorollani, eikä torstain aurinkoisesta ja selkeästä kelistä ei ollut tietoakaan. Jouduin kohentamaan tulta yhtä mittaa, ettei vesisade olisi sammuttanut sitä. Märkiä puita olisi ollut ikävä alkaa sytyttämään. Kävin välillä kuljeksimassa leirin läheisyydessä tutustumassa ympäristöön sekä mahdollisten tarkkailijoiden tai soluttautujien varalta. Mitään ei kuitenkaan näkynyt useasta tutkimuskierroksesta huolimatta - vastajoukkuekin taisi olla meidän kanssa yhtä mieltä siitä, ettei niin märällä kelillä olisi kannattanut lähteä ryteikköön rämpimään. Hevoset seisoivat lunkisti rinta rinnan katoksien suojissa, eikä oritkaan olleet järjestäneet omassa tarhassaan mitään kohtausta. Vahtivuoroni sujui rauhallisissa merkeissä, mutta tuntui kuitenkin mukavalta kömpiä telttaan ja kääriytyä viltteihin joukkuetoverin tullessa ottamaan vastuun tulesta ja hevosesta.
Perjantai 28. maaliskuuta 2014, kello 17:59
Seuraava päivä valkeni - tai joka oli jo oikeastaan minun osaltani alkanut viimeöisen vahtivuoron osalta - kirkkaana. Herättyäni aamupala oli jo valmiina, ja pääsin heti tankkaamaan evästä. Perjantaipäivä meni hevosia hoitaen ja ympäristöä koluten ja tarkkaillen. Kaksi henkilöä joukkueestamme lähtivät keräämään tietoa tulevasta hyökkäyksestä, itse jäin loppujoukon kanssa puolustamaan tukikohtaa. Jaoin tukikohdan keskellä oleville hevosille heinät puolenpäivän aikaan parini käydessä ruokkimassa oritarhan asukit samaan aikaan. Iltapäivällä pidin jälleen tulta yllä, tällä kertaa riesanani ei ollut vesisadetta. Maasto oli kuitenkin yhä märkää ja kuraista viimeöisen sateen jäljiltä, aivan kuin olisi ollut syksy. Tarhassa oleva Hetekka käyskenteli rauhallisesti käyden välillä nappaamassa heinäkasasta muutaman korren suuhunsa. Tamma oli sopeutunut metsäelämään nopeasti, eikä kummastellut yhtään vallitsevaa tilannetta.
27. maaliskuuta 2014 :: Sotaharjoitus Häiriköissä
Torstai 27. maaliskuuta 2014, kello 8:23
Aurinko paistoi täydeltä terältä, ensimmäinen ja myös viimeiseksi jäänyt tauko oli pidetty. Suuntasimme joukkueemme kanssa meille määrätylle tukikohta-alueelle metsän siimekseen, jossa asuisimme seuraavat pari päivää. Edeltävänä iltana olimme jakaantuneet kahdeksi joukkueeksi, ja tänään näimme toisen joukkueen viimeistä kertaa ystävällisissä merkeissä. Tästä eteenpäin vastassa oli vihollisia, joilla oli tismalleen sama tavoite kuin meillä: tuhota vastajoukkue ja valloittaa näiden tukikohta. Kuljimme johtajamme johdolla tukikohdalle, ja mitä lähemmäs tätä aluetta pääsimme, sitä tarkemmin peitimme jälkemme ja pyrimme välttämään lumessa kulkemista, mistä olisi jäänyt liian selvät jäljet vastustajalle. Pidimme Hetekan kanssa perää, ja tamma kulki kiltisti jonon jatkeena, ihme kyllä hiljaa. Yleensä tamma antoi kuulua itsestään uusien hevosten läsnä ollessa, mutta nyt ratsuni tuntui tietävän olevan tosi kyseessä, eikä vihulaisille kannattaisi antaa etulyöntiasemaa paljastamalla tukikohtamme sijainti.
