Villahaan Helmitinami (01.11.2016 - 26.01.2019)
|
KTK-III (R-suunta 62 p.)
|
2016 marraskuussa päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös hurmaava ulkonäkö oli myynnin valttikortti. Yhteensä hevosia hankittiin kuusi, joiden lisäksi pari tuontihevosta on harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Villahaasta meille saapuneet Helmitinami sekä Vanimo. Helmitinami on helppojen tasojen kouluhevoseksi jalostettu hevonen, kun taas Vanimo taitaa paremmin useammat eri lajit. Tinamissa huomioni kiinnitti sen sukutaulusta löytyvä entinen tuontitammani Veskariina, joka oli hienoa saada uudestaan näkymään tallissani toisen hevosen myötä.
Villahaan Helmitinami on ulkonäöllisesti sellainen suomenhevonen josta pidän; liinahtavat jouhet, kaunis ja melko vaalea raudikko väritys sekä iso valkoinen päämerkki. Myös luonteeltaan tämä neiti taitaa käytöstapojen salat, eikä se aiheuta harmaita hiuksia tätä käsitteleville henkilöille. Ratsuna se ei ole mikään hirveän osaava hevonen, mutta aina se yrittää parhaansa. Sileällä se liikkuu hyvin ja yritteliäästi, mutta esteillä tamma on hieman arempi ja kieltääkin melko herkästi, joten se vaatii paljon tukea ja taitoa ratsastajaltaan.
Villahaan Helmitinami on ulkonäöllisesti sellainen suomenhevonen josta pidän; liinahtavat jouhet, kaunis ja melko vaalea raudikko väritys sekä iso valkoinen päämerkki. Myös luonteeltaan tämä neiti taitaa käytöstapojen salat, eikä se aiheuta harmaita hiuksia tätä käsitteleville henkilöille. Ratsuna se ei ole mikään hirveän osaava hevonen, mutta aina se yrittää parhaansa. Sileällä se liikkuu hyvin ja yritteliäästi, mutta esteillä tamma on hieman arempi ja kieltääkin melko herkästi, joten se vaatii paljon tukea ja taitoa ratsastajaltaan.
i. Villahaan Kippis sh, vkk, 149cm Ch, KTK-II, SV-II |
ii. Villahaan Kuu sh, vkk, 149cm |
iii. Kuu-Poika sh, vkk, 154cm |
iiii. Kukkurukuu |
iiie. Veskariina | |||
iie. Villahaan Elmiina sh, 154cm |
iiei. Murskavoitto | ||
iiee. Lystin Elma | ie. Mäkisuon Hilma sh, rt, 159cm KTK-II |
iei. Mäkisuon Junkkari sh, rt, 155cm |
ieii. Karusalon Julius |
ieie. Tinttarella | |||
iee. Metsäkartanon Hilppa sh, rn, 160cm |
ieei. Persian Prinssi | ||
ieee. Kultahippu | |||
e. Fiktion Hely sh, rt, 155cm |
ei. Fiktion Husaari sh, rt, 168cm KTK-II, KRJ-II, SV-II |
eii. Wuorelan Vänrikki sh, rt, 168cm |
eiii. Marsalkka |
eiie. Harmatar | |||
eie. Kimara sh, rt, 156cm |
eiei. Kebabo | ||
eiee. Kirmakka | ee. Fiktion Valkia sh, vprt, 153cm KTK-III, SLA-I, YLA1, KRJ-I, SV-III |
eei. Jalmari Luned sh, vprt, 155cm |
eeii. Sananlasku |
eeie. Vinkas | |||
eee. Fiktion Veela sh, rt, 152cm |
eeei. Tiitun Elmo | ||
eeee. Tiitun Vilima |
KRJ kouluratsatus (24 sijoitusta)
29.11.2018 | Haavelaakso | Helppo A | 3/30
26.11.2018 | Haavelaakso | Helppo A | 2/30 26.11.2018 | Kauniston Tila | Helppo A | 4/30 23.11.2018 | Kauniston Tila | Helppo A | 3/30 17.11.2018 | Haavelaakso | Helppo A | 4/30 15.11.2018 | Haavelaakso | Helppo A | 4/30 07.11.2018 | Kauniston Tila | Helppo A | 3/30 05.11.2018 | Kauniston Tila | Helppo A | 5/30 03.11.2018 | Kauniston Tila | Helppo A | 3/30 02.11.2018 | Kauniston Tila | Helppo A | 5/30 10.10.2018 | Ristikallio | Helppo A | 1/40 09.10.2018 | Ristikallio | Helppo A | 1/40 |
05.10.2018 | Ristikallio | Helppo A | 2/40
04.10.2018 | Ristikallio | Helppo A | 2/40 02.10.2018 | Ristikallio | Helppo A | 2/40 27.09.2018 | Hornanhovi | Helppo A | 3/30 19.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 1/50 17.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 1/50 11.09.2018 | Hornanhovi | Helppo A | 2/30 10.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 3/50 10.09.2018 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 3/30 06.09.2018 | Viisikko | Helppo A | 2/40 04.09.2018 | Viisikko | Helppo A | 5/40 01.09.2018 | Viisikko | Helppo A | 2/100 |
ERJ esteratsastus
Jaos: ERJ esteratsastus
Ominaisuuspisteet: 811.86 p. Nykyinen taso: Taso 1 Maksimitaso: Taso 1 Koulutustaso: 60 cm |
Hyppykapasiteetti & rohkeus: 242.33 p.
