Rätvänän Aniliini (11.10.2014 - 26.01.2019)
© SN
|
SLA-II (2018 lokakuu / 87 p.)
KRJ-II (2018 kesäkuu / 91,5 p.) |
Aniliini on kelpo hevonen, jolla ei ole erityisen ärsyttäviä piirteitä. Tamma on pitkäpinnainen ja se kestää ratsastajien virheet ja ihmisten omituisuudet, eikä tee niistä sen suurempaa numeroa. Liinun oikeuksia ei kuitenkaan ole syytä alkaa polkea maahan, sillä se uskaltaa pitää tarvittaessa puoliaan! Vihamiestä tammasta ei itselleen toivo, sillä karsinassa kyräilevä ja tarhassa potkujen saattelemana karkuun juoksevaa hevosta ei ole mukava kohdata ja kaikkien yhteiselo vain hankaloituu. Elämäsi hevosta Liinusta ei saa tekemälläkään, sillä läsipäätä on helppo viedä herkkujen voimalla ja takinkääntäjä on aina parasta kaveria sellaisten ihmisten kanssa, joilla on takin taskut täynnä nameja.
Liinakkoa on helppo hoitaa, eikä se pitkitä ja hankaloita tekemisillään hoitajan urakkaa. Huonoja puolia saa hakemalla hakea, sillä kunhan tamman muistaa kiinnittää - mielellään molemmilta puolilta - hoidon ajaksi kiinni, pysyy se hyvin aloillaan. Karsinassa irti ollessaan tamma voi olla eläväinen liikkeissään esimerkiksi kavioita puhdistaessa, joten Liinun kanssa on hyvä pelata varman päälle ja mennä aina turvallisuus edellä. Kovin suureksi laumasieluksi Liinua ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, sillä tarhaillessa se ei leiki eikä hölmöile, vaan ottaa erittäin tosissaan ruokansa rauhassa syömisen. Tammalle ei tee myöskään tiukkaa matkustaa yksin tai lähteä ratsastajan kanssa omin nokkineen maastoon, mutta ei se seuraa pahallakaan katso.
Liinu on miellyttävä, tasokas ratsu, jota on pehmeä ratsastaa. Ratsastajan kuolaintuntuman pysyessä pehmeänä on myös tamma itse pehmeä kädelle. Tamma yrittää lähes aina parhaansa, kaikillahan on joskus vetämättömiä päiviä, jolloin ei saa mitään aikaiseksi. Ratsastajalta Aniliini ei vaadi viiden tähden apuja, vaan antaa melko paljon osaamattomuutta anteeksi. Sileällä uskaltaa tehdä myös itsenäisiä valintoja, mutta esteillä vaatii enemmän tukea ratsastajalta. Erikoisesteitä tamma saattaa katsoa kaksi kertaa ja hieman arpoa ennen hyppyä, joten sitä täytyy vain rohkaista ja ajaa reippaasti eteenpäin. Kieltää tamma kyllä osaa ja sitä se tekee toisinaan ärsyttävänkin herkästi.
Kouluhevosena Liinu on omassa elementissään ja se on toimiva, yhteistyöhaluinen ja avuille kuuliainen.
Tamman liikkeitä on ammattilaisten toimesta kehuttu energisiksi ja irtonaisiksi, kunhan ratsastaja vain saa hevosesta sen kaiken potentiaalin kaivettua esiin. Tehokkaat alkuvalmistelut ovatkin jutun juju, sillä kylmiltään Liinu on jäykkä kuin rautakanki, eikä tunnu taipuvan piiruakaan rungostaan. Kilpailuissa tamma ylittää aina itsensä ollen siellä kuuliainen ja tarkkaavainen ratsu, joka ei häiriinny kovastakaan kisatohinasta. Maastossa se voi kuitenkin käydä ylimääräisillä kierroksilla ja maastoesteitä kisatessa Liinun kanssa täytyy olla erityisen kärsivällinen, sillä etenkin haudat ja ojat ovat jännittäviä ja toisinaan jopa säpsymisen arvoisia.
Liinakkoa on helppo hoitaa, eikä se pitkitä ja hankaloita tekemisillään hoitajan urakkaa. Huonoja puolia saa hakemalla hakea, sillä kunhan tamman muistaa kiinnittää - mielellään molemmilta puolilta - hoidon ajaksi kiinni, pysyy se hyvin aloillaan. Karsinassa irti ollessaan tamma voi olla eläväinen liikkeissään esimerkiksi kavioita puhdistaessa, joten Liinun kanssa on hyvä pelata varman päälle ja mennä aina turvallisuus edellä. Kovin suureksi laumasieluksi Liinua ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, sillä tarhaillessa se ei leiki eikä hölmöile, vaan ottaa erittäin tosissaan ruokansa rauhassa syömisen. Tammalle ei tee myöskään tiukkaa matkustaa yksin tai lähteä ratsastajan kanssa omin nokkineen maastoon, mutta ei se seuraa pahallakaan katso.
Liinu on miellyttävä, tasokas ratsu, jota on pehmeä ratsastaa. Ratsastajan kuolaintuntuman pysyessä pehmeänä on myös tamma itse pehmeä kädelle. Tamma yrittää lähes aina parhaansa, kaikillahan on joskus vetämättömiä päiviä, jolloin ei saa mitään aikaiseksi. Ratsastajalta Aniliini ei vaadi viiden tähden apuja, vaan antaa melko paljon osaamattomuutta anteeksi. Sileällä uskaltaa tehdä myös itsenäisiä valintoja, mutta esteillä vaatii enemmän tukea ratsastajalta. Erikoisesteitä tamma saattaa katsoa kaksi kertaa ja hieman arpoa ennen hyppyä, joten sitä täytyy vain rohkaista ja ajaa reippaasti eteenpäin. Kieltää tamma kyllä osaa ja sitä se tekee toisinaan ärsyttävänkin herkästi.