Torstai 27. maaliskuuta 2014, kello 14:15
Saavuttuamme tukikohtaan aloimme purkaa tavaroitamme. Leiriydyimme tiheään havupuurykelmään, johon ei meidän onneksemme nähnyt ulkopuolelta kunnolla - olimme siis hyvissä asemissa. Laskimme hevoset irti: tammat ja ruunat leirimme keskipisteessä olevaan ja orit hieman kauempana sijaitsevaan aitaukseen. Hetekka nuuski jokaisen tarhakaverinsa tarkoin läpi siirtyen pian heinien kimppuun. Hoidettuamme hevoset pystytimme teltat hevosenkengän muotoon osittain ylle kaartuvien havuoksien alle, pois ulkopuolisten näköpiiristä. Osa alkoi valmistella päivän ateriaa muiden viimeistellessä leiriä kuskaamalla tavarat niille tarkoitettuihin paikkoihin. Aterian äärellä suunnittelimme hyökkäys- ja puolustussuunnitelmaa lauantaille. Sovimme myös tulenvahtivuorot, joista itselleni osui torstai yö ja perjantai iltapäivä.
10. joulukuuta 2013 :: Kantakirjatilaisuus
VSR myönsi joulun kunniaksi suomenhevosille erikoisluvan osallistua kantakirjaustilaisuuksiin, vaikkei hevonen omaisi näyttelytuloksia tai kantakirjattuja vanhempia. Ilmoitin Hetekan muutaman muun tamman lisäksi ylimääräiseen erikoistilaisuuteen. Hetekka ilmoitettiin juoksijasuunnalle, sillä vaikka tämä toimiikin pääsääntöisesti työkäytössä, on tämä rakenteensa puolesta pikemminkin ravuri. Tamma oli kantakirjaustilaisuuden aikana nätisti, eikä aiheuttanut ongelmia muuten kuin antamalla kuulua itsestään ja saapumisestaan. Kukaan ei varmasti jättänyt tamman läsnäoloa huomiotta. Hetekka kantakirjattiin lopulta kolmannelle palkinnolla (KTK-III) pistemäärällä 68 (18 + 17 + 16 + 17), eli kakkospalkinto ei ollut kaukana. Hetekka sai lisäksi sanallisen arvion: "- Hyvä juoksijaleima, saisi olla hieman tammamaisempi, nuorehkon oloinen, lyhyt kaula, lyhyehkö lautanen". Nyt se on ihan kirjallisesti sanottu, ettei meidän poikatyttö ole rakenteeltakaan se neitimäisin olento. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen palkintoon - ja kuka tietää, jos joskus kokeilisimme käydä korottamassa palkintoa.
10. joulukuuta 2013 :: Match Show'ssa
Lähdimme heti aamusta kohti Maanan Suomenhevosia, jossa järjestettiin suomenhevosille avoin match show -tapahtuma. Hetekka oli yksi autoon lastatuista hevosista, ja saimme jälleen hetken aikaa suostutella tammaa nousemaan ramppia pitkin kuljetuskoppiin. Onneksemme tamma ei tänään jaksanut kauaa vängätä vastaan, vaan pääsimme melko pikaisesti liikkeelle. Näyttelyalueelle saavuttuamme Hetekka kailotti oikein kuuluvasti saapumisestaan ihmisten päiden kääntyessä äänen suuntaan. Rauhoittelin hieman häpeissäni energistä tammaani ja kuljetin tämän kuljetusauton taakse hieman suojaan muulta maailmalta. Saatuaan vielä puoliksi täynnä olevan heinäverkon eteensä, ei Hetekkaa enää kiinnostanut muu ympärillä pyörivä elämä. Ehdin valmistella tammaa hyvän tovin, sillä tämä oli ilmoitettu vasta luokkaan numero kolme. Ennen tätä jouduin kuitenkin esittämään muutaman hevosen kahdessa ensimmäisessä luokassa, joten luppoaikaa ei kuitenkaan jäänyt juuri yhtään. Luokkien jälkeen pidettiin onneksi noin kymmenen minuutin paussit, joten ehdin itse käydä kuljetusautolla hakemassa uuden hevosen esitettäväksi. Luokkiin otettiin 12 osallistujaa, jotka puolestaan esitettäisiin pareittain tuomareille. Hetekka oli meidän ensimmäinen hevonen kolmannessa luokassa, ja tammaa ennen oli kaksi muuta paria, joten saimme hetken aikaa seisoskella arviointialueen reunalla. Pian tuli kuitenkin meidän vuoromme ja astuimme kehään yhdessä sabinan esittämän Sahrakaisen kanssa.