Nopeus & kestävyys: 107.48 p. Kuuliaisuus & luonne: 569.53 p. Tahti & irtonaisuus: 556.53 p. Tarkkuus & ketteryys: 0.00 p. |
KERJ kenttäratsastus (15 sijoitusta)
21.12.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 3/18
16.12.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 3/18 16.12.2018 | Nekkula | Aloittelijaluokka | 4/16 08.12.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 4/18 07.12.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 4/18 28.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 1/11 22.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 3/11 20.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 1/11 |
18.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 3/11
15.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 1/11 13.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 2/11 12.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 3/11 10.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 2/11 04.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 3/11 03.09.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 1/11 |
MEJ maastoesteratsastus (20 sijoitusta)
19.08.2018 | Ponipallero | 60 cm | 4/28
28.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 60 cm | 1/12 26.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 60 cm | 1/12 23.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 60 cm | 1/12 21.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 60 cm | 1/12 10.06.2018 | Kototalli | 60 cm | 2/6 08.06.2018 | Kototalli | 60 cm | 1/6 07.06.2018 | Kototalli | 60 cm | 1/6 05.06.2018 | Kototalli | 60 cm | 1/6 04.06.2018 | Kototalli | 60 cm | 2/ |
02.06.2018 | Kototalli | 60 cm | 1/6
01.06.2018 | Kototalli | 60 cm | 2/6 23.04.2018 | Ponipallero | 60 cm | 4/17 20.04.2018 | Ponipallero | 60 cm | 1/17 14.04.2018 | Prime Sporthorses | 50 cm | 3/9 12.04.2018 | Prime Sporthorses | 50 cm | 1/9 09.04.2018 | Prime Sporthorses | 50 cm | 1/9 01.04.2018 | Orange Wood Ranch | 60 cm | 3/14 15.03.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | 50 cm | 1/14 11.03.2018 | Kruunuhaka | 50-60 cm | 4/15 |
CUP-kilpailut
15.04.2018 MEJ-cup Thrillium 50-60 cm 1/13
05.02.2017 - Joulusta lähtien olimme miettineet lähtevämme yhdessä yön yli kestävälle ratsastusreissulle lähimaastoja samoilemaan, ja näin helmikuun alkupuoliskolla tuli aika myös toteuttaa tämä retki. Noin kymmenen kilometrin päästä tallilta sijaitsee yhteisomistuksessa oleva piilopirtti, jossa olimme sopineet yöpyvämme lauantain ja sunnuntain välisen yön. Jannen ja minun lisäksi mukaan olivat hanakasti halunneet Jannen veljet Joni ja Jere sekä heidän tyttöystävänsä, joilla ei hirveästi hevoskokemusta tai mitään isoa paloa hevosia kohtaan ollut. Rauhallisten ratsujen selkään hekin tohtivat kuitenkin nousta ja Aprakka-tamma sekä meillä hoidettavana oleva Aniliini saivat kuuliaisina karvakorvina toimittaa heidän hevosten virkoja. Aniliinin eli Liinun kanssa samoihin aikoihin meille toviksi ylläpitoon tulivat myös suomenhevostammat Pirre ja Tina, jotka saivat toimia reissun aikana minun ja Jannen kulkupeleinä. Joni ja Jere puolestaan luottivat omiin suomenhevosiinsa, ja tämä reissu toteutettaisiinkin suomalaisten tammojen voimin.