Kouluhevosena Liinu on omassa elementissään ja se on toimiva, yhteistyöhaluinen ja avuille kuuliainen.
Tamman liikkeitä on ammattilaisten toimesta kehuttu energisiksi ja irtonaisiksi, kunhan ratsastaja vain saa hevosesta sen kaiken potentiaalin kaivettua esiin. Tehokkaat alkuvalmistelut ovatkin jutun juju, sillä kylmiltään Liinu on jäykkä kuin rautakanki, eikä tunnu taipuvan piiruakaan rungostaan. Kilpailuissa tamma ylittää aina itsensä ollen siellä kuuliainen ja tarkkaavainen ratsu, joka ei häiriinny kovastakaan kisatohinasta. Maastossa se voi kuitenkin käydä ylimääräisillä kierroksilla ja maastoesteitä kisatessa Liinun kanssa täytyy olla erityisen kärsivällinen, sillä etenkin haudat ja ojat ovat jännittäviä ja toisinaan jopa säpsymisen arvoisia.
i. Fiktion Pekuri sh, prt, 159cm |
ii. SH Vekselin Pedro sh, m, 155cm |
iii. Kilun Peedro sh, m, 155cm | iie. Välkkeen Pirra sh, rt, 159cm |
ie. Fiktion Soma sh, vrt, 164cm ERJ-II, SV-I |
iei. Isokaato sh, rt, 157cm |
iee. Soima sh, vrt, 165cm | ||
e. Lakean Aniliija sh, rt, 152cm |
ei. Nefertarin Merlin sh, tprt, 159cm VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-I, ERJ-I |
eii. Nefertarin Taika-Agressio sh, prt, 158cm VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-I, YLA2 |
eie. Himputtiina sh, m, 149cm SLA-II, YLA2, ERJ-I, ERL-III | ee. Helmen Emmiina sh, prn, 158cm VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, YLA2, ERJ-II, ERL-II |
eei. Keulakuva sh, trt, 159cm VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2, ERJ-II |
eee. Aholinnan Emmastiina sh, rt, 155cm |
KRJ kouluratsatus (43 sijoitusta)
|
KERJ kenttäratsastus (57 sijoitusta)
|
10.01.2017 | Kievarinkuja | Helppo A | 5/50
26.12.2016 | Kilpailukeskus Stewart | Helppo C | 3/91 25.12.2016 | Kilpailukeskus Stewart | Helppo C | 3/91 06.12.2016 | Metsovaara | Helppo A | 6/40 03.12.2016 | Metsovaara | Helppo A | 4/40 02.12.2016 | Metsovaara | Helppo A | 6/40 01.12.2016 | Metsovaara | Helppo A | 6/40 26.11.2016 | Ruudin Talli | Helppo A | 1/30 25.11.2016 | Ruudin Talli | Helppo A | 3/30 24.11.2016 | Ruudin Talli | Helppo A | 3/30 16.10.2015 | Fiktio | Helppo A | 5/40 09.09.2015 | Heili | Helppo A | 2/60 06.09.2015 | Heili | Helppo A | 4/60 31.07.2015 | Shadiya Arabians | Helppo A | 1/40 29.07.2015 | Shadiya Arabians | Helppo A | 6/40 18.07.2015 | Runoratsut | Helppo A | 4/40 17.07.2015 | Aittohaara | Helppo A | 5/50 17.07.2015 | Runoratsut | Helppo A | 6/40 12.07.2015 | Runoratsut | Helppo A | 4/40 09.05.2015 | Kuuralehto | Helppo A | 5/30 09.05.2015 | Mellow Stables | Helppo A | 2/30 08.05.2015 | Mellow Stables | Helppo A | 4/30 06.05.2015 | Mellow Stables | Helppo A | 3/30 05.05.2015 | Mellow Stables | Helppo A | 5/30 05.05.2015 | Heili | Helppo A | 1/60 03.05.2015 | Heili | Helppo A | 3/60 30.04.2015 | Kuuralehto | Helppo A | 1/28 25.04.2015 | Rohkelikko | Helppo A | 5/28 22.04.2015 | Kuuralehto | Helppo A | 5/28 17.04.2015 | Rohkelikko | Helppo A | 7/50 14.04.2015 | Rohkelikko | Helppo A | 6/50 11.04.2015 | Rohkelikko | Helppo A | 3/50 05.04.2015 | Rohkelikko | Helppo A | 5/50 04.04.2015 | Vanima | Helppo A | 5/30 31.03.2015 | Rohkelikko | Helppo A | 7/50 30.03.2015 | Erkinheimot | Helppo A | 2/30 28.03.2015 | Erkinheimot | Helppo A | 2/30 28.03.2015 | Relven | Helppo A | 4/30 26.03.2015 | Relven | Helppo A | 2/30 24.03.2015 | Relven | Helppo A | 2/30 06.03.2015 | Erkinheimot | Helppo A | 1/30 05.03.2015 | Erkinheimot | Helppo A | 5/30 02.05.2014 | Aittohaara | Helppo A | 9/100 ERJ esteratsastus (34 sijoitusta)
11.07.2015 | Harlakka | 100cm, 1/50