Talutimme aluksi hevosia molempiin suuntiin käynnissä sekä ravissa, minkä jälkeen asettelimme hevoset arvioitavaksi. Hetekka pullisteli hieman toisen hevosen seisoessa vieressä, mutta pysyi kuitenkin nätisti paikoillaan. Tuomarit kehuivat erityisesti tamman ilmavia ja lennokkaita askeleita molemmissa askellajeissa, mutta myös hevoseni rakenne miellytti heitä sen verran paljon, että Hetekka palkittiin tästä parista punaisella nauhalla. Kiitin tuomareita ja talutin tamman kentän reunalla odottavalle avustajalleni, ja otin seuraavan Ilokon esitettäväkseni. Kun viimeinenkin pari oli esitetty, talutin molemmat punaisen nauhan saaneet tammat, Hetekan ja Ilokon, kentälle. Lopuksi tuomarit arvioisivat koko luokan parhaat hevoset. Olin ällikällä lyöty tuomarin ilmoittaessa tammojeni saavan kaksoisvoiton: Hetekka palkittiin PUN1:nä ja Ilokko PUN2:na. Hetekka ei kuitenkaan näyttänyt olevan yllättynyt voitostaan, vaan pärskähteli tyytyväisenä palkinnoksi saamiinsa herkkuihin. Hetekan parina toiminut Sahrakainen palkittiin puolestaan sinisten ykkösenä. Hetekka joutui odottamaan vielä kahden luokan verran päästäkseen BIS-kehään tultuaan oman luokkansa parhaaksi. Itselläni ei kuitenkaan ollut tekemisen puute, sillä neljä hevosta oli vielä esittämättä. Lopulta oli BIS-kehän vuoro, jossa laitettaisiin järjestykseen jokaisen luokan ensimmäiset hevoset. Tuomarit eivät joutuneet kauaa miettimään, sillä he olivat nähneet hevoset jo useamman kerran päivän aikana. Fiktion hevoset ottivat tässä kehässä kaksoisvoiton, mutta Hetekka tuli hyvänä kolmantena ja hevoseni Murkula oli puolestaan neljäs. Palkinnot saatuamme lähdimme valmistelemaan hevosia kotimatkaa varten, ja tällä kertaa Hetekka kiipesi autoon kiltisti heinäverkon perässä.
Lauantai 29. maaliskuuta 2014, kello 0:10
Puolenyön jälkeen kävimme yhdessä parini kanssa ratsain tutkimassa päämajan ympäristöä. Hetekka lähti kiinnostuneena yölliselle ratsastusretkelle. Molemmat ratsut taisivat aistia hieman jännittyneen ilmapiirin, ja pysyivät hämmästykseksemme hiirenhiljaa. Maastoa läpikäydessämme kuulimme kauempaa kantautuvaa ääntä ja laskeuduimme nopeasti satulasta. Maastouduimme ryteikköön ja jäimme seuraamaan tilannetta. Vastapuolen tarkkailijat eivät kuitenkaan lähestyneet leiriämme, vaan ilmeisesti palasivat takaisin omaan leiriinsä. Emme lähteneet hevosten kanssa vastustajien perään, vaan palasimme tukikohtaan ja varoitimme seuraavaa paria mahdollisista vastustajista lähiympäristössä. Sinä yönä vartiota piti yllä yhteensä neljä henkilöä, ettemme jäisi mahdollisessa yllätyshyökkäyksessä jalkoihin. Hyökkäystä ei kuitenkaan tullut, vaan sain nukkua rauhassa aamuun asti.