Lauantaina ennen lähtöä teimme aamutallin yhteisvoimin ja liikutimme tallille jäävät hevoset, jotta naapurillemme jäisi vain niiden ruokinta ja tarhassa olevien hevosten vienti illan päälle karsinoihin. Olimme useaan otteeseen käyneet lomittamassa naapurin karjatilalla, joten sieltä tultiin vuorostaan ystävällisesti auttamaan meitä, kun emme omasta porukasta saaneet ketään paikan päälle. Laittelimme hevosia valmiiksi tavarat pakattuamme ja lopulta viimeisetkin matkalaiset saapuivat paikalle. Joni ja Jere avustivat kumppaneitaan vöiden ja jalustinhihnojen säätämisessä ja punttasivat heidät lopulta hevosten kyytiin hypäten heti perään kepeästi omien ratsujensa satuloihin. Lähdimme valumaan tallipihasta verkkaiseen tahtiin minun pitäen perää Pirren kanssa ja Jeren johtaessa letkaa Viivillä, jolla oli yllään beigensävyiset varusteet sekä suloinen pinkki satulahuopa.
Matkaan tuli heti alussa pieni mutka ja täten vajaa puolitoista kilometriä lisää talsittavaa suunnatessamme ensitöiksemme lähimmäisen kaupan pihaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun hevosille karautamme maastolenkin ohella kauppaan, joten kauppias oli jossain vaiheessa pystyttänyt pihalle myös puupuomin, jonkalaisia löytyy kaksin kappalein myös meidän tallin pihasta hoitopuomin virkaa toimittamasta. Ihan ketä hevosta tahansa ei kuitenkaan kaupan pihaan tohtisi yksikseen jättää, mutta siihen tottuneet hevoset eivät korvaansa lotkauta joutuessaan seisoskelemaan tovin aloillaan, vaan odottavat tyynesti paikoillaan kaupasta palattuaankin. Tällä kertaa kaupassa kävivät Janne isoveljensä Jeren kanssa ja me muu nelikko jäimme pihalle odottamaan valmista. Ostosreissun jälkeen tavarat pakattiin kaupan pihalla reppuihin ja satulalaukkuihin, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa Jeren ohjatessa Viivin autotien yli jalkakäytävälle, josta poistuimme kuitenkin varsin nopeasti pienemmille poluille.
Itse matka tallilta kaupan kautta pirtille sujui yllättävän nopeasti, eikä yllättäviä sattumuksia tapahtunut. Aniliini ja Aprakka kuljettivat kokemattomia, toivottavasti tulevia hevosharrastajia varsoin ja vakain ottein, mutta Jonin Nasu-tamma oli hieman vallattomalla päällä ja tekikin yhtäkkiä yllättäviä spurtteja yrittäessään ohittaa edellä kulkevaa ratsukkoa. Joni ei tosin yllättynyt hevosensa touhuista, vaan hiljensi tämän vauhtia vain tyynen rauhallisesti ja ohjasi ratsun takaisin jonoon. Nasun irrotteluloikat unohtaessa tammalauma pysyi hyvin aisoissa Viivin kulkiessa tasaisen tappavaan tahtiin kärjessä ja perässä tulevien Pirren ja Tinan ihmetellessä keskellä letkaa riekkuvan tamman touhuja. Piilopirtille saapuessamme nappasimme Jannen kanssa Liinun ja Arman kätösiimme, jotta osa meistä pääsisi laittamaan tupaa yöpuille. Hepoille kyhättiin viime kesänä tuvan kupeeseen heinäseipäistä aitaus, jossa ei kyllä sähköä kulje mutta hevoset ovat ainakin vielä aitojen sisäpuolella pysyneet - hieman toki huoletti Kadotetuista meille tulleiden Pirren, Tinan ja Liinun käytös, mutta jos ylivilkas Nasukaan ei ole hoksannut lähteä livohkaan, eivät varmasti nämäkään.
Satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan käytössä olevassa tarhassa on myös suojaa antava katos, joka on itseasiassa vanha parilato, jonka seiniä on sisäpuolelta hieman tikattu umpeen, mutta ei se vieläkään sataprosenttisesti tuulenpitävä ole. Vesi pysyy kuitenkin ulkopuolella, joten herkkänahkaisemmille hevosille riittää ohut lämmike päälle tuulisemmilla keleillä. Viivi, Liinu ja Tina saivat aluksi loimet niskaansa ja yritettiin sitä tarjota myös Pirrelle Nasun tavoin, mutta kaksikko juoksi äkkiä karkuun, joten luotimme kaksikon osaavan huolehtivan omasta pukeutumisestaan, joten ylimääräisiksi jääneet loimet viikattiin ja laitettiin tuvan kuistilla olevaan puuarkkuun säilöön. Hevosille nakattiin myös repuissa kantamiamme heiniä ja Jere kävi kaatamassa omista metsistämme pari pientä kuusta, jotka vietiin tarhaan hevosten koluttavaksi heinän ohella. Tina ja Arma kävivät heti puiden kimppuun ja riepottelivat niitä innokkaina ympäri tarhaa, mutta muut tyytyivät aluksi heiniinsä uteliaisuuden kuitenkin lopulta vietyä voiton.
Lopulta kun viimeisetkin meistä pääsi sisälle, oli takkaan laitettu jo tuli ja tupakin oli jo pikkuisen saanut lämpöä nurkkiinsa. Vielä ei kovin vähille vaatteille viitsinyt heittää, mutta takin pystyi jo nakkaamaan naulakkoon ja kääriytyä vilttiin takkatulen eteen. Takassa paistettiin hieman jauhelihaa ritilän päällä olevassa pannussa ja kypsytettiin hieman riisiä kattilassa. Eväät nakattiin tuorejuuston kanssa tyhjiksi kaivettuihin paprikoihin - joita sai halutessaan hieman kypsyttää tulen lämmössä - ja pisteltiin parempiin suihin. Ilta meni jouten ja kävin vielä tarkistamassa tyytyväisesti joko ruokailevia tai torkkuvia hevosia, ennen kuin hajaannuimme mökkiin nukkumaan kaivettuamme komerosta petivaatteet. Jannen kanssa saimme tyytyä sohvalla makuupusseissa nukkumiseen muun nelikon kömpiessä makuuparvelle kunnon sänkyihin.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja keli oli oikein raikas pakkasen myötä. Olisiko se ollut Jere joka parvelta kolisteli jossain vaiheessa aamua nakkaamaan hevosille hieman heinää ja väkirehua, minkä päätteeksi oli oman tankkauksen vuoro. Kukin kömpi omaan tahtiin ylös ja saatuamme murkinaa nassuun aloimme valmistella lähtöä takaisin kotiin - reissua olisi toki mieluusti jatkanut vielä päivällä tai parilla, mutta velvollisuudet kotona kutsuivat. Mökki laitettiin kuuden hengen porukalla ennätysvauhtia kuntoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa ja osa hevosistakin oli keräytynyt tarhan portille ihmettelemään pihalle talsiessamme. Nasu oli tuttuun tapaansa taas enemmän kuin valmis lähtöön, ja tämä oli tartuttanut ylienergisyytensä yön aikana myös Pirreen, joka myöskin sähelsi sitä varustaessani. Viivi ja Liinu kömpivät vasta useiden vislausten jälkeen ulos ladosta juuri heränneen näköisinä jouhista hieman heinänkorsia roikkuen. Loputkin hevoset varustettiin matkakuntoon ja lähdimme valumaan hiljalleen kohti kotitallia kohden ja tällä kertaa pidimme Jonin kanssa kärkipaikkaa hallussamme reippaimpien ratsujen myötä.
11.11.2016 - 2016 marraskuussa päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös hurmaava ulkonäkö oli myynnin valttikortti. Yhteensä hevosia hankittiin kuusi, joiden lisäksi pari tuontihevosta on harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Villahaasta meille saapuneet Helmitinami sekä Vanimo. Helmitinami on helppojen tasojen kouluhevoseksi jalostettu hevonen, kun taas Vanimo taitaa paremmin useammat eri lajit. Tinamissa huomioni kiinnitti sen sukutaulusta löytyvä entinen tuontitammani Veskariina, joka oli hienoa saada uudestaan näkymään tallissani toisen hevosen myötä.