10.07.2015 | Harlakka | 100cm, 3/50 08.07.2015 | Kadotetut Suomenhevoset | 100 cm | 4/28 14.06.2015 | Vennamo | 100cm, 2/39 11.06.2015 | Vennamo | 100cm, 5/39 08.06.2015 | Edelsten Ponies | 100cm, 1/30 07.06.2015 | Mörkövaara | 100cm, 1/30 05.06.2015 | Mörkövaara | 100cm, 4/30 15.05.2015 | Kisatalli Mango | 100 cm | 5/40 08.05.2015 | Kuuralehto | 100 cm | 3/30 08.05.2015 | Pimento | 100 cm | 2/40 05.05.2015 | Pimento | 100 cm | 4/40 04.05.2015 | Pimento | 100 cm | 4/40 04.05.2015 | Pimento | 100 cm | 5/40 04.05.2015 | Pimento | 100 cm | 2/40 04.05.2015 | Kuuralehto | 100 cm | 3/30 03.05.2015 | Heili | 100 cm | 4/49 03.05.2015 | Riiviöt | 100 cm | 4/50 02.05.2015 | Pimento | 100 cm | 2/40 01.05.2015 | Pimento | 100 cm | 2/40 01.05.2015 | Pimento | 100 cm | 6/40 01.05.2015 | Viisikko | 100 cm | 1/30 30.04.2015 | Viisikko | 100 cm | 1/30 29.04.2015 | Viisikko | 100 cm | 4/30 17.04.2015 | Viisikko | 100 cm | 3/30 05.04.2015 | Rohkelikko | 100 cm | 5/30 04.04.2015 | Rohkelikko | 100 cm | 3/30 04.04.2015 | Petäjävaara | 100 cm | 3/30 03.04.2015 | Rohkelikko | 100 cm | 4/30 29.03.2015 | Wyrda Horses | 100 cm | 5/40 28.03.2015 | Moana part breds | 100 cm | 3/40 26.03.2015 | Wyrda Horses | 100 cm | 5/40 22.03.2015 | Spiderwick | 100 cm | 1/30 CUP-kilpailut
31.07.2018 KRJ-cup Runoratsut Helppo A 13/300
15.04.2018 MEJ-cup Thrillium 80-90 cm 2/17 15.03.2018 MEJ-cup Thrillium 80-90 cm 4/16 31.08.2017 VSR-cup Susiraja Helppo A 1/56 31.05.2015 KERJ-cup Taikakuun Kartano Helppo 13/147 |
04.07.2018 | Silkes | Helppo | 3/23
25.06.2018 | Delmenhorst | Helppo | 3/30 25.06.2018 | Koistila | Helppo | 3/30 24.06.2018 | Koistila | Helppo | 4/30 23.06.2018 | Koistila | Helppo | 4/30 22.06.2018 | Delmenhorst | Helppo | 2/30 21.06.2018 | Koistila | Helppo | 4/30 16.06.2018 | Delmenhorst | Helppo | 3/30 16.06.2018 | Koistila | Helppo | 1/30 13.06.2018 | Koistila | Helppo | 5/30 11.06.2018 | Delmenhorst | Helppo | 2/30 11.06.2018 | Koistila | Helppo | 4/30 27.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 1/30 23.05.2018 | Mörkövaara | Helppo | 2/30 20.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 5/30 18.05.2018 | Mörkövaara | Helppo | 2/30 15.05.2018 | Mörkövaara | Helppo | 1/30 14.05.2018 | Gealán | Helppo | 1/37 13.05.2018 | Gealán | Helppo | 2/37 12.05.2018 | Gealán | Helppo | 2/37 10.05.2018 | Mörkövaara | Helppo | 2/30 10.05.2018 | Adina | Helppo | 1/29 10.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 2/30 07.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 3/30 07.05.2018 | Gealán | Helppo | 3/37 06.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 5/30 05.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 5/30 04.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 5/30 03.05.2018 | Kievarinkuja | Helppo | 1/30 02.05.2018 | Hengenvaara | Helppo | 5/30 02.05.2018 | Gealán | Helppo | 2/37 02.05.2018 | Mörkövaara | Helppo | 5/30 01.05.2018 | Mörkövaara | Helppo | 3/30 01.05.2018 | Kievarinkuja | Helppo | 3/30 23.04.2018 | Gealán | Helppo | 6/50 23.04.2018 | Rósgarður | Helppo | 3/39 20.04.2018 | Littleness | Tutustumisluokka | 1/29 19.04.2018 | Littleness | Tutustumisluokka | 5/29 17.04.2018 | Littleness | Tutustumisluokka | 2/29 16.04.2018 | Littleness | Tutustumisluokka | 3/29 08.04.2018 | Gealán | Helppo | 5/30 24.03.2018 | Hengenvaara | Helppo | 6/37 21.03.2016 | Mörkövaara | Helppo | 4/40 19.10.2015 | Mörkövaara | Helppo | 2/30 17.10.2015 | Mörkövaara | Helppo | 3/30 16.10.2015 | Mörkövaara | Helppo | 2/30 14.10.2015 | Mörkövaara | Helppo | 4/30 13.06.2015 | Whispering Heaven | Helppo | 4/18 10.06.2015 | Whispering Heaven | Helppo | 2/18 09.06.2015 | Taikakuun Kartano | Helppo | 2/40 08.06.2015 | Whispering Heaven | Helppo | 3/18 22.05.2015 | Holmberg | Helppo | 1/30 02.05.2015 | Huvitutti | Helppo | 1/40 29.03.2015 | Mörkövaara | Helppo | 3/30 26.03.2015 | Mörkövaara | Helppo | 3/30 24.03.2015 | Mörkövaara | Helppo | 5/30 22.03.2015 | Mörkövaara | Helppo | 4/30 MEJ maastoesteratsastus (26 sijoitusta)
24.09.2018 | Maanan Suomenhevoset | 90 cm | 4/55
24.09.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 7/57 22.09.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 1/57 22.09.2018 | Elisan yksärit | 80 cm | 2/56 21.09.2018 | Maanan Suomenhevoset | 90 cm | 3/55 20.09.2018 | Elisan yksärit | 80 cm | 6/56 19.09.2018 | Maanan Suomenhevoset | 90 cm | 7/55 19.09.2018 | Elisan yksärit | 80 cm | 2/56 15.09.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 7/57 15.09.2018 | Maanan Suomenhevoset | 90 cm | 5/55 15.09.2018 | Maanan Suomenhevoset | 80 cm | 7/52 14.09.2018 | Kototalli | 90 cm | 1/16 12.09.2018 | Kototalli | 90 cm | 2/16 11.09.2018 | Kototalli | 90 cm | 4/16 09.09.2018 | Kototalli | 90 cm | 4/16 17.08.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 2/24 13.08.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 2/24 08.08.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 1/24 26.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 80 cm | 3/14 07.06.2018 | Kototalli | 90 cm | 3/12 03.06.2018 | Kototalli | 90 cm | 1/12 01.06.2018 | Kototalli | 90 cm | 3/12 12.04.2018 | Prime Sporthorses | 80 cm | 3/10 10.04.2018 | Prime Sporthorses | 80 cm | 1/10 31.03.2018 | Orange Wood Ranch | 80 cm | 2/16 17.03.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | 90 cm | 2/21 |