Lauantai 29. maaliskuuta 2014, kello 19:33
Hyökkäyspäivä alkoi hieman synkissä merkeissä tummien pilvien peittäessä taivaanrannan. Pilvet kuitenkin väistyivät aamun aikana, ja pysyimme kuivana. Syötyämme aamupalan, aloimme valmistella hyökkäystä. Yksi joukkuelaisemme jäi tukikohtamme liepeille väijymään mahdollisia vihollisia, me loput lähdimme valloittamaan vastustajan linnoitusta. Toteutimme torstaina suunnitellun hyökkäyssuunnitelman: muutama henkilö kiertäisi vastustajan selän taakse ja loput tulisivat edestäpäin; näin saisimme vihollisen kahden tulen väliin. Itse olin yksi selän taakse kiertäjistä ja satuloinkin Hetekan nopeasti lähtövalmiiksi. Lunta ei ollut nimeksikään asti, joten rusehtava hevonen sulautui hyvin metsämaisemaan. Värikuula-ase selässäni keikkuen kuljimme tamman kanssa ripeästi oikealta koukaten. Sukelsimme tamman kanssa pikaisesti kuivaan, kohtalaisen syvään metsäojaan kuullessamme ryteikön rasahduksia edestäpäin. Laskeuduin satulasta ja talutin tammaa ojaa pitkin. Kuikuilin ojanreunan yli, ja näin kauempana olevien vastustajien suuntaavan suoraa kohti tukikohtaamme. En hyökännyt kuitenkaan yksinään, sillä yksin minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta koko vihollisjoukkuetta vastaan. Onnekseni myöskään viholliset eivät huomanneet ja näin ollen hyökänneet kimppuuni. Kiipesimme pian ylös ojasta ja aloimme tamman kanssa kaartaa tiukemmin vastustajien niskaan.
Pian alkoi kuulua värikuula-aseiden ammuntaa ja ryminää: vastustajajoukko oli ilmeisesti kohdannut oman joukkomme. Lisäsimme Hetekan kanssa vauhtia, jotta ehtisimme apuun. En kuitenkaan ollut huomannut metsässä vaanivaa vihollista, joka avasi tulen meitä kohden. Ehdin juuri ja juuri heittäytyä selälleen hevoseni selässä, mutta tasapainoni järkkyi Hetekan väistäessä rajusti edessä olevaa puuta ja lensin maahan. Hetekka pysähtyi hieman kauemmas odottamaan, kun itse lähdin hiipimään vaanijaa kohden. Meidät yllättänyt vihollinen ei ilmeisesti ollut huomannut lentämistäni, vaan tämä suuntasi suoraa hevoseni perään. Sain siis eliminoitua hänet helposti piilotellessani ensin kanervikossa ja ammuttuani hänet kohdallani. Juoksin Hetekan luokse, joka polkaisi itsensä nopeasti liikkeelle hypättyäni tämän selkään. Muu joukkomme oli saanut aikaiseksi asemasodan vastustajien kanssa. Vasemmalta puolelta kiertämään yrittäneet ratsukot olivat törmänneet suoraa vihollisjoukkoon, ja heidät oli pelattu helposti pois pelistä. Kohdattuaan loppujoukkomme vastustajajoukko oli pakotettu hajaantumaan toistensa näköpiirin ulottumattomiin. Muutama vihollinen onnistui luikkimaan karkuun, ja myös oma joukkomme oli kokenut muutaman menetyksen. Tukikohtamme oli pysynyt koskemattomana väijyjämme ansiosta, joka oli estänyt yhden vastustajan hyökkäysyrityksen. Haravoimme loppujoukolla lähialuetta, ja aina sattumalta eteemme sattui vihollisia. Viimeistä vastustajaa vastaan meitä oli enää kaksi ratsukkoa. Hetekka kulki reippaasti toisen hevosen perässä. Viimeisen vastustajan saimme napattua helposti, sillä tämän hevonen oli ihmeissään omien hevoskavereidensa häivyttyä paikalta, eikä antanut ratsastajansa ottaa itseään kiinni. Vastustaja jäi kiikkiin, mutta taisto oli ollut tiukka. Päivä oli mukava päättää rentoutumalla saunassa ja syömällä hyvin. Ennen sitä sain kuitenkin harjata kuraisen tammani parempaan kuntoon ja tarjota tälle iltaruoat. Seuraavana päivänä vain olimme ja kävimme läpi viime päivien tapahtumat.