Lauantaina ennen lähtöä teimme aamutallin yhteisvoimin ja liikutimme tallille jäävät hevoset, jotta naapurillemme jäisi vain niiden ruokinta ja tarhassa olevien hevosten vienti illan päälle karsinoihin. Olimme useaan otteeseen käyneet lomittamassa naapurin karjatilalla, joten sieltä tultiin vuorostaan ystävällisesti auttamaan meitä, kun emme omasta porukasta saaneet ketään paikan päälle. Laittelimme hevosia valmiiksi tavarat pakattuamme ja lopulta viimeisetkin matkalaiset saapuivat paikalle. Joni ja Jere avustivat kumppaneitaan vöiden ja jalustinhihnojen säätämisessä ja punttasivat heidät lopulta hevosten kyytiin hypäten heti perään kepeästi omien ratsujensa satuloihin. Lähdimme valumaan tallipihasta verkkaiseen tahtiin minun pitäen perää Pirren kanssa ja Jeren johtaessa letkaa Viivillä, jolla oli yllään beigensävyiset varusteet sekä suloinen pinkki satulahuopa.
Matkaan tuli heti alussa pieni mutka ja täten vajaa puolitoista kilometriä lisää talsittavaa suunnatessamme ensitöiksemme lähimmäisen kaupan pihaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun hevosille karautamme maastolenkin ohella kauppaan, joten kauppias oli jossain vaiheessa pystyttänyt pihalle myös puupuomin, jonkalaisia löytyy kaksin kappalein myös meidän tallin pihasta hoitopuomin virkaa toimittamasta. Ihan ketä hevosta tahansa ei kuitenkaan kaupan pihaan tohtisi yksikseen jättää, mutta siihen tottuneet hevoset eivät korvaansa lotkauta joutuessaan seisoskelemaan tovin aloillaan, vaan odottavat tyynesti paikoillaan kaupasta palattuaankin. Tällä kertaa kaupassa kävivät Janne isoveljensä Jeren kanssa ja me muu nelikko jäimme pihalle odottamaan valmista. Ostosreissun jälkeen tavarat pakattiin kaupan pihalla reppuihin ja satulalaukkuihin, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa Jeren ohjatessa Viivin autotien yli jalkakäytävälle, josta poistuimme kuitenkin varsin nopeasti pienemmille poluille.
Itse matka tallilta kaupan kautta pirtille sujui yllättävän nopeasti, eikä yllättäviä sattumuksia tapahtunut. Aniliini ja Aprakka kuljettivat kokemattomia, toivottavasti tulevia hevosharrastajia varsoin ja vakain ottein, mutta Jonin Nasu-tamma oli hieman vallattomalla päällä ja tekikin yhtäkkiä yllättäviä spurtteja yrittäessään ohittaa edellä kulkevaa ratsukkoa. Joni ei tosin yllättynyt hevosensa touhuista, vaan hiljensi tämän vauhtia vain tyynen rauhallisesti ja ohjasi ratsun takaisin jonoon. Nasun irrotteluloikat unohtaessa tammalauma pysyi hyvin aisoissa Viivin kulkiessa tasaisen tappavaan tahtiin kärjessä ja perässä tulevien Pirren ja Tinan ihmetellessä keskellä letkaa riekkuvan tamman touhuja. Piilopirtille saapuessamme nappasimme Jannen kanssa Liinun ja Arman kätösiimme, jotta osa meistä pääsisi laittamaan tupaa yöpuille. Hepoille kyhättiin viime kesänä tuvan kupeeseen heinäseipäistä aitaus, jossa ei kyllä sähköä kulje mutta hevoset ovat ainakin vielä aitojen sisäpuolella pysyneet - hieman toki huoletti Kadotetuista meille tulleiden Pirren, Tinan ja Liinun käytös, mutta jos ylivilkas Nasukaan ei ole hoksannut lähteä livohkaan, eivät varmasti nämäkään.
Satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan käytössä olevassa tarhassa on myös suojaa antava katos, joka on itseasiassa vanha parilato, jonka seiniä on sisäpuolelta hieman tikattu umpeen, mutta ei se vieläkään sataprosenttisesti tuulenpitävä ole. Vesi pysyy kuitenkin ulkopuolella, joten herkkänahkaisemmille hevosille riittää ohut lämmike päälle tuulisemmilla keleillä. Viivi, Liinu ja Tina saivat aluksi loimet niskaansa ja yritettiin sitä tarjota myös Pirrelle Nasun tavoin, mutta kaksikko juoksi äkkiä karkuun, joten luotimme kaksikon osaavan huolehtivan omasta pukeutumisestaan, joten ylimääräisiksi jääneet loimet viikattiin ja laitettiin tuvan kuistilla olevaan puuarkkuun säilöön. Hevosille nakattiin myös repuissa kantamiamme heiniä ja Jere kävi kaatamassa omista metsistämme pari pientä kuusta, jotka vietiin tarhaan hevosten koluttavaksi heinän ohella. Tina ja Arma kävivät heti puiden kimppuun ja riepottelivat niitä innokkaina ympäri tarhaa, mutta muut tyytyivät aluksi heiniinsä uteliaisuuden kuitenkin lopulta vietyä voiton.
Lopulta kun viimeisetkin meistä pääsi sisälle, oli takkaan laitettu jo tuli ja tupakin oli jo pikkuisen saanut lämpöä nurkkiinsa. Vielä ei kovin vähille vaatteille viitsinyt heittää, mutta takin pystyi jo nakkaamaan naulakkoon ja kääriytyä vilttiin takkatulen eteen. Takassa paistettiin hieman jauhelihaa ritilän päällä olevassa pannussa ja kypsytettiin hieman riisiä kattilassa. Eväät nakattiin tuorejuuston kanssa tyhjiksi kaivettuihin paprikoihin - joita sai halutessaan hieman kypsyttää tulen lämmössä - ja pisteltiin parempiin suihin. Ilta meni jouten ja kävin vielä tarkistamassa tyytyväisesti joko ruokailevia tai torkkuvia hevosia, ennen kuin hajaannuimme mökkiin nukkumaan kaivettuamme komerosta petivaatteet. Jannen kanssa saimme tyytyä sohvalla makuupusseissa nukkumiseen muun nelikon kömpiessä makuuparvelle kunnon sänkyihin.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja keli oli oikein raikas pakkasen myötä. Olisiko se ollut Jere joka parvelta kolisteli jossain vaiheessa aamua nakkaamaan hevosille hieman heinää ja väkirehua, minkä päätteeksi oli oman tankkauksen vuoro. Kukin kömpi omaan tahtiin ylös ja saatuamme murkinaa nassuun aloimme valmistella lähtöä takaisin kotiin - reissua olisi toki mieluusti jatkanut vielä päivällä tai parilla, mutta velvollisuudet kotona kutsuivat. Mökki laitettiin kuuden hengen porukalla ennätysvauhtia kuntoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa ja osa hevosistakin oli keräytynyt tarhan portille ihmettelemään pihalle talsiessamme. Nasu oli tuttuun tapaansa taas enemmän kuin valmis lähtöön, ja tämä oli tartuttanut ylienergisyytensä yön aikana myös Pirreen, joka myöskin sähelsi sitä varustaessani. Viivi ja Liinu kömpivät vasta useiden vislausten jälkeen ulos ladosta juuri heränneen näköisinä jouhista hieman heinänkorsia roikkuen. Loputkin hevoset varustettiin matkakuntoon ja lähdimme valumaan hiljalleen kohti kotitallia kohden ja tällä kertaa pidimme Jonin kanssa kärkipaikkaa hallussamme reippaimpien ratsujen myötä.
11.11.2016 - 2016 marraskuussa päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös hurmaava ulkonäkö oli myynnin valttikortti. Yhteensä hevosia hankittiin kuusi, joiden lisäksi pari tuontihevosta on harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Villahaasta meille saapuneet Helmitinami sekä Vanimo. Helmitinami on helppojen tasojen kouluhevoseksi jalostettu hevonen, kun taas Vanimo taitaa paremmin useammat eri lajit. Tinamissa huomioni kiinnitti sen sukutaulusta löytyvä entinen tuontitammani Veskariina, joka oli hienoa saada uudestaan näkymään tallissani toisen hevosen myötä.