15.01.2017 - Aniliinin ensimmäistä varsaa on odotettu kuin kuuta nousevaa ja huonon tiinehtymisen vuoksi ehdimme jo miettiä, oliko jalostushevoseksi kaavaillun tamman hankinta vikatikki. Sopivan orin kanssa laskettua varsomispäivään päästiin kuitenkin malttamatotmina odottamaan ja tammikuun puolivälissä, päälle viikon yliajalle mentyään ja vitkastelullaan meidät lähes hermoraunioiksi saanut tamma päätti vihdoin poikia maailmaan potran pojan. Kovin montaa voikkoa kasvattia meille ei ole koko kasvatushistoriamme aikana syntynyt, vaikka sen värisiä ostohevosia on kyllä ollut lähes pilvin pimein. Tämän päivän uusin vahvistus säihkyi kuitenkin isänsä tavoin kermankeltaisena ja myös pörröinen harajakasa muistutti paljon isäoria.
Aikaisin aamusta syntyneen orivarsan nimeä mietittiin hyvä tovi, jotain isän nimen tyylistä yritettiin keksiä. Myöhemmin Aivan Hervottomaksi rekisteröity ori pääsi jo samana päivänä ulkoilemaan emänsä kanssa pieneen hiekkatarhaan, jossa Aniliini osasi olla alun hätäilyn jälkeen yllättävän rauhallinen, vaikka seurasikin varsaansa silmä kovana, eikä vahingossakaan päästänyt sitä liian kauas. Ihmisiä kohtaan emä ei kuitenkaan ollut epäluuloinen, vaan antoi alusta asti myös kaksijalkaisten lähestyä varsaa. Naapuritarhan uteliaita matameja se kuitenkin komensi kovaan ääneen niiden parveillessa väliaidan luona uutta tulokasta ihmetellessä. Normaalisti Liin on varsin säyseä hevonen isossakin ryhmässä, mutta äidinvaistot saavat sen ilmeisesti normaalista poiketen hieman varpailleen.
22.02.2015 - Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämät kuukausittaiset cup-kilpailut ovat jääneet meidän hevosilta vähemmälle viime aikoina, mutta loppukesästä muistimme ja ehdimme taas lähteä isomman joukon kanssa Susirajan kentälle kisaamaan kouluratsastuksessa. Liinun kanssa osallistuimme Helppo A -tason luokkaan, jossa ratsastettiin 18 kohdan kouluohjelma. Meillä ei mennyt missään vaiheessa mitään isompaa vikaan ja pidimmekin ansaitsemamme ykköspaikan loppuun asti sijoittuen siis lopulta ensimmäisiksi jättäen taaksemme 55 muuta ratsukkoa. Tamma liikkui halukkaasti eteenpäin ja se työskenteli läpi selän sekä malttoi keskittyä myös kunnolla takaosalla työskentelyyn. Laukkatyöskentelyä olisi voinut tosin sisällyttää enemmän myös verryttelyyn ja radalla etenkin vasen laukka tuntui ainakin satulaan käsin aavistuksen kankealta. Tuomareille se ei vissiin näkynyt, sillä laukkaosuuksista ropisi hyvin pisteitä. Suoritimme liikkeet myös tästmällisesti niille laadituilla paikoilla tamman reagoidessa nopeasti keveisiin apuihini.
05.02.2017 - Joulusta lähtien olimme miettineet lähtevämme yhdessä yön yli kestävälle ratsastusreissulle lähimaastoja samoilemaan, ja näin helmikuun alkupuoliskolla tuli aika myös toteuttaa tämä retki. Noin kymmenen kilometrin päästä tallilta sijaitsee yhteisomistuksessa oleva piilopirtti, jossa olimme sopineet yöpyvämme lauantain ja sunnuntain välisen yön. Jannen ja minun lisäksi mukaan olivat hanakasti halunneet Jannen veljet Joni ja Jere sekä heidän tyttöystävänsä, joilla ei hirveästi hevoskokemusta tai mitään isoa paloa hevosia kohtaan ollut. Rauhallisten ratsujen selkään hekin tohtivat kuitenkin nousta ja Aprakka-tamma sekä meillä hoidettavana oleva Aniliini saivat kuuliaisina karvakorvina toimittaa heidän hevosten virkoja. Aniliinin eli Liinun kanssa samoihin aikoihin meille toviksi ylläpitoon tulivat myös suomenhevostammat Pirre ja Tina, jotka saivat toimia reissun aikana minun ja Jannen kulkupeleinä. Joni ja Jere puolestaan luottivat omiin suomenhevosiinsa, ja tämä reissu toteutettaisiinkin suomalaisten tammojen voimin.