28. maaliskuuta 2014 :: Sotaharjoitus Häiriköissä
Perjantai 28. maaliskuuta 2014, kello 1:03
Vettä satoi kuin saavista kaatamalla juuri sopivasti omalla tulenvahtivuorollani, eikä torstain aurinkoisesta ja selkeästä kelistä ei ollut tietoakaan. Jouduin kohentamaan tulta yhtä mittaa, ettei vesisade olisi sammuttanut sitä. Märkiä puita olisi ollut ikävä alkaa sytyttämään. Kävin välillä kuljeksimassa leirin läheisyydessä tutustumassa ympäristöön sekä mahdollisten tarkkailijoiden tai soluttautujien varalta. Mitään ei kuitenkaan näkynyt useasta tutkimuskierroksesta huolimatta - vastajoukkuekin taisi olla meidän kanssa yhtä mieltä siitä, ettei niin märällä kelillä olisi kannattanut lähteä ryteikköön rämpimään. Hevoset seisoivat lunkisti rinta rinnan katoksien suojissa, eikä oritkaan olleet järjestäneet omassa tarhassaan mitään kohtausta. Vahtivuoroni sujui rauhallisissa merkeissä, mutta tuntui kuitenkin mukavalta kömpiä telttaan ja kääriytyä viltteihin joukkuetoverin tullessa ottamaan vastuun tulesta ja hevosesta.
Perjantai 28. maaliskuuta 2014, kello 17:59
Seuraava päivä valkeni - tai joka oli jo oikeastaan minun osaltani alkanut viimeöisen vahtivuoron osalta - kirkkaana. Herättyäni aamupala oli jo valmiina, ja pääsin heti tankkaamaan evästä. Perjantaipäivä meni hevosia hoitaen ja ympäristöä koluten ja tarkkaillen. Kaksi henkilöä joukkueestamme lähtivät keräämään tietoa tulevasta hyökkäyksestä, itse jäin loppujoukon kanssa puolustamaan tukikohtaa. Jaoin tukikohdan keskellä oleville hevosille heinät puolenpäivän aikaan parini käydessä ruokkimassa oritarhan asukit samaan aikaan. Iltapäivällä pidin jälleen tulta yllä, tällä kertaa riesanani ei ollut vesisadetta. Maasto oli kuitenkin yhä märkää ja kuraista viimeöisen sateen jäljiltä, aivan kuin olisi ollut syksy. Tarhassa oleva Hetekka käyskenteli rauhallisesti käyden välillä nappaamassa heinäkasasta muutaman korren suuhunsa. Tamma oli sopeutunut metsäelämään nopeasti, eikä kummastellut yhtään vallitsevaa tilannetta.
27. maaliskuuta 2014 :: Sotaharjoitus Häiriköissä
Torstai 27. maaliskuuta 2014, kello 8:23
Aurinko paistoi täydeltä terältä, ensimmäinen ja myös viimeiseksi jäänyt tauko oli pidetty. Suuntasimme joukkueemme kanssa meille määrätylle tukikohta-alueelle metsän siimekseen, jossa asuisimme seuraavat pari päivää. Edeltävänä iltana olimme jakaantuneet kahdeksi joukkueeksi, ja tänään näimme toisen joukkueen viimeistä kertaa ystävällisissä merkeissä. Tästä eteenpäin vastassa oli vihollisia, joilla oli tismalleen sama tavoite kuin meillä: tuhota vastajoukkue ja valloittaa näiden tukikohta. Kuljimme johtajamme johdolla tukikohdalle, ja mitä lähemmäs tätä aluetta pääsimme, sitä tarkemmin peitimme jälkemme ja pyrimme välttämään lumessa kulkemista, mistä olisi jäänyt liian selvät jäljet vastustajalle. Pidimme Hetekan kanssa perää, ja tamma kulki kiltisti jonon jatkeena, ihme kyllä hiljaa. Yleensä tamma antoi kuulua itsestään uusien hevosten läsnä ollessa, mutta nyt ratsuni tuntui tietävän olevan tosi kyseessä, eikä vihulaisille kannattaisi antaa etulyöntiasemaa paljastamalla tukikohtamme sijainti.
Torstai 27. maaliskuuta 2014, kello 14:15
Saavuttuamme tukikohtaan aloimme purkaa tavaroitamme. Leiriydyimme tiheään havupuurykelmään, johon ei meidän onneksemme nähnyt ulkopuolelta kunnolla - olimme siis hyvissä asemissa. Laskimme hevoset irti: tammat ja ruunat leirimme keskipisteessä olevaan ja orit hieman kauempana sijaitsevaan aitaukseen. Hetekka nuuski jokaisen tarhakaverinsa tarkoin läpi siirtyen pian heinien kimppuun. Hoidettuamme hevoset pystytimme teltat hevosenkengän muotoon osittain ylle kaartuvien havuoksien alle, pois ulkopuolisten näköpiiristä. Osa alkoi valmistella päivän ateriaa muiden viimeistellessä leiriä kuskaamalla tavarat niille tarkoitettuihin paikkoihin. Aterian äärellä suunnittelimme hyökkäys- ja puolustussuunnitelmaa lauantaille. Sovimme myös tulenvahtivuorot, joista itselleni osui torstai yö ja perjantai iltapäivä.
10. joulukuuta 2013 :: Kantakirjatilaisuus
VSR myönsi joulun kunniaksi suomenhevosille erikoisluvan osallistua kantakirjaustilaisuuksiin, vaikkei hevonen omaisi näyttelytuloksia tai kantakirjattuja vanhempia. Ilmoitin Hetekan muutaman muun tamman lisäksi ylimääräiseen erikoistilaisuuteen. Hetekka ilmoitettiin juoksijasuunnalle, sillä vaikka tämä toimiikin pääsääntöisesti työkäytössä, on tämä rakenteensa puolesta pikemminkin ravuri. Tamma oli kantakirjaustilaisuuden aikana nätisti, eikä aiheuttanut ongelmia muuten kuin antamalla kuulua itsestään ja saapumisestaan. Kukaan ei varmasti jättänyt tamman läsnäoloa huomiotta. Hetekka kantakirjattiin lopulta kolmannelle palkinnolla (KTK-III) pistemäärällä 68 (18 + 17 + 16 + 17), eli kakkospalkinto ei ollut kaukana. Hetekka sai lisäksi sanallisen arvion: "- Hyvä juoksijaleima, saisi olla hieman tammamaisempi, nuorehkon oloinen, lyhyt kaula, lyhyehkö lautanen". Nyt se on ihan kirjallisesti sanottu, ettei meidän poikatyttö ole rakenteeltakaan se neitimäisin olento. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen palkintoon - ja kuka tietää, jos joskus kokeilisimme käydä korottamassa palkintoa.