Lauantaina ennen lähtöä teimme aamutallin yhteisvoimin ja liikutimme tallille jäävät hevoset, jotta naapurillemme jäisi vain niiden ruokinta ja tarhassa olevien hevosten vienti illan päälle karsinoihin. Olimme useaan otteeseen käyneet lomittamassa naapurin karjatilalla, joten sieltä tultiin vuorostaan ystävällisesti auttamaan meitä, kun emme omasta porukasta saaneet ketään paikan päälle. Laittelimme hevosia valmiiksi tavarat pakattuamme ja lopulta viimeisetkin matkalaiset saapuivat paikalle. Joni ja Jere avustivat kumppaneitaan vöiden ja jalustinhihnojen säätämisessä ja punttasivat heidät lopulta hevosten kyytiin hypäten heti perään kepeästi omien ratsujensa satuloihin. Lähdimme valumaan tallipihasta verkkaiseen tahtiin minun pitäen perää Pirren kanssa ja Jeren johtaessa letkaa Viivillä, jolla oli yllään beigensävyiset varusteet sekä suloinen pinkki satulahuopa.
Matkaan tuli heti alussa pieni mutka ja täten vajaa puolitoista kilometriä lisää talsittavaa suunnatessamme ensitöiksemme lähimmäisen kaupan pihaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun hevosille karautamme maastolenkin ohella kauppaan, joten kauppias oli jossain vaiheessa pystyttänyt pihalle myös puupuomin, jonkalaisia löytyy kaksin kappalein myös meidän tallin pihasta hoitopuomin virkaa toimittamasta. Ihan ketä hevosta tahansa ei kuitenkaan kaupan pihaan tohtisi yksikseen jättää, mutta siihen tottuneet hevoset eivät korvaansa lotkauta joutuessaan seisoskelemaan tovin aloillaan, vaan odottavat tyynesti paikoillaan kaupasta palattuaankin. Tällä kertaa kaupassa kävivät Janne isoveljensä Jeren kanssa ja me muu nelikko jäimme pihalle odottamaan valmista. Ostosreissun jälkeen tavarat pakattiin kaupan pihalla reppuihin ja satulalaukkuihin, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa Jeren ohjatessa Viivin autotien yli jalkakäytävälle, josta poistuimme kuitenkin varsin nopeasti pienemmille poluille.
Itse matka tallilta kaupan kautta pirtille sujui yllättävän nopeasti, eikä yllättäviä sattumuksia tapahtunut. Aniliini ja Aprakka kuljettivat kokemattomia, toivottavasti tulevia hevosharrastajia varsoin ja vakain ottein, mutta Jonin Nasu-tamma oli hieman vallattomalla päällä ja tekikin yhtäkkiä yllättäviä spurtteja yrittäessään ohittaa edellä kulkevaa ratsukkoa. Joni ei tosin yllättynyt hevosensa touhuista, vaan hiljensi tämän vauhtia vain tyynen rauhallisesti ja ohjasi ratsun takaisin jonoon. Nasun irrotteluloikat unohtaessa tammalauma pysyi hyvin aisoissa Viivin kulkiessa tasaisen tappavaan tahtiin kärjessä ja perässä tulevien Pirren ja Tinan ihmetellessä keskellä letkaa riekkuvan tamman touhuja. Piilopirtille saapuessamme nappasimme Jannen kanssa Liinun ja Arman kätösiimme, jotta osa meistä pääsisi laittamaan tupaa yöpuille. Hepoille kyhättiin viime kesänä tuvan kupeeseen heinäseipäistä aitaus, jossa ei kyllä sähköä kulje mutta hevoset ovat ainakin vielä aitojen sisäpuolella pysyneet - hieman toki huoletti Kadotetuista meille tulleiden Pirren, Tinan ja Liinun käytös, mutta jos ylivilkas Nasukaan ei ole hoksannut lähteä livohkaan, eivät varmasti nämäkään.
Satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan käytössä olevassa tarhassa on myös suojaa antava katos, joka on itseasiassa vanha parilato, jonka seiniä on sisäpuolelta hieman tikattu umpeen, mutta ei se vieläkään sataprosenttisesti tuulenpitävä ole. Vesi pysyy kuitenkin ulkopuolella, joten herkkänahkaisemmille hevosille riittää ohut lämmike päälle tuulisemmilla keleillä. Viivi, Liinu ja Tina saivat aluksi loimet niskaansa ja yritettiin sitä tarjota myös Pirrelle Nasun tavoin, mutta kaksikko juoksi äkkiä karkuun, joten luotimme kaksikon osaavan huolehtivan omasta pukeutumisestaan, joten ylimääräisiksi jääneet loimet viikattiin ja laitettiin tuvan kuistilla olevaan puuarkkuun säilöön. Hevosille nakattiin myös repuissa kantamiamme heiniä ja Jere kävi kaatamassa omista metsistämme pari pientä kuusta, jotka vietiin tarhaan hevosten koluttavaksi heinän ohella. Tina ja Arma kävivät heti puiden kimppuun ja riepottelivat niitä innokkaina ympäri tarhaa, mutta muut tyytyivät aluksi heiniinsä uteliaisuuden kuitenkin lopulta vietyä voiton.