10. joulukuuta 2013 :: Match Show'ssa
Lähdimme heti aamusta kohti Maanan Suomenhevosia, jossa järjestettiin suomenhevosille avoin match show -tapahtuma. Hetekka oli yksi autoon lastatuista hevosista, ja saimme jälleen hetken aikaa suostutella tammaa nousemaan ramppia pitkin kuljetuskoppiin. Onneksemme tamma ei tänään jaksanut kauaa vängätä vastaan, vaan pääsimme melko pikaisesti liikkeelle. Näyttelyalueelle saavuttuamme Hetekka kailotti oikein kuuluvasti saapumisestaan ihmisten päiden kääntyessä äänen suuntaan. Rauhoittelin hieman häpeissäni energistä tammaani ja kuljetin tämän kuljetusauton taakse hieman suojaan muulta maailmalta. Saatuaan vielä puoliksi täynnä olevan heinäverkon eteensä, ei Hetekkaa enää kiinnostanut muu ympärillä pyörivä elämä. Ehdin valmistella tammaa hyvän tovin, sillä tämä oli ilmoitettu vasta luokkaan numero kolme. Ennen tätä jouduin kuitenkin esittämään muutaman hevosen kahdessa ensimmäisessä luokassa, joten luppoaikaa ei kuitenkaan jäänyt juuri yhtään. Luokkien jälkeen pidettiin onneksi noin kymmenen minuutin paussit, joten ehdin itse käydä kuljetusautolla hakemassa uuden hevosen esitettäväksi. Luokkiin otettiin 12 osallistujaa, jotka puolestaan esitettäisiin pareittain tuomareille. Hetekka oli meidän ensimmäinen hevonen kolmannessa luokassa, ja tammaa ennen oli kaksi muuta paria, joten saimme hetken aikaa seisoskella arviointialueen reunalla. Pian tuli kuitenkin meidän vuoromme ja astuimme kehään yhdessä sabinan esittämän Sahrakaisen kanssa.
Talutimme aluksi hevosia molempiin suuntiin käynnissä sekä ravissa, minkä jälkeen asettelimme hevoset arvioitavaksi. Hetekka pullisteli hieman toisen hevosen seisoessa vieressä, mutta pysyi kuitenkin nätisti paikoillaan. Tuomarit kehuivat erityisesti tamman ilmavia ja lennokkaita askeleita molemmissa askellajeissa, mutta myös hevoseni rakenne miellytti heitä sen verran paljon, että Hetekka palkittiin tästä parista punaisella nauhalla. Kiitin tuomareita ja talutin tamman kentän reunalla odottavalle avustajalleni, ja otin seuraavan Ilokon esitettäväkseni. Kun viimeinenkin pari oli esitetty, talutin molemmat punaisen nauhan saaneet tammat, Hetekan ja Ilokon, kentälle. Lopuksi tuomarit arvioisivat koko luokan parhaat hevoset. Olin ällikällä lyöty tuomarin ilmoittaessa tammojeni saavan kaksoisvoiton: Hetekka palkittiin PUN1:nä ja Ilokko PUN2:na. Hetekka ei kuitenkaan näyttänyt olevan yllättynyt voitostaan, vaan pärskähteli tyytyväisenä palkinnoksi saamiinsa herkkuihin. Hetekan parina toiminut Sahrakainen palkittiin puolestaan sinisten ykkösenä. Hetekka joutui odottamaan vielä kahden luokan verran päästäkseen BIS-kehään tultuaan oman luokkansa parhaaksi. Itselläni ei kuitenkaan ollut tekemisen puute, sillä neljä hevosta oli vielä esittämättä. Lopulta oli BIS-kehän vuoro, jossa laitettaisiin järjestykseen jokaisen luokan ensimmäiset hevoset. Tuomarit eivät joutuneet kauaa miettimään, sillä he olivat nähneet hevoset jo useamman kerran päivän aikana. Fiktion hevoset ottivat tässä kehässä kaksoisvoiton, mutta Hetekka tuli hyvänä kolmantena ja hevoseni Murkula oli puolestaan neljäs. Palkinnot saatuamme lähdimme valmistelemaan hevosia kotimatkaa varten, ja tällä kertaa Hetekka kiipesi autoon kiltisti heinäverkon perässä.