Lopulta kun viimeisetkin meistä pääsi sisälle, oli takkaan laitettu jo tuli ja tupakin oli jo pikkuisen saanut lämpöä nurkkiinsa. Vielä ei kovin vähille vaatteille viitsinyt heittää, mutta takin pystyi jo nakkaamaan naulakkoon ja kääriytyä vilttiin takkatulen eteen. Takassa paistettiin hieman jauhelihaa ritilän päällä olevassa pannussa ja kypsytettiin hieman riisiä kattilassa. Eväät nakattiin tuorejuuston kanssa tyhjiksi kaivettuihin paprikoihin - joita sai halutessaan hieman kypsyttää tulen lämmössä - ja pisteltiin parempiin suihin. Ilta meni jouten ja kävin vielä tarkistamassa tyytyväisesti joko ruokailevia tai torkkuvia hevosia, ennen kuin hajaannuimme mökkiin nukkumaan kaivettuamme komerosta petivaatteet. Jannen kanssa saimme tyytyä sohvalla makuupusseissa nukkumiseen muun nelikon kömpiessä makuuparvelle kunnon sänkyihin.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja keli oli oikein raikas pakkasen myötä. Olisiko se ollut Jere joka parvelta kolisteli jossain vaiheessa aamua nakkaamaan hevosille hieman heinää ja väkirehua, minkä päätteeksi oli oman tankkauksen vuoro. Kukin kömpi omaan tahtiin ylös ja saatuamme murkinaa nassuun aloimme valmistella lähtöä takaisin kotiin - reissua olisi toki mieluusti jatkanut vielä päivällä tai parilla, mutta velvollisuudet kotona kutsuivat. Mökki laitettiin kuuden hengen porukalla ennätysvauhtia kuntoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa ja osa hevosistakin oli keräytynyt tarhan portille ihmettelemään pihalle talsiessamme. Nasu oli tuttuun tapaansa taas enemmän kuin valmis lähtöön, ja tämä oli tartuttanut ylienergisyytensä yön aikana myös Pirreen, joka myöskin sähelsi sitä varustaessani. Viivi ja Liinu kömpivät vasta useiden vislausten jälkeen ulos ladosta juuri heränneen näköisinä jouhista hieman heinänkorsia roikkuen. Loputkin hevoset varustettiin matkakuntoon ja lähdimme valumaan hiljalleen kohti kotitallia kohden ja tällä kertaa pidimme Jonin kanssa kärkipaikkaa hallussamme reippaimpien ratsujen myötä.
22.02.2015 - Rätvänäläisiä hevosia meillä ei ole aiemmin ollutkaan, joten se suuri vääryys tuli tänään korjattua Aniliinin myötä. Etelä-Suomeen asti tehty matka ei fiksun oloisen nuoren suomenhevosen vuoksi tuntunut missään, vaan etelän reissun aikana ehti hyvin käydä myös paikallisissa ratsastuskisoissa fiilistelemässä kisapaikkojen tunnelmaa ja seuraamassa hienojen ratsastajien ja ratsujen työskentelyä. Rätvänän Aniliini oli varattu meille jo ennen sen syntymää ja vaikka sieltä tulikin tamma toivotun orin sijasta, ei minua kauaa harmittanut nähdessäni kuvia hurmaavasta läsipäästä. Merkkinsä se oli selvästi perinyt isältään Pekurilta, joka on tulos Fiktion kasvatustyöstä ja kuuluu tällä hetkellä omiin nimiini. Emänä tammavarsalla on puolestaan palkitusta suvusta tuleva Lakean Aniliija, joka on ollut aikaansaava etenkin kouluratsuna. Vieroitusikään asti Aniliini-varsa asusti kasvattajallaan Rätvänässä ja se on kuulemma ollut nopea ja innokas oppija, joka on utelias eikä turhia arastele. Uudelle kotitallillensa päästyään tamma hörisikin heti pihamaalle astuttuaan ja oli heti kuin kotonaan.
Aikaisin aamusta syntyneen orivarsan nimeä mietittiin hyvä tovi, jotain isän nimen tyylistä yritettiin keksiä. Myöhemmin Aivan Hervottomaksi rekisteröity ori pääsi jo samana päivänä ulkoilemaan emänsä kanssa pieneen hiekkatarhaan, jossa Aniliini osasi olla alun hätäilyn jälkeen yllättävän rauhallinen, vaikka seurasikin varsaansa silmä kovana, eikä vahingossakaan päästänyt sitä liian kauas. Ihmisiä kohtaan emä ei kuitenkaan ollut epäluuloinen, vaan antoi alusta asti myös kaksijalkaisten lähestyä varsaa. Naapuritarhan uteliaita matameja se kuitenkin komensi kovaan ääneen niiden parveillessa väliaidan luona uutta tulokasta ihmetellessä. Normaalisti Liin on varsin säyseä hevonen isossakin ryhmässä, mutta äidinvaistot saavat sen ilmeisesti normaalista poiketen hieman varpailleen.
22.02.2015 - Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämät kuukausittaiset cup-kilpailut ovat jääneet meidän hevosilta vähemmälle viime aikoina, mutta loppukesästä muistimme ja ehdimme taas lähteä isomman joukon kanssa Susirajan kentälle kisaamaan kouluratsastuksessa. Liinun kanssa osallistuimme Helppo A -tason luokkaan, jossa ratsastettiin 18 kohdan kouluohjelma. Meillä ei mennyt missään vaiheessa mitään isompaa vikaan ja pidimmekin ansaitsemamme ykköspaikan loppuun asti sijoittuen siis lopulta ensimmäisiksi jättäen taaksemme 55 muuta ratsukkoa. Tamma liikkui halukkaasti eteenpäin ja se työskenteli läpi selän sekä malttoi keskittyä myös kunnolla takaosalla työskentelyyn. Laukkatyöskentelyä olisi voinut tosin sisällyttää enemmän myös verryttelyyn ja radalla etenkin vasen laukka tuntui ainakin satulaan käsin aavistuksen kankealta. Tuomareille se ei vissiin näkynyt, sillä laukkaosuuksista ropisi hyvin pisteitä. Suoritimme liikkeet myös tästmällisesti niille laadituilla paikoilla tamman reagoidessa nopeasti keveisiin apuihini.
05.02.2017 - Joulusta lähtien olimme miettineet lähtevämme yhdessä yön yli kestävälle ratsastusreissulle lähimaastoja samoilemaan, ja näin helmikuun alkupuoliskolla tuli aika myös toteuttaa tämä retki. Noin kymmenen kilometrin päästä tallilta sijaitsee yhteisomistuksessa oleva piilopirtti, jossa olimme sopineet yöpyvämme lauantain ja sunnuntain välisen yön. Jannen ja minun lisäksi mukaan olivat hanakasti halunneet Jannen veljet Joni ja Jere sekä heidän tyttöystävänsä, joilla ei hirveästi hevoskokemusta tai mitään isoa paloa hevosia kohtaan ollut. Rauhallisten ratsujen selkään hekin tohtivat kuitenkin nousta ja Aprakka-tamma sekä meillä hoidettavana oleva Aniliini saivat kuuliaisina karvakorvina toimittaa heidän hevosten virkoja. Aniliinin eli Liinun kanssa samoihin aikoihin meille toviksi ylläpitoon tulivat myös suomenhevostammat Pirre ja Tina, jotka saivat toimia reissun aikana minun ja Jannen kulkupeleinä. Joni ja Jere puolestaan luottivat omiin suomenhevosiinsa, ja tämä reissu toteutettaisiinkin suomalaisten tammojen voimin.
Lauantaina ennen lähtöä teimme aamutallin yhteisvoimin ja liikutimme tallille jäävät hevoset, jotta naapurillemme jäisi vain niiden ruokinta ja tarhassa olevien hevosten vienti illan päälle karsinoihin. Olimme useaan otteeseen käyneet lomittamassa naapurin karjatilalla, joten sieltä tultiin vuorostaan ystävällisesti auttamaan meitä, kun emme omasta porukasta saaneet ketään paikan päälle. Laittelimme hevosia valmiiksi tavarat pakattuamme ja lopulta viimeisetkin matkalaiset saapuivat paikalle. Joni ja Jere avustivat kumppaneitaan vöiden ja jalustinhihnojen säätämisessä ja punttasivat heidät lopulta hevosten kyytiin hypäten heti perään kepeästi omien ratsujensa satuloihin. Lähdimme valumaan tallipihasta verkkaiseen tahtiin minun pitäen perää Pirren kanssa ja Jeren johtaessa letkaa Viivillä, jolla oli yllään beigensävyiset varusteet sekä suloinen pinkki satulahuopa.
Matkaan tuli heti alussa pieni mutka ja täten vajaa puolitoista kilometriä lisää talsittavaa suunnatessamme ensitöiksemme lähimmäisen kaupan pihaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun hevosille karautamme maastolenkin ohella kauppaan, joten kauppias oli jossain vaiheessa pystyttänyt pihalle myös puupuomin, jonkalaisia löytyy kaksin kappalein myös meidän tallin pihasta hoitopuomin virkaa toimittamasta. Ihan ketä hevosta tahansa ei kuitenkaan kaupan pihaan tohtisi yksikseen jättää, mutta siihen tottuneet hevoset eivät korvaansa lotkauta joutuessaan seisoskelemaan tovin aloillaan, vaan odottavat tyynesti paikoillaan kaupasta palattuaankin. Tällä kertaa kaupassa kävivät Janne isoveljensä Jeren kanssa ja me muu nelikko jäimme pihalle odottamaan valmista. Ostosreissun jälkeen tavarat pakattiin kaupan pihalla reppuihin ja satulalaukkuihin, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa Jeren ohjatessa Viivin autotien yli jalkakäytävälle, josta poistuimme kuitenkin varsin nopeasti pienemmille poluille.
Itse matka tallilta kaupan kautta pirtille sujui yllättävän nopeasti, eikä yllättäviä sattumuksia tapahtunut. Aniliini ja Aprakka kuljettivat kokemattomia, toivottavasti tulevia hevosharrastajia varsoin ja vakain ottein, mutta Jonin Nasu-tamma oli hieman vallattomalla päällä ja tekikin yhtäkkiä yllättäviä spurtteja yrittäessään ohittaa edellä kulkevaa ratsukkoa. Joni ei tosin yllättynyt hevosensa touhuista, vaan hiljensi tämän vauhtia vain tyynen rauhallisesti ja ohjasi ratsun takaisin jonoon. Nasun irrotteluloikat unohtaessa tammalauma pysyi hyvin aisoissa Viivin kulkiessa tasaisen tappavaan tahtiin kärjessä ja perässä tulevien Pirren ja Tinan ihmetellessä keskellä letkaa riekkuvan tamman touhuja. Piilopirtille saapuessamme nappasimme Jannen kanssa Liinun ja Arman kätösiimme, jotta osa meistä pääsisi laittamaan tupaa yöpuille. Hepoille kyhättiin viime kesänä tuvan kupeeseen heinäseipäistä aitaus, jossa ei kyllä sähköä kulje mutta hevoset ovat ainakin vielä aitojen sisäpuolella pysyneet - hieman toki huoletti Kadotetuista meille tulleiden Pirren, Tinan ja Liinun käytös, mutta jos ylivilkas Nasukaan ei ole hoksannut lähteä livohkaan, eivät varmasti nämäkään.
Satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan käytössä olevassa tarhassa on myös suojaa antava katos, joka on itseasiassa vanha parilato, jonka seiniä on sisäpuolelta hieman tikattu umpeen, mutta ei se vieläkään sataprosenttisesti tuulenpitävä ole. Vesi pysyy kuitenkin ulkopuolella, joten herkkänahkaisemmille hevosille riittää ohut lämmike päälle tuulisemmilla keleillä. Viivi, Liinu ja Tina saivat aluksi loimet niskaansa ja yritettiin sitä tarjota myös Pirrelle Nasun tavoin, mutta kaksikko juoksi äkkiä karkuun, joten luotimme kaksikon osaavan huolehtivan omasta pukeutumisestaan, joten ylimääräisiksi jääneet loimet viikattiin ja laitettiin tuvan kuistilla olevaan puuarkkuun säilöön. Hevosille nakattiin myös repuissa kantamiamme heiniä ja Jere kävi kaatamassa omista metsistämme pari pientä kuusta, jotka vietiin tarhaan hevosten koluttavaksi heinän ohella. Tina ja Arma kävivät heti puiden kimppuun ja riepottelivat niitä innokkaina ympäri tarhaa, mutta muut tyytyivät aluksi heiniinsä uteliaisuuden kuitenkin lopulta vietyä voiton.
Lopulta kun viimeisetkin meistä pääsi sisälle, oli takkaan laitettu jo tuli ja tupakin oli jo pikkuisen saanut lämpöä nurkkiinsa. Vielä ei kovin vähille vaatteille viitsinyt heittää, mutta takin pystyi jo nakkaamaan naulakkoon ja kääriytyä vilttiin takkatulen eteen. Takassa paistettiin hieman jauhelihaa ritilän päällä olevassa pannussa ja kypsytettiin hieman riisiä kattilassa. Eväät nakattiin tuorejuuston kanssa tyhjiksi kaivettuihin paprikoihin - joita sai halutessaan hieman kypsyttää tulen lämmössä - ja pisteltiin parempiin suihin. Ilta meni jouten ja kävin vielä tarkistamassa tyytyväisesti joko ruokailevia tai torkkuvia hevosia, ennen kuin hajaannuimme mökkiin nukkumaan kaivettuamme komerosta petivaatteet. Jannen kanssa saimme tyytyä sohvalla makuupusseissa nukkumiseen muun nelikon kömpiessä makuuparvelle kunnon sänkyihin.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja keli oli oikein raikas pakkasen myötä. Olisiko se ollut Jere joka parvelta kolisteli jossain vaiheessa aamua nakkaamaan hevosille hieman heinää ja väkirehua, minkä päätteeksi oli oman tankkauksen vuoro. Kukin kömpi omaan tahtiin ylös ja saatuamme murkinaa nassuun aloimme valmistella lähtöä takaisin kotiin - reissua olisi toki mieluusti jatkanut vielä päivällä tai parilla, mutta velvollisuudet kotona kutsuivat. Mökki laitettiin kuuden hengen porukalla ennätysvauhtia kuntoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa ja osa hevosistakin oli keräytynyt tarhan portille ihmettelemään pihalle talsiessamme. Nasu oli tuttuun tapaansa taas enemmän kuin valmis lähtöön, ja tämä oli tartuttanut ylienergisyytensä yön aikana myös Pirreen, joka myöskin sähelsi sitä varustaessani. Viivi ja Liinu kömpivät vasta useiden vislausten jälkeen ulos ladosta juuri heränneen näköisinä jouhista hieman heinänkorsia roikkuen. Loputkin hevoset varustettiin matkakuntoon ja lähdimme valumaan hiljalleen kohti kotitallia kohden ja tällä kertaa pidimme Jonin kanssa kärkipaikkaa hallussamme reippaimpien ratsujen myötä.
22.02.2015 - Rätvänäläisiä hevosia meillä ei ole aiemmin ollutkaan, joten se suuri vääryys tuli tänään korjattua Aniliinin myötä. Etelä-Suomeen asti tehty matka ei fiksun oloisen nuoren suomenhevosen vuoksi tuntunut missään, vaan etelän reissun aikana ehti hyvin käydä myös paikallisissa ratsastuskisoissa fiilistelemässä kisapaikkojen tunnelmaa ja seuraamassa hienojen ratsastajien ja ratsujen työskentelyä. Rätvänän Aniliini oli varattu meille jo ennen sen syntymää ja vaikka sieltä tulikin tamma toivotun orin sijasta, ei minua kauaa harmittanut nähdessäni kuvia hurmaavasta läsipäästä. Merkkinsä se oli selvästi perinyt isältään Pekurilta, joka on tulos Fiktion kasvatustyöstä ja kuuluu tällä hetkellä omiin nimiini. Emänä tammavarsalla on puolestaan palkitusta suvusta tuleva Lakean Aniliija, joka on ollut aikaansaava etenkin kouluratsuna. Vieroitusikään asti Aniliini-varsa asusti kasvattajallaan Rätvänässä ja se on kuulemma ollut nopea ja innokas oppija, joka on utelias eikä turhia arastele. Uudelle kotitallillensa päästyään tamma hörisikin heti pihamaalle astuttuaan ja oli heti kuin kotonaan.